Kampaärviä

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Kampaärviä on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Kampaärviä on monivuotinen vesikasvi, joka kasvaa veden alla, mutta sen kukintovarsi nousee veden pinnan yläpuolelle. Se kasvaa seisovissa ja hitaasti virtaavissa vesissä, kuten järvissä, kanavissa, lammissa ja hitaasti virtaavissa joissa. Myös keinotekoiset vesiväylät näyttävät olevan lajille mieluisia elinympäristöjä. Kampaärviä voi muodostaa tiheitä mattomaisia kasvustoja, jotka rajoittavat veden virtausta ja muiden kasvien valonsaantia. 

Ärviöiden sukuun kuuluvia kasveja käytetään yleisesti akvaarioissa ja puutarhojen lammikoissa koristekasveina. Sukuun kuuluu noin 40 lajia, ja niiden tarkka lajintunnistus on haastavaa. Tunnistamisen vaikeus lisää riskiä siitä, että kampaärviä leviää vahingossa esimerkiksi akvaariokasvien myynnin yhteydessä. 

Kampaärviä on monivuotinen vesikasvi, jonka jopa metrin pitkiä, notkeita varsia ympäröi veden alla runsaat sulkamaiset lehdet, joissa on lukuisia rihmamaisia liuskoja. Kehittyneet uposversot muistuttavat pörröistä vihreää häntää. Kampaärviän tieteellinen nimi heterophyllum viittaa erimuotoisiin lehtiin, sillä sen vedenpinnan yläpuolelle, jopa 35 cm korkeuteen nouseva tähkäkukinto poikkeaa selvästi vedenalaisista kasvullisista osista. Tämä ero on kampaärviällä erityisen silmiinpistävä, kuin kaksi eri kasvia olisi yhdistetty vedenpinnan tasolla. Kukinnon lehdet ovat kielimäisiä, sahalaitaisia ja pieniä, mutta ärviöiden suvun mittakaavassa kuitenkin kookkaita, ulottuen selvästi hangassa sijaitsevia kukkia ulommas. 

Kampaärviä lisääntyy pääasiassa kasvullisesti, kun varren tai juuren palaset katkeavat ja kulkeutuvat veden mukana uusille alueille, joilla ne jatkavat kasvuaan joko kelluvina tai kiinnittyen pohjaan. Se voi kulkeutua vesistöjen välillä muun muassa veneiden ja venetrailereiden mukana. Siemenestä lisääntyminen on harvinaisempaa, mutta mahdollista. Lisäksi kampaärviä voi muodostaa talvehtimissilmuja, jotka selviävät epäsuotuisista olosuhteista ja kasvavat uudelleen keväällä. Kampaärviän kasvulle suotuisin lämpötila-alue on 18–25 °, mutta se kestää myös matalia talvilämpötiloja, jääpeitteistä vettä sekä korkeita kesälämpötiloja.  

Kampaärviä on sitkeä kasvi ja kestää jonkin verran kuivumista. Se voi kehittää maaversoja rannoille ajautuneista tai hallintatoimien jälkeen rannoille jääneistä kasvijäänteistä. Maaversot ovat yleensä pienempiä ja vähemmän kehittyneitä, mutta ne kykenevät säilymään elossa, kunnes olosuhteet muuttuvat jälleen suotuisiksi, esimerkiksi veden palatessa. Vaikka on epäselvää, edistävätkö nämä maamuodot suoraan lajin leviämistä, ne kykenevät kasvamaan voimakkaasti uudelleen veden alle joutuessaan.

Ärviöiden sukuun kuuluu noin 40 lajia, ja lajien tarkka tunnistaminen voi olla haastavaa. Kampaärviä ja Suomessa luonnonvaraisena esiintyvä kiehkuraärviä (M. verticillatum) ovat ulkoisilta piirteiltään, erityisesti kasvullisilta osiltaan, niin samankaltaisia, että niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Näiden kahden lajin erottaminen onnistuu parhaiten lehtien järjestäytymisen ja talvehtimissilmujen sijainnin avulla. Lopullisessa määrityksessä voidaan joutua käyttämään mikroskooppisia tuntomerkkejä tai DNA-menetelmiä. 

