Japaninkelasköynnös

Japaninkelasköynnös on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.  Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 

Kiellot tulevat voimaan 2.8.2027 viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. 

Japaninkelasköynnös on Itä-Aasiasta kotoisin oleva puuvartinen köynnös, joka kasvaa 4-8 m korkeaksi. Kasvaessaan tämä nopeakasvuinen köynnös kietoutuu tiukasti tukensa ympärille, ja vahvat varret saattavat tukahduttaa puun, minkä vuoksi sitä kutsutaankin ’puiden tappajaksi’. Laji on puutarhakäytöstä levinnyt Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, ja uhkaa luontoympäristöjä. Japaninkelasköynnöksen leviämistä edistää suuri siementuotto, nopeakasvuisuus, leviäminen maavarsista, erilaisten valo- ja maaperäolosuhteiden sieto sekä houkuttelevuus puutarhakasvina. Japaninkelasköynnöksen poistaminen on hyvin työlästä. 

Japaninkelasköynnöksen varret ovat vaalean – tumman ruskeat ja niissä on erottuvia korkkihuokosia. Lehdet ovat sileitä, karvattomia ja hyvin vaihtelevan kokoisia ja muotoisia: pyöreästä soikeaan ja kooltaan 2-12 cm pitkiä ja 1,5-8 cm leveitä. Laji kukkii kesäkuussa pienin kellanvihrein kukin, jotka jäävät tiheän lehvästön alle. Lehdet saavat syksyllä voimakkaan keltaisen ruskavärin. Lehtien varistua paljastuvat oranssinkeltaiset marjamaiset kotahedelmät. Hedelmien haljettua keltaisen kuoren välistä pilkottavat punaiset siemenet. Lajin puutarhakäyttöön ovat houkutelleet juuri syysväri ja kaksiväriset hedelmät. Japaninkelasköynnös on kaksikotinen, ja hedelmiä tuottavat emiyksilöt. Toisinaan samassa kasvissa on sekä hede- että emikukkia. 

Japaninkelasköynnöstä kasvaa luontaisesti Japanissa, Koreassa ja Kiinassa sekä Venäjän itäosissa. Se on tuotu puutarhakasviksi Pohjois-Amerikkaan 1860-1870-luvulla, ja on sen jälkeen levinnyt laajalle mantereen itäosiin. Laji on tuotu myös Britanniaan, joihinkin Keski-Euroopan maihin sekä Vietnamiin. Euroopassa lajia esiintyy nykyisin ainakin Saksassa, Tanskassa, Latviassa, Liettuassa, Ukrainassa, Itävallassa, Tsekissä, Sveitsissä, Alankomaissa ja Britanniassa. Joissakin näistä maista torjuntatyötä on jo tehty.  

Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa eniten tienvarsilla, avoimilla, äskettäin häiriöityneillä kosteilla mailla, hakkuuaukeilla sekä pellon ja metsän rajassa. Japaninkelasköynnös pystyy kasvamaan myös tiheiköissä ja metsässä varjossa alikasvoksena. 

Japaninkelasköynnöstä on Suomessakin käytetty melko harvinaisena puutarhakasvina. Se menestyy Etelä-Suomessa ja sen on havaittu kasvavan Oulun korkeudella saakka. Pohjoisessa japaninkelasköynnös paleltuu maata myöten kylminä talvina, mutta versoo uudelleen. 

Japaninkelasköynnös kietoutuu tiukasti tukensa, kuten puun, ympärille. Köynnöksen ja puun kasvaessa paksuutta köynnös estää puun kuoren alla tapahtuvat nestevirtaukset. Seurauksena on puun latvuksen kunnon heikkeneminen ja vähittäinen kuolema, sekä riski puun haarojen repeämiselle ja puun kaatumiselle. Japaninkelasköynnös tukahduttaa tehokkaasti myös matalampia kasvustoja peittämällä ne. Laji on tehokas kilpailija ja saattaa syrjäyttää paikan alkuperäisen kasvillisuuden kokonaa, mikä johtaa monimuotoisuuden vähenemiseen. 

Japaninkelasköynnös on työläs torjuttava. Keinoina ovat toistuva mekaaninen poistaminen. Leikkaaminen on toistettava kasvukaudella alle kuukauden välein. Mekaanisiin menetelmiin voidaan yhdistää kemiallinen torjunta. Alkukesällä leikatun kasvuston annetaan hiukan kasvaa ennen kemiallisen torjunnan tekoa. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Älä hanki japaninkelasköynnöstä. Poista olemassa olevat japaninkelasköynnökset ja hävitä siemeniä ja juuria sisältävä jäte asianmukaisesti. Ohjeita kasviaineksen ja maa-ainesten käsittelyyn löydät vieraslajit.fi -sivustolta. 

Englanniksi: 

CABI: Japaninkelasköynnös