Peittolapaheinä

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Peittolapaheinä on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Peittolapaheinä on yksivuotinen, varjostusta kestävä heinälaji, joka on levinnyt laajalti ympäri maailmaa. Vakiinnuttuaan laji lisääntyy nopeasti ja muodostaa tiheitä yksilajisia kasvustoja, jotka voivat helposti syrjäyttää alkuperäiskasvillisuuden. Heinän menestystä ovat edistäneet sen hyvä varjonsieto, elinvoimaisuutta lisäävä C4-yhteytys, muiden kasvien kemiallinen estäminen (allelopatia) sekä sen kelpaamattomuus valkohäntäkauriille (valkohäntäpeuroille), jotka kuitenkin syövät useita tämän vieraslajin potentiaalisia kilpailijakasveja. Peittolapaheinää ei ole tavattu Suomessa. 

Yksivuotisuudestaan huolimatta peittolapaheinä voi peittää laajoja aloja rennoilla, jopa metrin pitkillä versoillaan. Kasvusto voi kasvaa 0,6–1,0 metriä korkeaksi. Peittävyyttä lisäävät tiheässä sijaitsevat, ohuet ja usein nivelvälejä pitemmät, 5–8 mm leveät lehdet. Niiden vihreän lavan keskellä erottuu selvästi lajille tyypillinen koko pituudeltaan tai osaksi hopeansävyisen valkoinen keskisuoni. Toinen hyvä tuntomerkki on lehtilavan tyven epämukaisuus.

Versojen kärkeen voi kehittyä joko yksittäinen, hyvin hoikka, viitisen senttiä pitkä tähkäkukinto tai 2–6 tähkäkukinnon viuhkamainen ryhmä. Tähkien karvaiset, lyhytvihneiset tai harvoin vihneettömät osakukinnot (tähkylät) sisältävät kukin vain yhden kunnollisen kukan. Ylimpien lehtituppien sisältä löytyy usein vielä ”piilotähkiä”, joiden kukat ovat umpisiittoisia (kleistogaamisia). Ne varmistavat siementuotannon haastavissakin sääolosuhteissa. Kasvukauden lopulla peittolapaheinän tunnistaa vaalean vihertävänkeltaisesta tai sinipunertavasta syysvärityksestä.

Peittolapaheinä vakiintuu parhaiten alueille, joilla on ohut lehtikarikekerros. Sen lisääntyminen on tehokkainta korkeissa lämpötiloissa ja runsaassa valossa. Laji leviää veden kuljettamana, joten sen leviämisnopeus on suurempi kosteissa olosuhteissa verrattuna kuiviin. Tulva-alueet sekä alueet, joissa on loivaa rinnemaastoa tai hakkuutoimintaa, edesauttavat sen nopeaa leviämistä.

Peittolapaheinän luontainen levinneisyysalue sijaitsee Aasiassa ja ulottuu siellä etelän tropiikista (Filippiinit, Indokiina, Intia, Nepal ja Thaimaa) idän lauhkeaan vyöhykkeseen (Japani, Kiina, Korea, Taiwan ja Venäjälle kuuluva Primorjen aluepiiri Kiinan itäkyljessä). Luontaisia kasvupaikkoja ovat metsien laitaosat ja kosteat heinikkomaat.

Peittolapaheinä päätyi Yhdysvaltoihin noin vuonna 1919 kiinalaisen posliinin pakkauspehmikkeenä. Sittemmin laji on saavuttanut siellä 26 kaakon osavaltiota Teksasista Floridaan ja suurten järvien eteläpuolelle asettuen muun muassa tienvarsille, jokiahteille ja tulvalaakioille sekä kaasuputki- ja voimajohtokäytäville. Erilaisten häiriöiden (hakkuut, kulutus ym.) turvin se on myös levinnyt luontaisiin kosteikkoihin ja metsiin. Menestystä ovat edesauttaneet heinän hyvä varjon sieto, elinvoimaa lisäävä C4-yhteyttäminen ja muiden kasvien kemiallinen kurittaminen (allelopatia) sekä kelpaamattomuus valkohäntäpeuralle, joka kyllä syö lukuisia tämän vieraslajin potentiaalisia kilpailijakasveja.

Muualta maailmasta peittolapaheinä on ilmoitettu haitallisena vieraslajina Costa Ricasta ja Puerto Ricosta sekä haitallisuutta tarkentamatta Kongosta sekä Kaukasiasta ja sen kupeesta Turkista.

Suomessa peittolapaheinää ei ilmeisesti ole koskaan tavattu, edes viljeltynä, mutta lajin luonnonvaraistuminen voisi olla mahdollista Etelä-Suomessa.  Tutkimusten mukaan peittolapaheinä on kehittynyt ilmastollisesti entistä kestävämmäksi, joten lajin maahantulon seuranta ja nopea reagointi on tarpeen.

Peittolapaheinä muodostaa laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät ja lähes täysin hävittävät muut ruohovartiset kasvit. Se estää tehokkaasti puuvartistenkin kasvien uudistumista. Laji voi myös muuttaa hyönteisyhteisöjen rakennetta ja vähentää niiden monimuotoisuutta sekä muokata erilaisten ympäristöjen ravinnekiertoa. 

Koska peittolapaheinää ei vielä ole tavattu Suomessa eikä Suomen lähialueilla, tärkein torjuntakeino on tiedottaminen lajin haitallisuudesta sekä seuranta ja tarvittaessa nopea reagointi, mikäli kasvia havaitaan maassamme. Lajin torjunta ja hävittäminen on erittäin haastavaa. Käsin ja koneellisesti tehtävä kitkentä sekä jyvien kypsymistä edeltävä niittäminen tai leikkaaminen ovat erityisesti herkkiin ympäristöihin soveltuvampia keinoja. Tarvittaessa voidaan käyttää joitakin peittolapaheinään tehoavia rikkakasvien torjunta-aineita. Tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia biologisia torjuntamenetelmiä etsitään. Torjuntaa vaikeuttaa heinän runsas siementuotanto ja siementen itämiskyvyn säilyminen jopa viiden vuoden ajan. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Peittolapaheinän tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Peittolapaheinää ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää peittolapaheinän sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

CABI: Invasive Species Compendium: Microstegium vimineum (Nepalese browntop) http://www.cabi.org/isc/datasheet/115603

EPPO: https://gd.eppo.int/taxon/MCGVI