Armenianjättiputki

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Armenianjättiputki on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Havainnot kannattaa ilmoittaa "jättiputki"-nimellä, ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta. Jättiputkiryhmä kattaa kaikki Suomessa haitalliset jättiputket.

Suomessa yleisimmän kaukasianjättiputken (Heracleum mantegazzianum) lisäksi meillä tavataan persianjättiputkea (Heracleum persicum). Armenianjättiputkesta (H. sosnowskyi) ei ole varmistettuja havaintoja. Kaikki kolme lajia ovat EU:n kannalta haitallisia vieraslajeja.

Jättiputket ovat sarjakukkaiskasveja (Apiaceae) jotka nimensä mukaisesti voivat kasvaa hyvin kookkaiksi, yli kolmemetrisiksi ja rehevällä paikalla jopa viisimetrisiksi. Armenianjättiputki on kaukasianjättiputken tavoin on elinkierroltaan kaksivuotinen tai kuolee kerran kukittuaan. Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla, ja voivat levitä uusille kasvupaikoille puutarhajätteen tai siemeniä sisältävien maa-ainesten matkassa. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia, minkä vuoksi uudet kasvustot voivat tulla yllätyksenä.

Armenianjättiputki muistuttaa ulkoasultaan suuresti Suomessa jättiputkista yleisintä kaukasianjättiputkea ja harvinaisempaa persianjättiputkea. Jättiputkilajien erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa jopa asiantuntijoille. Jättiputkien varsi on läpimitaltaan jopa 10 cm paksu ja karvainen. Kaukasian- ja armenianjättiputket ovat yksivartisia ja niiden varressa on punaisia tai punaruskeita laikkuja. Persianjättiputki on monivartinen ja varsi on tavallisesti erityisesti alaosastaan täysin violetti tai punaisenruskea. Kookkaat liuskoittuneet lehdet voivat kasvaa lehtiruodin kanssa 3 metriä pitkiksi. Armenianjättiputken lehdet ovat tavallisesti 2-3-parisesti parilehdykkäisiä, kun kaukasianjättiputkella ne ovat 1-parisia ja teräväkärkisiä.  Armenianjättiputken lehdet voivat kuitenkin olla muuntelevat.  Useimmiten niiden lehtiliuskat ovat muodoltaan leveän tylpähköjä ja kärjestä lyhyitä ja leveänsuippo – tylppä.  Lehtilaidan hampaat ovat leveitä ja suora- tai kuperasivuisia.

Jättiputkien kukinta-aika on kesä–elokuussa. Kasvin monihaarainen kukinto voi olla yli puoli metriä leveä. Kukat ovat valkoisia tai hennon vaaleapunaisia ja yhdessä kasvissa niitä voi olla jopa 80 000. Kaukasian- ja armenianjättiputken kukinnot ovat päältä litteähköjä, ja niissä on 60–120 pikkusarjaa, persianjättiputkella pikkusarjoja on vähemmän (35-85) ja kukinnot ovat useimmiten päältä hieman kuperia. Kukinnan jälkeen armenianjättiputki useimmiten kuolee. Jättiputket on mahdollista tunnistaa myös tuoksun perusteella, sillä niillä (erityisesti persianjättiputkella) on ominainen, voimakas, aniksinen tuoksu.  Kukinnan jälkeen armenianjättiputki useimmiten kuolee. Ohjeita tunnistamiseen tällä videolla. 

Jättiputkien torjunnan kannalta ei ole välttämätöntä tunnistaa jättiputkia lajilleen. On kuitenkin tärkeää osata erottaa jättiputket luonnossa kasvavista, alkuperäisistä, kookkaista sarjakukkaiskasveista. Etelänukonputki (Heracleum spondylium), idänukonputki (H. sibiricum), karhunputki (Angelica sylvestris) ja väinönputki (A. archangelica) ovat kuitenkin kaikilta mitoiltaan selvästi jättiputkia pienempiä. Esimerkiksi ukonputkilla varret ovat korkeintaan 2-3 cm paksut.