Kampaärviä on kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta. Nykylevinneisyys ulottuu siellä Floridasta Kaakkois-Kanadan eteläosiin, mutta osassa tuota aluetta laji lienee vieraslaji. Sellainen se ainakin on haitallisuuteen asti Yhdysvaltain Uuden Englannin osavaltioissa ja luoteisosissa (Washington) sekä (toistaiseksi) kai kiltimpänä muilla mantereilla Guatemalassa, Kiinassa ja osissa Eurooppaa (Belgia, Espanja, Hollanti, Itävalta, Ranska, Saksa, Sveitsi; Brittein saarilta hävitetty). Tuorein havainto Euroopasta on Kroatiasta. Suomen luonnossa kampaärviää ei ole tavattu, mutta se saattaisi menestyä maamme eteläosissa.  

Kampaärviä on erittäin kilpailukykyinen ja se kasvaa nopeasti syrjäyttäen alkuperäisiä vesikasvilajeja. Tiheät kasvustot estävät veden virtausta sekä vähentävät auringonvaloa ja hapen saatavuutta, mikä heikentää muiden kasvien elinmahdollisuuksia ja vähentää biodiversiteettiä. Tämä vaikuttaa koko ekosysteemiin, muuttaen ravintoverkkoa ja heikentäen vesieliöiden elinolosuhteita. Suuret kampaärviäkasvustot vaikeuttavat myös veden virkistyskäyttöä, kuten uintia, sukeltamista ja kalastusta. Lisäksi se voi heikentää esiintymisalueen vesistöjen esteettistä ja taloudellista arvoa. 

Koska kampaärviää ei vielä ole tavattu Suomessa eikä Suomen lähialueilla, tärkein torjuntakeino on tiedottaminen lajin haitallisuudesta sekä seuranta ja tarvittaessa nopea reagointi, mikäli kasvia havaitaan maassamme. Paikallinen kampaärviän torjunta varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Suurimpia ongelmia torjunnan onnistumisessa ovat lajien tunnistamisen vaikeus, tulevien elinympäristöjen ennustamisen hankaluus ja massiivisten populaatioiden hallinnan haasteet. Useimmat torjuntamenetelmät tuottavat vain lyhytaikaisia tuloksia, ja niitä seuraa usein uusi voimakas kasvu ja leviäminen. Lajin hävittäminen sen vakiinnuttua ei ole todennäköisesti mahdollista. 

Kampaärviän rehevöitymistä voidaan torjua mekaanisesti koneellisella poistolla tai peittämällä kasvustoja valolta, sekä laskemalla vedenpintaa ja käsittelemällä paljastunutta kasvimassaa kuumentamalla tai kylmentämällä. Leviämisen estämiseksi on tärkeää tarkastaa pyydykset sekä siirrettävät veneet ja trailerit. Kemiallinen torjunta on mahdollista, mutta sitä ei yleensä suositella vesistöissä. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Kampaärviän tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Kampaärviää ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit koristelammestasi ja akvaariostasi, ja huolehdi ettei laji leviä veden tai maa-aineksen mukana. Omassa koristelammessa ja akvaariossa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää kampaärviän sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

CABI: Invasive Species Compendium: Myriophyllum heterophyllum (broadleaf watermilfoil) http://www.cabi.org/isc/datasheet/34940

Gross, E.M.; Groffier, H.; Pestelard, C.; Hussner, A. Ecology and Environmental Impact of Myriophyllum heterophyllum, an Aggressive Invader in European Waterways. Diversity 2020, 12, 127. https://doi.org/10.3390/d12040127 

Moody, M.L. & Les, D.H. 2010: Systematics of the aquatic angiosperm genus Myriophyllum (Haloragaceae). – Syst. Bot. 35: 121-139. https://doi.org/10.1600/036364410790862470

Wimmer, W. 1997: Myriophyllum heterophyllum Michaux in Niedersachsen und Bremen sowie seine Bestimmung im vegetativen Zustand. – Flor. Rundbr. 31: 23–31.