Japaninkauris (japaninhirvi,japaninpeura)

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Japaninkauris (aiemmin metsästyslainsäädännössä nimella japaninpeura)  on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Japaninkauris (japaninpeura) on alkuperältään itäaasialainen alalajeittain vaihtelevasti pieni- tai keskikoinen hirvieläin. Sen alkuperäiset elinympäristöt vaihtelevat trooppisista lauhkeisiin lehtimetsiin. Se suosii erityisesti taimikoita ja nuoria metsiä. Alkuperäisissä elinympäristöissään sen on havaittu olevan herkkä paksulle lumipeitteelle ja kylmyydelle, joten sen selviäminen boreaalisessa elinympäristössä voi olla epävarmaa. Laji on kuitenkin osoittautunut hyvin sopeutumiskykyiseksi ja Japanissa sitä esiintyy myös lumisilla vuoristoalueilla. Euroopassa sen on havaittu suosivan elinympäristönään sekä luontaisia että hoidettuja havu- ja sekametsiä. Se käyttää monipuolisesti ravinnokseen ruoho- ja puuvartista kasvillisuutta ja on runsastuessaan aiheuttanut ongelmia maa- ja metsätaloudelle ja heikentänyt luonnon monimuotoisuutta sekä alkuperäisympäristöissä että etenkin vieraslajina esiintyessään

Japaninkauriissa on runsaasti eri alkuperistä johtuvaa vaihtelua koossa ja ulkonäössä. Niiden säkäkorkeus vaihtelee naarailla 60 ja 95 cm välillä ja uroksilla 65 ja 115 cm välillä. Naaraiden paino on 20-90 kg ja urosten 30-140 kg. Turkin väritys voi alalajeittain vaihdella kesäisin punaruskeasta kellertävään ja talvella harmaasta lähes mustaan. Osalla alalajeista on valkeita täpliä ympäri vuoden tai vain kesällä. Tunnistettavimmat piirteet ovat vaalea peräpeili mustalla yläosalla, vaalea mustaraitainen häntä ja tummat viirut silmien päällä.

Japaninkauriin voi helpoiten sekoittaa täpläkauriisiin ja myös isokauriisiin. Kooltaan se vastaa yleensä täpläkaurista ja molemmilla on täpliä turkissa ja mustarajainen peräpeili. Japaninkauriin sarvet muistuttavat isokauriin sarvia. Isokauriin ja japaninkauriin nuoret yksilöt muistuttavat toisiaan, ja koska isokauris ja japaninkauris risteytyvät keskenään, hybridien tunnistaminen on vaikeaa, mikä on johtanut kannanhoito-ongelmiin. Useissa maissa, kuten Liettuassa ja Italiassa, on havaintoja hybrideistä.

Japaninkauriin luontainen levinneisyysalue sijaitsee Itä-Aasiassa, jossa sitä on Japanissa, Taiwanissa, Kiinassa, Venäjällä, Koreassa ja Vietnamissa. Japanissa se esiintyy erittäin runsaana ja sillä on vakaat populaatiot myös Venäjällä ja Taiwanissa, mutta muut alkuperäispopulaatiot ovat pieniä ja uhanalaisia.

Japaninkaurista on siirtoistutettu 1800- ja 1900-luvuilla eri puolille maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin ja Uuteen-Seelantiin. Eurooppaan sitä on tuotu Britanniaan ja moniin manner-Euroopan maihin kuten Ranskaan, Saksaan, Puolaan, Tanskaan, Liettuaan, Venäjälle ja Ukrainaan. Suomea lähinnä japaninkaurista esiintyy Venäjällä ja Baltiassa (saatavilla olevat tiedot hataria). Japaninkaurista oli siirretty myös Karjalan Kannakselle, jossa sitä ennen Neuvostoliiton hajoamista oli liki 1 000 yksilöä.  Kaakkois-Suomesta 1980-luvulla tehdyt havainnot ”saksanhirvistä” ovat luultavasti olleet näitä Kannakselta vierailevia japaninkauriita. Neuvostoliiton hajottua populaatio salametsästettiin loppuun aika nopeasti. On mahdollista, että siitä on pieni populaatio jäljellä.

Japaninkauriin on arvioitu olevan yksi levittäytymis- ja sopeutumiskykyisimmistä vieraslajeista Euroopassa. Sen on todettu vähentävän biodiversiteettiä ja heikentävän ekosysteemin toimintaa kasvilajistoon kohdistuvan ravinnonkäytön ja tästä aiheutuvan lajiston ja elinympäristön muutoksen kautta. Se myös kilpailee alkuperäisen hirvieläimistön kanssa samasta ravinnosta ja elinympäristöistä. Sen on todettu levittävän tauteja ja patogeenejä, jotka ovat haitallisia paikallisille hirvieläimille, kotieläimille ja ihmisille. Japaninkauris voi risteytyä alkuperäisen eurooppalaisen isokauriin kanssa ja niiden jälkeläiset ovat lisääntymiskykyisiä, millä voi olla haitallisia vaikutuksia isokaurispopulaatioiden genetiikan ja tätä kautta ekologisen sopeutumiskyvyn kannalta. Japaninkauris aiheuttaa metsä- ja maataloustuhoja sekä liikenneonnettomuuksia.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Kaikki vieraslajilainsäädännön rajoitukset ja kiellot koskevat japaninkaurista, ja se on jatkossa haitallinen vieraslaji, ei riistalaji.

Ilmoita havaintosi japaninkauriista vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Harris, R.B. 2015. Cervus nippon. The IUCN Red List of Threatened Species 2015: e.T41788A22155877. http://dx.doi.org/10.2305/IUCN.UK.2015-2.RLTS.T41788A22155877.en

Kaji, K., Okada, H., Yamanaka, M., Matsuda, H. & Yabe, T. 2004. Irruption of a colonizing Sika Deer population. Journal of Wildlife Management 68(4): 889-899.

Raþanskë, I., Gibieþaitë, J.M. and Paulauskas, A. 2017. Genetic Analysis of Red Deer (Cervus elaphus) and Sika Deer (Cervus nippon) to Evaluate Possible Hybridisation in Lithuania. Baltic Forestry 23(3): 683-690.

Risk assessment template developed under the "Study on Invasive Alien Species – Development of risk assessments to tackle priority species and enhance prevention" Contract No 07.0202/2020/834529/ETU/ENV.D.2. Sika deer (Cervus nippon). Luonnos. https://circabc.europa.eu/ui/group/98665af0-7dfa-448c-8bf4-e1e086b50d2c/library/39b7482b-ae89-4de6-8eb9-1786f937e2c8?p=1&n=10&sort=modified_DESC

Takatsuki, S. 2009. Effects of Sika Deer on vegetation in Japan: A review. Biological Conservation 142(9): 1922-1929.