Thaimaanorava

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Thaimaanorava on päiväaktiivinen eläin, joka tulee hyvin toimeen monenlaisissa ympäristöissä, myös lähellä ihmistä. Se liikkuu yleensä puiden latvuksissa ja voi käyttää mm. sähköjohtoja liikkuessaan maan pinnan yläpuolella paikasta toiseen. Ravinnokseen se etsii kaikenlaisia hedelmiä, lehtiä, kukkia, siemeniä ja puun kuorta. Thaimaanoravalla tiedetään tällä hetkellä olevan 16 värimuotoa, mikä on tehnyt siitä myös suositun lemmikin. Osa värimuodoista ilmentää alalajia, mutta eivät kaikki. Lajin taksonomia on osittain vielä hämärän peitossa. Alalajit ovat eriytyneet toisistaan mm. suurten jokien takia ja jotkut elävät eriytyneillä saarilla. Thaimaanoravien lisääntymisestä tiedetään hyvin vähän. Urokset huutelevat soidinhuutoja lisääntymiskauden aikana. Soidinhuudot eroavat alueiden välillä. Naaraat synnyttävät yleensä kaksi poikasta

Kauno-oraviin (Callosciurus) kuuluva täysikasvuinen thaimaanorava on noin 19-22 cm pitkä. Sen häntä on ruumiin mittainen tai hivenen pidempi. Se painaa maksimissaan noin 300 g. Thaimaanoravasta on olemassa useita värimuotoja luonnonvalkoisesta mustaan, vatsapuolen ollessa yleensä vaaleampi tai punertavampi kuin selän.  

Thaimaanoravan alkuperäinen levinneisyys ulottuu Thaimaan, Myanmarin, Laosin, Kambotsan ja Vietnamin alueille. Lisäksi sitä tavataan vieraslajina Italiassa, Singaporessa, Filippiineillä ja Japanissa. Vieraslajipopulaatiot ovat saaneet alkunsa karanneista lemmikeistä. 

Thaimaanoravien ravinnonhaussa kuorien repiminen on aiheuttanut metsä- tai puistovahinkoja. Italiassa thaimaanoravien ei ole huomattu erityisesti suosivan mitään puulajia, mutta ne välttävät vanhoja, kovakaarnaisia puita. Thaimaanoravien mukana on kulkeutunut myös mm. vieraita loislajeja uusiin ympäristöihin.  

Torjunnassa keskeistä on valistus, jotta lemmikkejä ei karkaa, eikä päästetä luontoon. Yleisesti ottaen monet oravalajit ovat helppoja pyydystää loukuilla, joten pienikokoinen populaatio voitaisiin melko helposti hävittää. Populaation vakiinnuttua hävittäminen muuttuu paljon vaikeammaksi.

Älä hanki thaimaanoravaa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Thaimaanoravaa ei saa luovuttaa eteenpäin 

Ilmoita thaimaanoravahavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella. 

Englanniksi:

CABI: Thaimaanorava

Mori, E., Mazzoglio, P. J., Rima, P. C., Aloise, G., & Bertolino, S. (2016). Bark-stripping damage by Callosciurus finlaysonii introduced into Italy. Mammalia, 80(5), 507-514. 

Kobayashi, S., Placksanoi, J., Taksin, A., Waengsothorn, S., Aryuthaka, C., Panha, S., & Izawa, M. (2020). Activity pattern and resource use of two Callosciurus species in different habitats in northeastern Thailand. Raffles Bulletin of Zoology, 68. 

Boonkhaw, P., Prayoon, U., Kanchanasaka, B., Hayashi, F., & Tamura, N. (2017). Colour polymorphism and genetic relationships among twelve subspecies of Callosciurus finlaysonii in Thailand. Mammalian Biology, 85(1), 6-13. 

Bertolino, S., & Lurz, P. W. (2013). C allosciurus squirrels: worldwide introductions, ecological impacts and recommendations to prevent the establishment of new invasive populations. Mammal Review, 43(1), 22-33. 

Tamura, N., Boonkhaw, P., Prayoon, U., Phan, Q. T., Yu, P., Liu, X., & Hayashi, F. (2021). Geographical variation in squirrel mating calls and their recognition limits in the widely distributed species complex. Behavioral Ecology and Sociobiology, 75(6), 1-15.