Koati

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Koati on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Koatit eli nenäkarhut (Nasua) ovat Keski- ja Väli-Amerikassa eläviä puolikarhuja. Niiden sukuun kuuluu kaksi tai kolme eri lajia. Näistä koati eli punanenäkarhu eli punakoati (Nasua nasua) on lueteltu EU:n vieraslajien listalla.

Koati on metsäisten ympäristöjen laji, joka esiintyy laajassa kirjossa erilaisia metsätyyppejä ikivihreistä sademetsistä kuiviin pensaikkometsiin. Korkeimmat esiintymät on todettu yli 2 500 m korkeudessa. Vaikka laji on sopeutunut melko hyvin ihmistoimintojen läheisyyteen, on maailman kannan arvioitu olevan hieman laskusuuntainen sekä elinympäristöjen häviämisen että metsästyksen vuoksi.

Laji on pääsääntöisesti päiväaktiivinen ja viettää pääosan aktiivisesta ajasta etsien ravintoa. Yön koati nukkuu puussa. Koati ui ja kiipeilee taitavasti. Laji on kaikkiruokainen, ja pääosan ruokavaliosta muodostavat selkärangattomat ja hedelmät. Laji hyödyntää myös selkärankaisia (mm. munat, jyrsijät, pienet nisäkkäät) ja raatoja kun niitä on saatavilla. Poikasten syntyminen ajoittuu samaan ajankohtaan tärkeiden hedelmien kypsymisen ja sadekauden alkamisen kanssa, sillä tuolloin ruokavaliossa tärkeässä roolissa olevat hämähäkit ja tuhatjalkaiset esiintyvä runsaina.

Aikuiset urokset elävät yksin, naaraat ja nuoret urokset elävät jopa 30 yksilön ryhmissä. Lisääntymisaikana naaraslaumaan hyväksytään yksi aikuinen uros, jonka kanssa kaikki lisääntymisikäiset naaraat parittelevat. Lisääntymiskauden ajoittuminen vaihtelee esiintymisalueittain. Naaraat rakentavat puuhun pesän, johon ne synnyttävät kolmesta seitsemään (keskimäärin 4) sokeaa poikasta 74–77 vrk kantoajan jälkeen. Kuusi viikkoa syntymän jälkeen naaraat ja poikaset liittyvät takaisin laumaan. Poikanen vieroitetaan imetyksestä neljän kk ikäisenä. Naaras on sukukypsä kaksivuotiaana, uros kolmivuotiaana. Vankeudessa koatien tiedetään eläneen jopa 17 -vuotiaiksi, mutta luonnossa keskimääräinen elinikä on noin 7–8 vuotta.

Aikuiset ovat 41–67 cm kuonosta hännäntyveen, hännän pituus 32–69 cm. Säkäkorkeus on noin 30 cm ja paino vaihtelee 3 ja 6 kg välillä. Koatin paksu turkki on yläosastaan tumman ruskea, harmaa tai tumman tai kirkkaan ruosteen värinen. Alapuoli on valkoinen. Nuoret ovat vaaleampia kuin aikuiset. Ruumis on hoikka, pää kapea, kuono pitkänomainen ja joustava, ja mahdollistaa ruoan etsimisen maasta lehtien ja karikkeen joukosta. Turpa on ruskea, ja siinä on valkoisia pilkkuja ylä- ja alapuolella, pilkkuja myös silmien takana. Korvat ovat pienet, hapsu- ja valkoreunaiset. Koateilla on paksu, raidallinen häntä, joka toimii kiipeillessä mainiona tasapainottajana. Lajilla on vahvat kynnet ja kiipeilyyn sekä ruoan etsimiseen soveltuvat eturaajat. Lajin nimestä "coati" tarkoittaa Tupi-intiaanien kielellä “vyötä”, ja "Tim" tarkoittaa “nenää”, viitaten koatin tapaan työntää nenänsä mahansa alle nukkuessaan.

Koatin alkuperäinen levinneisyysalue kattaa laajasti Etelä-Amerikkaa, Columbiasta Venezuelaan, Uruguain pohjoisosiin sekä Pohjois-Argentiinaan. Lajia on istutettu Chileen kahdelle saarelle (Robinsoe Crusoe, Juan Fernandez).

Iso-Britanniassa on muutamia kertoja tavattu yksilöitä eläintieteellisten puistojen ulkopuolella, mutta lajin ei ole todettu lisääntyneen luonnossa. Muualla Euroopassa koatista on tehty yksittäisiä havaintoja Georgiassa ja Tanskassa.

Koatia on tavattu myös Mallorcan saarelta (Baleaarien saariryhmä), ensimmäisen kerran vuonna 2004, ja 2008 mennessä koateja oli pyydystetty vapaudesta 12 yksilöä. Näiden yksilöiden alkuperäksi on esitetty hylättyjä lemmikkejä. Koatien myynti saarten lemmikkieläinkaupoissa kiellettiin vuonna 2012.

Suomea lähin populaatio on Mallorcalla, joten ei ole luultavaa, että laji leviäisi omin avuin maahamme. Tiettävästi koateja ei ole lemmikkeinä Suomessa. Koati ei todennäköisesti kestäisi ilmastoamme.

Tiedot haitoista Euroopassa puuttuvat. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan koatien on todettu aiheuttavan jonkin verran satovahinkoja ja lisäksi vahinkoa kylissä kotitalouksille penkoessaan roskia ja tunkeutuessaan ajoittain talojen sisälle. Chilen saarille istutetut koatit ovat muiden istutettujen petojen rinnalla uhkatekijä useammalle uhanalaiselle lintulajille, joista osa endeemisiä. Euroopassa koati saattaisi vaikuttaa mm. maassa pesiviin lintuihin. Soveltuva esiintymisalue Euroopassa voisi olla nykyistä laajempi ilmaston lämpenemisen myötä.

Hyödyt

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan koatia metsästetään lihan vuoksi ja se on alkuperäisväestölle paikallisesti merkittävä saaliseläin. Lajia pyydetään myös vähäisessä määrin lemmikkieläimiksi. Paikallisesti koateilla on merkitystä hyönteispopulaation kurissapitämiseksi. Koati on tärkeä saaliseläin monille pedoille luontaisella esiintymisalueellaan. Koatilla on merkitystä joidenkin kasvilajien siementen levittäjänä.

Torjunnassa tärkeintä on valistus, jotta lemmikkejä ei karkaa eikä päästetä luontoon. Mallorcalla on kielto myydä koatia lemmikeiksi.

Koatin luonnollisia vihollisia ovat isot nisäkkäät, luontaisella esiintymisalueellaan puuma, jaguaari, jaguarundi ja oselotti.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki koatia, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Koatia ei saa luovuttaa eteenpäin.

Ilmoita koatihavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

• Emmons, L. 1997. Neotropical Rainforest Mammals; A Field Guide, Second Edition. Chicago: The University of Chicago Press. 396 s. ISBN: 9780226207216.
• Emmons, L. & Helgen, K. 2008. Nasua nasua. The IUCN Red List of Threatened Species 2008 http://dx.doi.org/10.2305/IUCN.UK.2008.RLTS.T41684A10511324.en
• Gompper, Matthew E., Decker, Denise M. 1998. Nasua nasua. Mammalian Species, No. 580, pp. 1-9, DOI: http://dx.doi.org/10.2307/3504444
• Nowak, R. 1991. Walker's Mammals of the World, Sixth Edition. Baltimore and London: The John Hopkins University Press.