Iso-orava (mustaorava)

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Iso-orava on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Iso-orava on Pohjois-Amerikan suurikokoisin oravalaji.  Iso-orava elää monenlaisissa elinympäristöissä mukaan lukien avoimet metsämaat ja mäntymetsät, metsien ja preerian vaihettumisvyöhykkeet, metsämaat ja maatalousmaat. Sitä tavataan myös jokivarsien metsäalueilla sekä kaupunkien laitamilla ja puistoissa. Puiden terhot ja siemenet ovat tärkeintä ravintoa ympäri vuoden. Iso-orava syö myös puiden silmuja, urpuja ja kukkia (talvella ja keväällä), hedelmiä, marjoja, hyönteisiä ja viljakasveja. Lisäksi lajin tiedetään hyödyntävän eläinravinnoksi myös mm. lintuja ja niiden munia, sekä kuolleita kaloja. Kannibalismia on raportoitu.

Iso-orava naaras voi lisääntyä jo 8 kk ikäisenä mutta tyypillisimmin ensimmäinen poikue saadaan vasta yli vuoden ikäisenä. Tyypillisesti iso-orava tekee 2 poikuetta vuodessa. Naaras synnyttää kahdesta viiteen poikasta. Poikasten määrässä esiintyy suurta vuosien välistä vaihtelua. Poikaset ovat karvattomia ja sokeita. Imetys kestää 2–3 kuukautta. Nuorten levittäytymisvaelluksen huippu osuu syksyyn.

Iso-oravan vuorokausiaktiivisuudessa on eroja eri vuodenaikojen välillä. Keväästä syksyyn laji on aktiivinen sekä heti auringonlaskun jälkeen että hieman ennen auringonnousua (kaksi aktiivisuushuippua). Talvisin se on aktiivinen ainoastaan keskipäivän molemmin puolin (yksi aktiivisuushuippu). Naaraat ja urokset elävät omilla elinalueillaan. Merkittävin tekijä paikallisten tiheyksien kannalta ovat aikuiset naaraat, jotka monesti puolustavat aktiivisesti elinalueensa ydinosaa. Muu osa elinalueesta on päällekkäistä muiden yksilöiden kanssa.

Täysikasvuinen iso-orava painaa noin 0,5–1,3 kg, sen ruumis on 45–69 cm pitkä ja tuuhea häntä on 20-33 cm. Sillä ei ole sukupuolidimorfiaa. Turkin väritys on hyvin vaihteleva esiintymisalueen osasta toiseen. Tyypillisesti selkäpuoli on harmaasävyinen jossa häivähdys ruskeankellertävään tai oranssiin. Vatsapuolen väritys vaihtelee vaaleasta kanelinruskeaan, mutta on tyypillisesti punertavasävyinen. Lajista tunnetaan 10 alalajia.

Alkuperä, istutukset ja levinneisyys Euroopassa

Iso-oravan alkuperäinen levinneisyys kattaa suurimman osan itäisestä ja keskisestä Pohjois-Amerikasta, ulottuen pieneen osaan Etelä-Kanadaa ja Koillis-Meksikoa (Rio Grande-joen ja sen sivuhaarojen varrella). Lajia on istutettu myös useampiin osavaltioihin läntisessä Yhdysvalloissa sekä kahteen Kanadan provinssiin (Brittiläiseen Kolumbiaan ja Ontarioon). Kaikki tunnetut istutukset (42) on tehty Yhdysvalloissa tai Kanadassa.

Euroopasta ei tunneta luonnonvaraisia populaatiota. Iso-oravaa on Euroopassa lemmikkeinä. Myynti-ilmoituksia on ollut nettisivuilla Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa.  Hollanti kielsi vuonna 2009 iso-oravien kaupan ja hallussapidon.

Leviämisreitit ja sopeutuminen Suomeen

Suomea lähimmät populaatiot ovat Pohjois-Amerikassa. Ei ole luultavaa, että laji leviäisi omin avuin maahamme.

Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan iso-orava aiheuttaa vahinkoja mäntyihin, hedelmäpuihin ja viljakasveihin liittyen, sekä puutarhoissa ja puhelin- sekä sähkölinjoihin. Vahingot ovat tyypillisesti hyvin paikallisia.

Osalla istutusalueitaan iso-oravan on epäilty vaikuttavan haitallisesti alkuperäisten oravalajien kantoihin kilpailun kautta, erityisesti kaupunkien puistoalueilla.

Torjunnassa tärkeintä on valistus, jotta lemmikkejä ei karkaa eikä päästetä luontoon. EU:n tuontikieltoasetuksen mukaan elävien yksilöiden tuonti EU:n alueelle on kokonaan kielletty.

Yhdysvalloissa iso-oravapopulaatioiden kokoa on pyritty rajoittamaan loukkupyynnillä ja ampumalla niitä. Osassa alueita iso-orava on luokiteltu haittaeläimeksi, ja sen hävittämiseen ei tarvita metsästyslupaa.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki iso-oravaa, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Iso-oravaa ei saa luovuttaa eteenpäin.

 Ilmoita iso-oravahavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Koprowski, J. L. 1994. Sciurus niger. Mammalian Species, 479: 1-9. DOI: http://dx.doi.org/10.2307/3504263

Linzey, A.V., Timm, R., Emmons, L. & Reid, F. 2008. Sciurus niger. The IUCN Red List of Threatened Species 2008: e.T20016A9134131. http://dx.doi.org/10.2305/IUCN.UK.2008.RLTS.T20016A9134131.en. Downloaded on 08 March 2016.

UNEP-WCMC. 2010. Review of Callosciurus erythraeus and Sciurus niger. UNEP-WCMC, Cambridge.  http://ec.europa.eu/environment/cites/pdf/reports/Callosciurus_erythraeus_Sciurus_niger.pdf