Amerikanmajava (kanadanmajava)

Castor canadensis

Yleiskuvaus

Amerikanmajava (kanadanmajava) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä, joka viihtyy monenlaisissa vesistöissä. Majavat ovat kasvinsyöjiä, joille kesällä maistuvat erityisesti vesi- ja kosteikkokasvit ja talvisin puunkuoret. Amerikanmajavan lisäksi Suomessa esiintyy harvempilukuinen euroopanmajava (Castor fiber), joka kuuluu alkuperäiseen lajistoomme.

Amerikanmajavaa kutsutaan myös kanadanmajavaksi ja tämä lajinimi on käytössä metsästyslainsäädännössä.

Tunnistaminen

Jyrsijöiden lahkoon kuuluva amerikanmajava muistuttaa suuresti sukulaistaan euroopanmajavaa, mutta tyypillisesti amerikanmajavan turkki on tummemman ruskea ja häntä lyhyempi ja leveämpi kuin euroopanmajavalla. Amerikanmajavan nenäluu on lisäksi lyhyempi ja pyöreämpi kuin euroopanmajavalla. Luonnossa eroja on kuitenkin vaikea huomata. Amerikanmajavan häntä on vaakasuoraan lapiomaisesti litistynyt, suomupeitteinen. Korvat ovat pienet ja melkein kokonaan turkin peitossa. Takaraajan varpaita yhdistää räpylä. Häntineen amerikanmajava on vähintään noin metrin mittainen. Aikuinen (yli 2 v.) majava painaa yleensä 15−25 kg, alle vuoden ikäinen enintään 10 kg. Majavan voi sekoittaa piisamiin, joka on selvästi majavaa pienempi, ja sillä on pyöreä kapea rotanhäntä.

Majavan pesä on helposti tunnistettavissa. Tyypillisimmin pesä on kekopesä, mutta myös penkkaan kaivettuja pesiä ja sekapesiä esiintyy. Jokimaastossa elävillä majavilla saattaa olla vuoden aikana käytössä useita eri pesiä. Esimerkiksi veden pinnan ollessa korkeimmillaan keväällä majavat asustavat yläjuoksulla olevaa pesää, ja alajuoksulla oleva pesä otetaan käyttöön veden korkeuden laskettua kesän edistyessä. Majava myös säätelee itse veden korkeutta padon avulla. Talvivalmistelut ja talvehtiminen tapahtuvat kuitenkin jälleen yläjuoksun pesällä. Täten alkukesästä tyhjänä olevat pesät voivat olla tärkeitä ja käytössä keskikesällä, ja yläjuoksun pesä on tyhjänä vain keskikesän ajan. Amerikanmajava on yksiavioinen, ja pesää käyttävät yleensä pari ja sen jälkeläiset. Poikaset saattavat viipyä synnyinalueellaan jopa kaksivuotiaiksi asti.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Amerikanmajavan alkuperäinen levinneisyysalue on Pohjois-Amerikassa. Suomeen laji tuotiin ja istutettiin tarkoituksellisesti muutamille paikkakunnille vuosina 1933 ja 1937. Tuolloin ei ollut tiedossa se, että Pohjois-Amerikassa elävä majava on eri lajia kuin aiemmin metsästyksen vuoksi sukupuuttoon kuollut euroopanmajava.

Amerikanmajavia on eniten Etelä-Savossa ja Kainuussa sekä melko runsaasti myös Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Lajia tavataan myös muualla itäisessä ja keskisessä Suomessa. Lapissa sen levinneisyys on laikuittainen painottuen Lapin itäosiin. Lajin levittäytyminen länteen on parhaillaankin käynnissä, ja paikoin se elää jo samoissa vesistöissä euroopanmajavan kanssa.

Majavakannan kokoa arvioidaan valtakunnallisesti kolmen vuoden välein metsästysseuroille ja hirviseurueille tehdyin kyselyin (nykyisin OmaRiista-sovelluksen kautta). Laskennassa ilmoitetaan syksyllä asuttujen talvipesien määrä, koska kullakin majavaperheellä on vain yksi talvipesä. Kannan kokoarvio saadaan kertomalla ilmoitettujen pesien määrä keskimääräisellä perheyhteisön koolla (2,8−5,2). Syksyn 2020 majavalaskennan perusteella kannan kooksi arvioitiin 10 000−19 000 yksilöä. Kannan koko on säilynyt jotakuinkin ennallaan koko 2000-luvun.

Majavalajien levinneisyyttä selvitetään majavien syönnöksiltä kerätyistä lastuista tehdyn DNA-analyysin avulla. Menetelmän avulla on viime vuosina onnistuttu kartoittamaan etenkin niitä alueita, joilla molempia lajeja esiintyy lähekkäin. Kriittisimmät alueet ovat Pirkanmaan länsiosat, Etelä-Pohjanmaa sekä osa Lappia (Tervola, Rovaniemi, Ranua, Kittilä). Myös kaakkoisrajalla tavataan molempia lajeja (Simpele, Rautjärvi). Levinneisyystiedot (majavatiheys ja DNA) löytyvät riistahavainnot.fi -sivustolta.

Haitat

Amerikanmajavan aiheuttamat tuhot ovat tyypillisesti metsätalouteen kohdistuvia. Majava kaataa joskus järeitäkin lehtipuita, etenkin haapoja ja koivuja, vaikka useimmat sen kaatamat puut ovat pieniä. Majavien tekemät padot nostavat veden pintaa, jolloin tulva leviää metsämaalle, syntyy majavalampi ja puut kuolevat. Tulva nousee joskus myös teille aiheuttaen ongelmia. Toisaalta majavan muokkaama ympäristö lisää luonnon monimuotoisuutta.

Toinen lajin aiheuttama mahdollinen haitta kohdistuu alkuperäiseen lajistoomme kuuluvaan euroopanmajavaan. Amerikanmajava on maassamme osoittautunut hyvin elinvoimaiseksi lajiksi ja alkanut laajentaa esiintymisaluettaan länteen kohti euroopanmajavan levinneisyysaluetta. Sen uusien aluevaltausten myötä eri majavalajien esiintymisalueet alkavat lähestyä toisiaan, ja paikoin ne esiintyvät jo samoissa vesistöissä. Niiltä alueilta, joille 1930-luvun palautusistutuksissa tuotiin molempia majavalajeja, euroopanmajava on sittemmin hävinnyt, mikä voi viitata siihen, että amerikanmajava syrjäytti sen. Toisaalta Venäjän Karjalassa on käynyt päinvastoin.

Majavaa pidetään kuitenkin myös hyödyllisenä eläimenä. Esimerkiksi majavien patoaltaat ovat tärkeitä elinalueita vesilinnuille ja muulle kosteikkolajistolle.

Torjuntakeinot

Amerikanmajava on vieraslaji ja riistalaji. Euroopanmajava puolestaan on pyyntiluvanvarainen, Suomen alkuperäiseen luontoon kuuluva riistaeläinlaji, joka on otettu huomioon muun muassa EU:n luontodirektiivissä. Suomen Punaisessa kirjassa (2019) euroopanmajava on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Amerikanmajavan esiintymistä voitaisiin säädellä ja kantaa pienentää valikoivalla metsästyksellä. Euroopanmajavan kohtalosta on jo opittu, että majavalajin hävittäminen metsästämällä on mahdollista. Kantojen hoitoa mietittäessä on esitetty amerikanmajavan poistoa sen levinneisyysalueen länsiosista, jottei se leviäsi euroopanmajavan asuttamille alueille. Näin turvattaisiin alkuperäisen majavan säilyminen näillä alueilla ja levittäytyminen entistä laajemmalle.