Armenianjättiputki on kotoisin Kaukasukselta, josta se vietin Kuolan niemimaalle kasvitieteelliseen puutarhaan 1930-luvulla. Todennäköisesti 1950-luvulla se tuotiin Pietariin ajatuksena saada tästä nopeasti kasvavasta kasvista karjalle rehukasvi. Muutamassa kymmenessä vuodessa se levittäytyi Pietarin ympäristöön ja Karjalaan, mm. Sortavalaan.

Esiintymiä on runsaasti Karjalan kannaksella Suomeen johtavan päätien varrella ja aivan Suomen rajan tuntumassa. Virosta kasvi löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Siellä se kasvaa yleisesti maatilojen pihapiireissä, jonne se on saapunut Venäjältä tuodun karjanrehun mukana. Myös Georgiassa on tehty yksi armenianjättiputki -havainto.

Armenianjättiputkesta on ilmoitettu havaintoja Suomenkin puolelta. Havainnot eivät kuitenkaan ole varmistettuja ja armenianjättiputken levinneisyys tunnetaan huonosti Suomessa.

Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä ja ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Parhailla kasvupaikoilla ne muodostavat laajoja tiheitä kasvustoja, "jättiputkimetsiä", jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Jättiputket vaikuttavat myös muuhun eliöstöön. Esimerkiksi armenianjättiputki vaikuttaa maassa olevien sukkulamatojen (Nematoda) yhteisöihin ja vähentää niiden runsautta. Jättiputkikasvustot yksipuolistavat maisemaa ja alentavat luonnon monimuotoisuutta. Laaja esiintymä voi myös estää täysin alueen virkistyskäytön, kuten kalastuksen tai liikkumisen jokivarsilla, sekä ulkoilun kasvustojen läheisyydessä. Tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa, ja vanhoissa kulttuurimaisemissa sitä voi pitää myös maisemallisena haittana.

Jättiputkista on ihmisille myös terveydellistä haittaa. Jättiputkien kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita. Herkät ihmiset voivat saada hengenahdistusta ja allergisia oireita jo kasvuston lähellä oleskelusta. 

Jättiputkien hävittäminen on työlästä, mutta täysin mahdollista monissa torjuntahankkeissa kertyneen tiedon ja osaamisen avulla. Jättiputkien mekaaniseen torjuntaan on monia keinoja. Torjuntaan kannattaa ryhtyä jo toukokuun alkupuolella, kun kasvit ovat vielä pieniä. Yksittäisiä jättiputkiyksilöitä voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä tai kaivamalla juuri kokonaan maasta. Ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia voi poistaa käsin kitkemällä. Toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja keräämästä ravintoa ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä, kun kasvusto on matalaa. Koska jättiputket lisääntyvät vain siemenestä, voi jo kukintojen poistolla olla tehokas vaikutus. Katkaisemalla kukinto estetään uusien siementen kehittyminen ja variseminen maahan.

Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla (esim. katemuovilla), joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Peittäminen näivettää kasvit, eikä päästä siemeniä itämään maaperästä. Peittäminen on usein helpointa toteuttaa niittämisen jälkeen.

Jättiputkia sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen hävittämisessä kannattaa olla huolellinen.  Lisääntymiskyvyttömät kasvin osata, kuten lehdet voidaan laittaa kompostiin. Siemenet eivät tuhoudu kotikompostissa, joten siemenet sekä niitä sisältävät kukinnot kannattaa hävittää esimerkiksi polttokelpoisena sekajätteenä. Varmistaakseen oman alueen ohjeistukset, kannattaa ottaa yhteyttä kuntaan tai paikalliseen jäteyhtiöön. 

Torjunta-aineita voidaan harkiten käyttää etenkin laajoissa esiintymissä. Torjunta suositellaan tehtäväksi alkukesästä, kun kasvit ovat pieniä. Myöhemmin kesällä suuria kasveja on hankalaa ja vaarallista käsitellä, ja torjunta-ainetta tarvitaan enemmän. Torjunta-aineita ei tule käyttää vesistöjen eikä lasten leikkipaikkojen äärellä. Torjunta-aineeksi kannattaa valita jokin ympäristöystävällinen, luonnossa hajoava tuote. Ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja kemiallisille torjunta-aineille tarvitaan lisää ja Suomessa onkin tutkittu koivusta valmistetun pyrolyysinesteen (koivutisleen) vaikutusta kaukasianjättiputken siementaimiin.

