Pikkutalvio

Pikkutalvio on Suomessa yleinen puutarhojen koristekasvi. Se on ainavihanta varpu, jota käytetään maanpeiteperennan tavoin. Se voi muodostaa tiheitä maata peittäviä mattomaisia kasvustoja, jotka voivat estää muiden kasvien itämistä ja kasvua. Pikkutalvio ei tavallisesti tuota siementä, vaan se lisääntyy kasvullisesti versoista. 

Pikkutalvio kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Sen varsi on rento ja kukalliset haarat ovat tavallisesti kohenevia. Juuret voivat kehittyä myös varren nivelkohdista, jos se on kosketuksissa kostean maaperän kanssa. Pikkutalvion ainavihannat lehdet ovat tummanvihreät, kiiltävät, nahkeat, muodoltaan soikeat ja noin 3 cm pitkät. Lehdet sijaitsevat vastakkain. Kasvi muodostaa mattomaisia kasvustoja. 

Pikkutalvio kukkii touko-kesäkuussa. Kukat ovat tavallisesti siniset tai sinivioletit, joskus valkoiset. Viljelylajikkeilla kukat voivat olla kerrannaiset ja lehdet kirjavat. Kukat muodostuvat yksittäin lehtihankoihin. Ratasmainen kukka on viisiliuskainen, teriö on 25–30 mm leveä.  

Pikkutalvio kasvaa luontaisena Välimeren seudulta Keski-Eurooppaan, pohjoisessa Puolan tasalle ja idässä Kaukasukselle asti, erityisesti kosteissa, varjoisissa lehtimetsissä ja pensaikoissa. Lajilla ei ole erityisiä vaatimuksia maanlaadun suhteen. 

Pikkutalvio on levinnyt ihmisen mukana melko laajalti luontaista esiintymisaluettaan ympäröivään Eurooppaan ja myös Yhdysvaltoihin, missä sitä pidetään monin paikoin haitallisena vieraslajina. Pikkutalvio on tehokkaasti leviävä ja ekologista haittaa aiheuttava vieraslaji myös Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa lajia on havaittu viljelykarkulaisena tai useammin viljelyjäänteenä koko maassa Kainuuta ja Lappia lukuun ottamatta, mutta vakinaistuneeksi karkulaiseksi se on luokiteltu vain etelässä.

Pikkutalvio on levinnyt luontoon pääasiassa pihoilta ja puutarhoista. Se on kestävä kasvi ja voi asettua erilaisille kasvupaikoille, kuten lehtimetsiin, pensaikkoihin ja tienvarsille ja voi vallata elintilaa luonnonkasveilta.

Pikkutalvion voi poistaa pieniltä alueilta käsin kitkemällä. Tällöin on huolehdittava, ettei maahan jää juurtumiskykyisiä kasvin osia. Poistettavat kasvin osat on hävitettävä huolellisesti leviämisen estämiseksi. Puutarhajätteen luontoon vieminen voi johtaa kasvin leviämiseen, kun kasvinosat juurtuvat uudelleen. 

Suuremmilta alueilta pikkutalvion versot voi ensin leikata pois ja sitten peittää alueen valoa läpäisemättömällä pressulla vähintään vuodeksi, mahdollisesti pidempäänkin. Tämä estää kasvia yhteyttämästä ja lopulta juuretkin kuolevat. 

Puutarhan pikkutalvion säännöllinen tarkkailu ja nopea toiminta, mikäli sen havaitaan levinneen puutarhan ulkopuolelle ovat avainasemassa pikkutalvion leviämisen estämisessä. 

Voit estää pikkutalvion leviämisen luontoon huolehtimalla puutarhajätteen asianmukaisesta hävittämisestä ja välttämällä kasvinosien pääsyä luontoon. Lisäksi on tärkeää valita puutarhaan alkuperäisiä tai helposti hallittavia kasvilajeja pikkutalvion sijaan. 

Pikkutalvio. Laji.fi https://laji.fi/taxon/MX.41650/biology Viitattu 8.4.2024. 

Skarpaas, O., Hegre, H., Solstad, H., Alm, T., Fløistad, I.S., Pedersen, O., Schei, F.H., Vandvik, V., Vollering, J. & Westergaard, K.B. 2023: Planter: Vurdering av gravmyrt Vinca minor for Fastlands-Norge med havområder. Fremmedartslista 2023. Artsdatabanken. http://www.artsdatabanken.no/lister/fremmedartslista/2023/2955 

Strand, M., Aronsson, M. & Svensson, M. 2018: Klassificering av främmande arters effekter på biologisk mångfald i Sverige – ArtDatabankens risklista. ArtDatabanken Rapporterar 21. ArtDatabanken SLU, Uppsala. https://www.artdatabanken.se/publikationer/frammande-invasiva-arter/