Peittolapaheinä

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Peittolapaheinä on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Peittolapaheinä on yksivuotinen, varjostusta kestävä heinälaji, joka on levinnyt laajalti ympäri maailmaa. Vakiinnuttuaan laji lisääntyy nopeasti ja muodostaa tiheitä yksilajisia kasvustoja, jotka voivat helposti syrjäyttää alkuperäiskasvillisuuden. Heinän menestystä ovat edistäneet sen hyvä varjonsieto, elinvoimaisuutta lisäävä C4-yhteytys, muiden kasvien kemiallinen estäminen (allelopatia) sekä sen kelpaamattomuus valkohäntäkauriille (valkohäntäpeuroille), jotka kuitenkin syövät useita tämän vieraslajin potentiaalisia kilpailijakasveja. Peittolapaheinää ei ole tavattu Suomessa. 

Peittolapaheinän luontainen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa ja ulottuu siellä etelän tropiikista (Filippiinit, Indokiina, Intia, Nepal ja Thaimaa) idän lauhkealle vyöhykkeelle (Japani, Kiina, Korea, Taiwan sekä Venäjälle kuuluva Primorjen aluepiiri Kiinan itäpuolella). Luontaisia kasvupaikkoja ovat metsän reunat ja kosteat heinikkomaat. Peittolapaheinä on päätynyt vieraslajina Yhdysvaltoihin noin vuonna 1919 kiinalaisen posliinin pakkauspehmikkeenä. Tämän jälkeen laji on levinnyt Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen itäosissa 26 osavaltioon, ulottuen etelässä Teksasista ja Floridasta aina Kanadan puolelle asti, mukaan lukien Ontarion provinssi suurten järvien alueella.

Peittolapaheinä on asettunut muun muassa tienvarsille, jokirinteille, tulvatasangoille sekä kaasuputkien ja voimajohtojen käyttöalueille. Erilaisten häiriöiden, kuten hakkuiden ja kulutuksen, myötä se on levittäytynyt myös luonnonvaraisiin kosteikkoihin ja metsiin. Muualta maailmasta peittolapaheinä on ilmoitettu haitallisena vieraslajina Costa Ricasta ja Puerto Ricosta sekä haitallisuutta tarkentamatta Kongosta, Kaukasiasta ja sen lähialueilta Turkista. 

Suomessa peittolapaheinää ei tiettävästi ole koskaan tavattu, edes viljeltynä. Lajin luonnonvaraistuminen voisi olla mahdollista eteläisessä Suomessa, jonka ilmasto jossain määrin vastaa lajin itäaasialaisen luontaisalueen ja amerikkalaisen tulokasalueen pohjoislaitaa. Lisäksi amerikkalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että peittolapaheinä on siellä alle sadassa vuodessa kehittynyt ilmastollisesti entistä kestävämmäksi. On siis perusteltua valvoa, että laji ei pääse leviämään Suomeen. 

Peittolapaheinän luontainen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa ja ulottuu siellä etelän tropiikista (Filippiinit, Indokiina, Intia, Nepal ja Thaimaa) idän lauhkeaan vyöhykkeseen (Japani, Kiina, Korea, Taiwan ja Venäjälle kuuluva Primorjen aluepiiri Kiinan itäkyljessä). Luontaisia kasvupaikkoja ovat metsien laitaosat ja kosteat heinikkomaat.

Peittolapaheinä päätyi Yhdysvaltoihin noin vuonna 1919 kiinalaisen posliinin pakkauspehmikkeenä. Sittemmin laji on saavuttanut siellä 26 kaakon osavaltiota Teksasista Floridaan ja suurten järvien eteläpuolelle asettuen muun muassa tienvarsille, jokiahteille ja tulvalaakioille sekä kaasuputki- ja voimajohtokäytäville. Erilaisten häiriöiden (hakkuut, kulutus ym.) turvin se on myös levinnyt luontaisiin kosteikkoihin ja metsiin. Menestystä ovat edesauttaneet heinän hyvä varjon sieto, elinvoimaa lisäävä C4-yhteyttäminen ja muiden kasvien kemiallinen kurittaminen (allelopatia) sekä kelpaamattomuus valkohäntäpeuralle, joka kyllä syö lukuisia tämän vieraslajin potentiaalisia kilpailijakasveja.

Muualta maailmasta peittolapaheinä on ilmoitettu haitallisena vieraslajina Costa Ricasta ja Puerto Ricosta sekä haitallisuutta tarkentamatta Kongosta sekä Kaukasiasta ja sen kupeesta Turkista.

Suomessa peittolapaheinää ei ilmeisesti ole koskaan tavattu, edes viljeltynä, mutta lajin luonnonvarastuminen voisi täällä olla mahdollista etelässä, joka ilmasto-oloiltaan jotensakin vastaa lajin itäaasialaisen luontaisalueen ja amerikkalaisen tulokasalueen pohjoislaitaa. Sitä paitsi amerikkalaiset tutkimukset viittaavat siihen, että peittolapaheinä on siellä alle sadassa vuodessa kehittynyt ilmastollisesti entistä kestävämmäksi. On siis perusteltua valvoa, että laji ei pääse pesiytymään maahamme.

Peittolapaheinä muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät ja lähes täysin hävittävät muut ruohovartiset kasvit. Se estää tehokkaasti puuvartistenkin kasvien uudistumista. Laji voi myös muuttaa hyönteisyhteisöjen rakennetta ja vähentää niiden monimuotoisuutta sekä muokata erilaisten ympäristöjen ravinnekiertoa. 

Koska peittolapaheinää ei vielä ole tavattu Suomessa eikä Suomen lähialueilla, tärkein torjuntakeino on tiedottaminen lajin haitallisuudesta sekä seuranta ja tarvittaessa nopea reagointi, mikäli kasvia havaitaan maassamme. Lajin torjunta ja hävittäminen on erittäin haastavaa. Käsin ja koneellisesti tehtävä kitkentä sekä jyvien kypsymistä edeltävä niittäminen tai leikkaaminen ovat erityisesti herkkiin ympäristöihin soveltuvampia keinoja. Tarvittaessa voidaan käyttää joitakin peittolapaheinään tehoavia rikkakasvien torjunta-aineita. Tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia biologisia torjuntamenetelmiä etsitään. Torjuntaa vaikeuttaa heinän runsas siementuotanto ja siementen itämiskyvyn säilyminen jopa viiden vuoden ajan. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Peittolapaheinän tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Peittolapaheinää ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää peittolapaheinän sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

CABI: Invasive Species Compendium: Microstegium vimineum (Nepalese browntop) http://www.cabi.org/isc/datasheet/115603

EPPO: https://gd.eppo.int/taxon/MCGVI