Minkki

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Minkki on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi osana sellaisten petoeläinten ryhmää, jotka ovat Suomessa luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella ja kulkeutuneet meille ihmisen mukana.

Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Minkki (Neovision vison) kuuluu pieniin näätäeläimiin.

Minkin ruumiin pituus on yleensä 35–45 cm, hännän 13–23 cm ja urosten paino 0,5 kg–1,5, naaraiden alle kilon. Minkki on väritykseltään tummanruskea, joskus jopa mustanruskea ja myös pohjavilla on tumma. Leuan alla on vaalea täplä, joskus valkoinen laikku voi ulottua kaulaan asti. Tarhasta karanneet yksilöt voivat olla muunkin värisiä.

Aikaisemmin Suomesta jo hävinneen vesikon (Mustela lutreola) yhtenä keskeisenä tuntomerkkinä oli vesikon valkoinen ylähuuli. Nykyisin noin 10–20 % minkkiyksilöistä on ylähuulessa valkoista.

Minkkiin verrattuna samankokoisella hillerillä (Mustela putorius) on enemmän valkoista kuononpään ympärillä, vaalea vyö silmien takana sekä vaaleata korvanlehdissä. Hillerin pohjavilla on vaalea ja karvat ovat tummat kärjistä, vaaleat tyvistä.

Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva minkki tuotiin Fennoskandiaan 1920-luvulla, kuten Suomeenkin, alun perin turkiseläimeksi.Laji levisi nopeasti tarhakarkulaisena myös luontoon ja ensimmäiset tällaiset havainnot tehtiin Suomessa 1932. Muutamassa vuosikymmenessä minkki levittäytyi jokseenkin koko Fennoskandiaan. Minkkikannan nopeaa levittäytymistä ja kasvua selittävät osaltaan venäläisten tekemät istutukset Karjalaan ja Kuolan niemimaalle vuosina 1934–65. 1940-luvulla minkkejä tavattiin lähinnä turkistarhojen lähellä lounais- ja länsirannikolla sekä saaristossa. Minkki runsastui länsirannikolla 1950-luvulla, etelärannikolla 1960-luvun alkupuolella ja muualla vasta 1960- ja 70-luvuilla. Lajin runsastumista pystyttiin seuraamaan mm. koko maassa tehtävien riistatiedustelujen avulla. Nykyisin minkkiä tavataan pohjoisinta Lappia myöten. Sen saalismäärät ovat vuosittain noin 50 000 yksilöä.

Minkin on todettu olevan Suomessa haitallinen etenkin saaristoalueilla, jossa se tuhoaa lintujen pesiä ja saalistaa aikuisia lintuja. Se ui vaivatta kilometrien matkoja saaresta toiseen. Ennen minkin tuloa Suomesta puuttui merilintuja saalistava näätäeläin, sillä vesikko ei viihtynyt saaristossa. Saalistukseen sopeutumattomat alkuperäislajit ovat erityisessä riskiryhmässä vieraslajipetojen suhteen, Suomessa on osoittautunut, että minkki verottaa etenkin riskilän (Cepphus grylle) kantoja. Ruokkilinnut (Alcid) ovat erityisen alttiita minkin saalistukselle, sillä ne ovat minkille sopivan kokoisia ja pesivät yhdyskunnissa. Viimeisimmän Suomen uhanalaisuusarvioinnin mukaan vieraslajipedot, kuten minkki, ovat osaltaan vaikuttaneet monien kosteikoilla ja saaristossa elävän linnun uhanalaistumiseen.

Kautta esiintymisalueensa minkki on osoittanut saalisvalikoimansa joustavuuden. Se käyttää ravintonaan muun muassa linnunpoikasia ja munia, aikuisia lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä, piennisäkkäitä, kaloja, raatoja sekä marjoja ja sieniä. Emolintujen syöminen on monien lajien pesimäkantojen kehitykselle jopa poikasten syömistä haitallisempaa. Kaloista simput, ahvenet ja kivinilkat kuuluvat ulkosaaristossa minkin saalisvalikoimaan, ja kala on ratkaisevassa osassa minkin selviytymisen kannalta. Ulkosaaristossa kesäkuussa lintujen osuus minkin ravinnosta on suurimmillaan ja pikkujyrsijöiden osuus vaihtelee niiden kannanvaihtelujen mukaan. Minkki saalistaa myös sammakoita ja voi vaikuttaa negatiivisesti niiden kannankehitykseen. Minkeillä saattaisi olla vaikutusta myös rapukantoihin. Minkki vaikuttaa saalislajeihin myös epäsuorasti, sillä lintunaaraat voivat välttää pesimistä alueilla, joissa minkkiä esiintyy.