Vesistön varrella sijaitsevan esiintymien suhteen täytyy olla erityisen varovainen, koska jättiputken siemenet leviävät veden mukana uusille kasvupaikoille. Hävitystyöhön ryhdyttäessä kannattaa pyrkiä yhteistyöhön naapurien kanssa, mikäli laji on levinnyt useamman tontille. Jos naapuritontti on autioitunut ja hävityslupaa ei suoraan pysty kysymään, kannattaa olla yhteydessä omaan kuntaan. Useimmiten kasvuston hävittämiseksi ei riitä yksittäinen torjuntakerta, vaan torjuntaa on jatkettava usean vuoden ajan. Vielä hävittämisen jälkeen kohdetta vuosittaista seurantaa on tarpeen jatkaa, sillä yksittäinen jättiputki voi tuottaa paljon siemeniä (keskimäärin 20 000) ja siemenet voivat säilyä elinkykyisinä siemenpankissa seitsemänkin vuotta.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Armenianjättiputken tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Armenianjättiputkea ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää armenianjättiputken sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Jättiputkihavainnot kannattaa ilmoittaa yleiskäsitteellä "jättiputki": Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä), ellet ole aivan varma lajitunnistuksesta.

Jättiputkien tuhoamisessa on noudatettava ehdotonta huolellisuutta sen sisältämän kasvinesteen takia. Ihovammavaaran vuoksi kasvustojen hävittäminen tulee tehdä pilvisellä säällä.  Suojavaatetus, hengitys- ja silmäsuojat ovat välttämättömät varusteet jättiputkia käsiteltäessä. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pitää iho pestä heti vedellä ja saippualla. Suurten ihoalueiden jouduttua kosketuksiin kasvinesteen kanssa on hakeuduttava lääkärin hoitoon.

Tunnistus- ja torjuntaohjeita

Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry. 2020. Jättiputket (Heracleum persicum -ryhmä) 

MTV3. 2017. Pihaltasi löytyvä kasvi voi aiheuttaa karmeat vammat: Tunnistatko vaarallisen jättiputken? 

Jättiputkiesite / Maa- ja metsätalousministeriö

Luke. 2020. Jättiputken tuntomerkit. Video. VieKas LIFE-Hanke (2018-2023). 

Luke. 2020. Jättiputkien torjunta muovikatteella. Video. VieKas LIFE-hanke (2018-2023). 

Räikkönen, N., Ryttäri, T., Kytö, M. & Velmala, S. 2021. Jättiputket Heracleum persicum -ryhmä. Tietokortti. 

CABI: Heracleum sosnowskyi (Sosnowskyi's hogweed). 

Čerevková, A., Ivashchenko, K., Miklisová, D., Ananyeva, N. & Renčo, M. 2020. Influence of invasion by Sosnowsky’s hogweed on nematode communities and microbial activity in forest and grassland ecosystems, Global Ecology and Conservation, 21, e00851.

Ikonen, I., Kekki, M. & Räikkönen, N. 2009. Jättiputki ja kurtturuusu kuriin Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15, 83 s. 

Juhanoja, S. & Tuhkanen, E.-M. 2017. Jättiputken torjunta käytännössä. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.106-112. 

Miettinen, A., Koikkalainen, K., Pouta, E., Ryttäri, T. & Teeriaho, J. 2017. Jättiputkien torjunnan kustannushyötyanalyysi. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.113-125. 

Piirainen, M. & Saarinen, K. 2018. Kasvaako Suomessa armenianjättiputkea? Lutukka 34(3):115-121.

Ryttäri, T., Teeriaho, J. & Räikkönen, N. 2017. Jättiputken levinneisyys Suomessa. Teoksessa: Huusela-Veistola ym. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 43/2017. s.86-105. 

Uotila, P. 2002. Heracleum sosnowskyi. Lutukka 18(1): 2.