Vieraat jalopähkinät
Juglans
Yleiskuvaus
Jalopähkinät, josta usein käytetään yleisnimitystä pähkinäpuu, ovat jalopähkinäkasveihin (Juglandaceae) kuuluva suku, jossa on 15–20 lajia. Suomessa näistä menestyvät saksanpähkinä (Juglans regia), mustajalopähkinä (J. nigra), amerikanjalopähkinä (J. cinerea), idänjalopähkinä (J. mandschurica) ja sen muunnokset mantsurianjalopähkinä (var. mandschurica), japaninjalopähkinä (var. sachalinensis, aiemmin J. ailanthifolia), herttajalopähkinä (var. cordiformis) sekä tarhajalopähkinä (J. x bixbyi). Myös muita risteymiä saattaa esiintyä. Saksanpähkinä menestyy vain eteläisimmässä Suomessa.
Useat jalopähkinälajit tuottavat syötäviä pähkinöitä ja arvostettua puuainesta, jota käytetään mm. viiluina, huonekalujen, soittimien ja aseenperien valmistamiseen. Jalopähkinöistä on jalostettu lajikkeita, jotka tuottavat kookkaampia ja helpommin kuorittavia pähkinöitä. Siementuotanto alkaa noin 10–20 vuoden iässä ja on runsaimmillaan 30 ikävuoden jälkeen. Hyvät siemenvuodet kertautuvat 2–5 vuoden välein. Siementen tärkeimpiä levittäjiä ovat oravat ja muut jyrsijät. Jalopähkinät voivat lisääntyä siementen lisäksi kantovesojen avulla.
Tunnistaminen
Jalopähkinät ovat kesävihantia, laajalatvuksisia lehtipuita, jotka suotuisissa olosuhteissa alkuperäisalueellaan voivat kasvaa jopa 25–50 m korkeiksi. Suomessa ne ovat usein enintään 20-metrisiä. Jalopähkinät ovat usein monirunkoisia puita, joiden kaarna on vanhemmiten uurteinen. Lehdet ovat isoja, vuorottaisia ja parilehdykkäisiä (saarnen lehden kaltaisia). Lehtilavassa on kärkilehdykkä ja 2–11 lehdykkäparia. Hedekukinto on riippuva norkko ja emikukinto 2–20-kukkainen terttu. Hedelmä on mehevän vaipan ympäröimä ruskea pähkinä. Jalopähkinöillä on syvälle ja laajalle ulottuvat juuret, syvässä maaperässä myös pääjuuri.
Alkuperä ja yleislevinneisyys
Jalopähkinöitä kasvaa luontaisesti Balkanilta Itä-Aasiaan sekä Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan Andeille saakka. Jalopähkinöitä viljellään laajalti myös muissa maissa.
Amerikanjalopähkinän on havaittu levinneen kasvatuksesta ympäristöön Belgiassa ja japaninjalopähkinän Saksassa. Mustajalopähkinä on harvoin levinnyt ympäristöön, mutta yksittäisiä havaintoja on mm. Belgiasta. Saksanpähkinä on levinnyt Belgiassa näistä jalopähkinöistä eniten. Sen siementaimia löytyy erityisesti tien- ja joenvarsilta, joutomailta, käyttämättömiltä teollisalueilta, hiekka- ja sora-alustoilta. Myös meiltä Suomesta on joitakin havaintoja ympäristöön karanneista jalopähkinöistä. Havainnot keskittyvät pääkaupunkiseudulle.
Haitat
Jalopähkinöiden haitoista on niukasti tietoa. Jalopähkinöitä on Suomessa havaittu myös suojelualueilla ja/tai niiden lähistöllä. Suojelualueilla esiintyessään ne saattavat aiheuttaa haittaa alkuperäiselle lajistolle. Joidenkin jalopähkinöiden juurista erittyy jugloni-nimistä ainetta, joka on haitallista muille kasveille.
Torjuntakeinot
Siementaimien poisto ympäristöstä.
Mitä minä voin tehdä?
Älä päästä jalopähkinää leviämään kasvatuksesta ympäristöön. Tarkkaile ympäristöäsi ja kitke mahdolliset siementaimet. Ilmoita havaintosi luontoon karanneista jalopähkinöistä Vieraslajit.fi-sivustolla.
Lisätiedot
Suomeksi:
Suomen puu- ja pensaskasvio. Toim. Henry Väre, Jaakko Saarinen, Arto Kurtto ja Leena Hämet-Ahti. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet. Publications of the Finnish Dendrological Society 10. Latvia 2021, 3. täysin uudistettu painos, 552 s.
Englanniksi:
Kuvaustekstin laatijat
Eeva-Maria Tuhkanen, Luke 2022