Minkkeihin liittyy myös tautiriski, sillä koronaviruksen on havaittu tarttuvan tarhattuihin minkkeihin.  Koronavirustartuntoja on todettu minkkitarhoilla ainakin Tanskassa, Ranskassa, Hollannissa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Tanskassa minkkitarhoilta on löydetty koronavirusmutaatio, joka on levinnyt minkeistä ihmisiin. Tämän vuoksi Tanskassa on päätetty lopettaa kaikki minkit.

Minkin tehopyynti on ollut keskeinen tekijä ulkosaariston lintukantojen suojelussa. Erityisen tärkeää se on ollut sellaisten valtakunnallisesti uhanalaisten lajien suojelussa, joiden pääpaino on saaristoalueilla, kuten karikukon, pilkkasiiven, riskilän ja punajalkaviklon osalta.

Hyvin harva muu saariston luonnonhoitotoimenpide kuin pienpetopyynti antaa yhtä hyviä tuloksia. Esimerkiksi Turun yliopiston ja Metsähallituksen yhteistyönä vuosina 1992–2001 toteutettu minkinpoistokoe Saaristomeren kansallispuiston ulkosaaristossa antaa kuvan pienpetopyynnin vaikutuksista. Kaksi minkinpoistoaluetta, jotka käsittivät noin 60 saarta ja luotoa, pystyttiin kokeen ajan pitämään käytännössä minkittöminä, ja linnuston vaste oli vakuuttava: poiston tuloksena 14 lintulajin kannat 22:sta runsastuivat merkittävästi. Myös luotokohtainen lintulajien määrä kasvoi selvästi toisella poistokohteella. Esimerkiksi SOTKA-vieraspetohankkeessa (vuosina 2020-2021) keskitytään vieraspetojen, minkin ja supikoiran, poistamiseen lintujen pesimäalueilta.

Minkin pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä, jotka metsästyslain ja -asetuksen mukaan koskevat rauhoittamattomia eläimiä. Pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia. Eläimen saa silti pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyydystettävä eläinlaji täytyy tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ilmoita minkkihavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Minkkiä saa kasvattaa Suomessa edelleen turkistarhausta varten (valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta 704/2019, 2.2 §:n 2 kohta).

• Sivusto vieraspedoista ja niiden pyyntitavoista: http://vieraspeto.fi/
• Lisätietoja haitallisten vieraslajien pyynnistä Riistainfossa.
• Metsähallitus: Saariston vieraspetopyynti, minkki.
• Helmi-vieraspetohanke
• HS 2020. Tanska lopettaa jopa 17 miljoonaa turkistarhojensa minkkiä eläimistä ihmisiin levinneiden koronavirus­tartuntojen vuoksi.
• HS. 2020. Myös Ranskassa löydetty koronatartunta minkkitarhalla.
• Yle Uutiset 2020. Miksi korona tarttuu minkkeihin, pitääkö Suomessa lopettaa turkiseläimiä? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiimme.

Ahola, M.,  Nordström, M.,  Banks, P., Laanetu, N. ja  Korpimäki, E. 2006. Alien  mink  predation  induces  prolonged declines in archipelago amphibians. Proc. R. Soc. B 22, 273: 1261-1265.

Bjärvall, Anders & Ullsröm, Staffan. 2011. Suomen nisäkkäät. Otava. 280s. ISBN 9789511256335.

European Centre for Disease Prevention and Control. 2020. Detection of new SARS-CoV-2 variants related to mink – 12 November 2020. Stockholm. PDF.

Kauhala, K. 1998. Tulokaspetojen - minkin ja supikoiran - leviämisestä ja vaikutuksista alkuperäiseen eläimistöömme. Suomen Riista 44: 7-17.

Nylander, Eija. 2013. Metsästys 2012. Riista- ja kalatalous. Tilastoja 4/2013. 36 s.  

Persson,  S.,  Brunström,  B.,  Bäcklin,  B.M.,  Kindahl,  H.  ja  Magnusson,  U.  2012. Wild  mink  (Neovison vison)  as sentinels in environmental monitoring. Acta Vet. Scand. 54: 1-3.

Salo, P., Ahola, M. & Korpimäki, E. 2010. Habitat-mediated impact of alien mink predation on common frog densities in the outer archipelago of the Baltic Sea. Oecologia, 163: 405-413.

Westman, K. 1966. Minkin levinneisyydestä Suomessa. Suomen Riista 18, 101-116.

Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Verkkopalvelu

Zabala,  J.  Zuberogoitia,  I.  &  Gonzalez-Oreja,  J.  2010. Estimating  costs  and  outcomes  of  invasive  American mink  (Neovison  vison)  management  in  continental  areas:  a  framework  for  evidence  based  control  and eradication. Biol. Invasions 12: 2999-3012.