Täpläkauris (kuusipeura)

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Täpläkauris on Lähi-Idästä kotoisin oleva, keskikokoinen hirvieläin. Täpläkauris viihtyy parhaiten puistomaisessa maisemassa, jossa niittyjä, kesantopeltoja ja tiheitä kuusikoita. Kesällä täpläkauris syö heiniä ja ruohoja, talvella varpuja, kulottunutta heinää ja puiden kuorta ja myös neulasia.  Erityisesti runsaslumisina talvina ihmisen harjoittamalla ruokinnalla on suuri merkitys ravinnon hankinnassa.

Aiemmin täpläkaurista on kutsuttu kuusipeuraksi ja metsästyslainsäädännössä tämä lajinimi on edelleen käytössä.

Täpläkauris on keskikokoinen jonkin verran valkohäntäkaurista pienempi hirvieläin. Aikuisten säkäkorkeus on 70 – 110 cm. Aikuiset naaraat painavat 40 – 60 kg ja urokset 60 – 110 kg. Täpläkauriin turkin väritys on selästä tyypillisimmin keltaisen- tai punaruskea vaaleilla pilkuilla, mutta värimuunnoksia tavataan lähes mustista vaaleavoittoisiin. Myös muiden kauriiden vasoilla on vaalea pilkutus, mutta vain täpläkauriilla ne säilyvät aikuisilla. Talvella turkki on harmaanruskea. Täpläkauriilla on tunnistettava päältä musta häntä. Vanhemmat urokset voi tunnistaa isoista lajityypillisistä sarvista.

Lajin alkuperäinen levinneisyysalue on Lähi-itä ja mahdollisesti itäinen Etelä-Eurooppa. Sitä on siirtoistutettu jo vuosituhansia sitten foinikialaisten ja roomalaisten toimesta. Uuden ajan siirtoistutusten vuoksi sitä tavataan Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilla mantereilla. Euroopan ja Suomen nykyiset täpläkauriskannat ovat peräisin tarhattujen eläinten siirtoistutuksista. Lajia tavataan muutamilla alueilla Etelä-Suomessa.

Täpläkauris vaikuttaa kasvillisuuden kehitykseen ravinnonkäytöllään. Vaikutukset ovat samankaltaisia kuin valkohäntäkauriilla eli runsaana esiintyessään se voi aiheuttaa viljelys- ja puutarhavahinkoja. Samoin kantojen runsastuessa syntyy negatiivisia vaikutuksia luontaiseen varpu- ja kukkakasvilajistoon, voi myös vioittaa pieniä metsäpuiden taimikoita. Toistaiseksi kannat ovat meillä olleet pieniä, mutta Ruotsissa täpläkauriin runsastuminen näkyy vaikutuksina varpukasvillisuuteen ja taimikoihin. Suomessa dokumentoidut haitat ovat toistaiseksi olleet liikennevahinkoja. Täpläkauris on hirvieläimistä tarhattavaksi parhaiten soveltuva laji.

Täpläkauriin paikallisia haittoja voidaan vähentää metsästyksellä. Metsästyslain mukaisesti täpläkauris on riistalaji, jonka metsästys edellyttää pyyntilupaa. Pyyntiluvat myöntää Suomen riistakeskus. Pyyntiluvan nojalla metsästetystä hirvieläimestä on tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Tämä tieto on tärkeää mm. täpläkauriin kannan arvioimiseksi. Vieraslajilain mukainen vieraslajin ympäristöön päästämisen kielto ei koske vierasperäisen riistaeläimen, kuten täpläkauriin, luontoon laskemista (metsästyslaki (615/1993) 42 §). Vierasperäisen riistaeläimen tuonti ja luontoon laskeminen edellyttää aina Suomen riistakeskuksen lupaa.

Ilmoita havaintosi täpläkauriista vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Masseti, M. & Mertzanidou, D. 2008. Dama dama. The IUCN Red List of Threatened Species 2008: e.T42188A10656554. https://dx.doi.org/10.2305/IUCN.UK.2008.RLTS.T42188A10656554.en.

Niemi, M., Matala, J., Melin, M., Eronen, V., Järvenpää, H. 2015. Traffic mortality of four ungulate species in southern Finland. In: Seiler A, Helldin J-O (Eds) Proceedings of IENE 2014 International Conference on Ecology and Transportation, Malmö, Sweden. Nature Conservation 11: 13–28. https://doi.org/10.3897/natureconservation.11.4416

Suomen Riistakeskus. 2020. Kuusipeura. https://riista.fi/game/kuusipeura/ 

Riistainfo. 2020. Kuusipeuran jäljet ja jätökset. https://www.riistainfo.fi/riistaelainten-jaljet-ja-jatokset/hirvielainten-villisian-ja-muflonin-jaljet-ja-jatokset/kuusipeuran-jaljet-ja-jatokset/

Spitzer, R., Felton, A., Landman, M., Singh, N.J., Widemo, F., Cromsigt, J.P.G.M. 2020. Fifty years of European ungulate dietary studies: a synthesis. Oikos 129: 1668–1680. https://doi.org/10.1111/oik.07435