Piisami (Ondatra zibethicus)

Piisami
(Ondatra zibethicus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto
(lomakkeet.luke.fi)

Kuva: Antti Pouttu, ©
Piisami (Ondatra zibethicus) - Antti Pouttu, ©
Kuva: Antti Pouttu, ©
Piisami (Ondatra zibethicus) - Antti Pouttu, ©

Havainnot

Ilmoita havainto
(lomakkeet.luke.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Nisäkkäät (Mammalia)
              • Jyrsijät (Rodentia)
                • Oravamaiset (Sciurognathi)
                  • Muridae
                    • Myyrät (Arvicolinae)
                      • Piisamit (Ondatra)
Kuva: Alan D. Wilson, CC-BY-SA-2.5
Piisami (Ondatra zibethicus) - Alan D. Wilson, CC-BY-SA-2.5

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (EU-luettelo)

Piisami on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät EU:n alueelle esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Piisami on kookas, reilun kilon painoinen myyrä.

Tunnistaminen

Piisami on väriltään ruskea, ja sillä on pitkä pyöreä häntä (ei leveä ja litteä kuten majavalla). Takajalkojen varpaiden välissä on räpylät. Talveksi piisami rakentaa vesikasveista pesäkeon, kesät se elää rantapenkan koloissa.

Alkuperä ja levinneisyys

Piisami on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se elää laajalla alueella, joka ulottuu pohjoisesta Meksikosta aina pohjoiseen Alaskaan ja Kanadaan. Piisameja vapautettiin ensi kertaa Euroopan luontoon 1905 Prahan eteläpuolelle.

Suomeen tuotiin Tšekkoslovakiasta ensimmäiset piisamit turkiseläimiksi 1922, ja ne vietiin Pohjanmaalle. Seuraavina vuosina piisameita tuotiin lisää myös Saksasta ja Pohjois-Amerikasta. Kaiken kaikkiaan piisameita istutettiin noin 1100 lähes 300 paikkakunnalle eri puolille Suomea. Näiden istutusten seurauksena piisami asutti vuoteen 1960 mennessä koko maan – pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Meiltä eläin levisi Ruotsiin vuoden 1945 kieppeillä ja Norjaan 1950-luvun lopulla. Nykyään piisameita tavataan siellä täällä pohjoisessakin Lapissa.

Piisami leviää Ruotsissa etelään 3–10 kilometrin vuosivauhdilla ja se on edennyt jo Keski-Ruotsiin, Sundsvallin tienoille.

Piisami oli Suomessa runsaslukuinen 1980-luvulle, paikoin aina 1990-luvun alkuun asti. Silloin otuksen pesäkekoja näkyi kaikkialla rehevillä rannoilla, esimerkiksi Helsinginkin rannoilla ja lammissa. Sitten piisami väheni rajusti. Syytä tähän ei tiedetä. Kannat ovat Suomessa viime aikoina hieman elpyneet.

Haitat

Piisami on Keski-Euroopassa aiheuttanut haittoja kaivamalla koloja maapatoihin, ratavalleihin ja kalanviljelylammikoiden penkereisiin. Erityisen kiusallinen se on ollut meren uhkaamassa Hollannissa.

Meillä piisamista ei ole havaittu suurta haittaa. Tosin kannan voimakkaan kasvun aikana 1950–1970 –luvuilla piisameita oli myös melko karuilla paikoilla, mistä ne vähensivät kasvillisuutta pitkäksi aikaa. Erityisesti niille maittavat järvikorte ja järvikaisla. Aivan viime aikoina on havaittu kortteen suuresti vähentyneen monilta järviltä, ja piisamin mahdollista vaikutusta tähän on pohdittu. Rehevimmillä paikoilla piisamin tekemät aukot esimerkiksi laajoihin kortekasvustoihin lisäävät monimuotoisuutta: kellus- ja uposkasvit leviävät piisamin tekemiin aukkoihin nopeasti, ja paikalle muodostuu monien eläinlajien kannalta rakenteellisesti otollinen ympäristö.

Torjunta

Piisamin pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä, jotka metsästyslain ja -asetuksen mukaan koskevat rauhoittamattomia eläimiä. Pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia. Eläimen saa silti pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyydystettävä eläinlaji täytyy tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Piisami oli aikoinaan merkittävä riistaeläin, ja niitä pyydettiin vuosittain 150 000–250 000, huippuvuonna 1955 peräti 600 000. Nykyinen (2017) vuosisaalis on enää 3000–15 000 eläintä.

Mitä minä voin tehdä

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ilmoita piisamihavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

Lisätiedot

Julkaisuja:

  • Pöysä, H., Elmberg, J., Gunnarsson, G., Holopainen, S., Nummi, P. & Sjöberg, K. 2017. Habitat associations and habitat change: seeking explanation for population decline in breeding Eurasian wigeon Anas Penelope. Hydrobiologia 785: 207–217. http://dx.doi.org/10.1007/s10750-016-2922-4
  • Lehtiniemi, M., Nummi, P. & Leppäkoski, E. 2016. Jättiputkesta citykaniin – Vieraslajit Suomessa. Docendo.
  • Nummi, P., Väänänen, V-M. & Malinen, J. 2006 Piisamin laidunnus – vierasherbivori vaikuttaa kasvillisuuteen ja selkärangattomiin. Suomen Riista 52: 7–18.
  • Väänänen, V-M. 2005. Piisami – kosteikkokasvillisuuden aukottaja. Teoksessa Nummi, P. & Väänänen, V-M. (toim.), Jahtimailla 2. Riistanisäkkäät. Weilin+Göös.
  • Danell, K. 1979. Reduction of aquatic vegetation following the colonization of a northern Swedish lake by the muskrat, Ondatra zibethica. Oecologia 38: 101–106. Saatavana: http://www.jstor.org/stable/4215769
  • Artimo A. 1960. The dispersal and acclimatization of the muskrat, Ondatra zibethicus (L.), in Finland. Riistatieteellisiä julkaisuja 21. 101 sivua. Saatavissa: http://goo.gl/2t0lwn

Kuvauksen laatijat

Petri Nummi (Helsingin yliopisto) 2017; MMM 2019