Silkkisailikki

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Silkkisailikki on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.  Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Silkkisailikki on itäisestä Australiasta lähtöisin oleva puuvartinen kasvi. Se on merkittävä haitallinen vieraslajikasvi Etelä-Afrikassa ja Uusi-Seelannissa, ja on äskettäin levinnyt myös Portugaliin ja Ranskaan. Se on laitumien rikkakasvi ja uhkaa alkuperäisen luonnon monimuotoisuutta. Silkkisailikki leviää tehokkaasti siemenistä, joita laji tuottaa paljon, ja jotka leviävät tehokkaasti tuulen mukana lenninsiipien ansiosta. 

Silkkisailikki kasvaa joko yksirunkoisena pienenä puuna tai haaroittuneena pensaana, ja sen korkeus vaihtelee 0,6–4,5 metrin välillä. Rungon ja oksien kuori on ohut ja ruskehtava. Tummanvihreät lehdet ovat neulamaisia, 1–5 cm pitkiä ja teräväkärkisiä. Kermanväriset kukinnot syntyvät lehtihankoihin, ja hedelmiä kehittyy 1–2 per lehtihanka. Hedelmät ovat kuumuutta kestäviä, 2–4 cm pitkiä ja 2–2,5 cm leveitä rakkulahedelmät. Aluksi hedelmät ovat purppuranruskeita tai ruskeita, mutta muuttuvat vaaleanharmaiksi hedelmän ikääntyessä. 

Silkkisailikki kasvaa alkuperäisenä Australian itäosissa, mutta on vieraslajina levinnyt Etelä-Afrikkaan, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Eurooppaan. Se tuotiin vuonna 1833 Etelä-Afrikkaan, jossa sitä istutettiin stabiloimaan hiekkadyynejä, suojaamaan mäntyistutuksia eläimiltä, aitakasviksi sekä polttopuun tuottoa varten. Silkkisailikkia on istutettu myös Espanjassa ja Portugalissa kuivien alueiden kasvittamiseksi. Laji on haitallinen vieraslaji myös Etelä-Ranskassa. Suomen ilmastossa silkkisailikki ei kuitenkaan menesty. 

Silkkisailikki uhkaa kuivien alueiden lajistoa. Tiheät kasvustot estävät alkuperäisten kasvien kasvua ja vaikuttavat eläinyhteisöihin. Silkkisailikkikasvustot lisäävät myös maastopalojen riskiä ja voimakkuutta, sillä ne ovat melko kuivia. Etelä-Afrikassa laji uhkaa lisäksi Protea-suvun kaupallista kukkatuotantoa. Silkkisailikin torjuminen on kallista; esimerkiksi Portugalissa torjuntakustannusten on arvioitu olevan 1500 €/m². 

Onnistunein menetelmä silkkisailikin torjunnassa on sen kaataminen ja polttaminen. Kasvustot leikataan alas ja annetaan kuivua 12–18 kuukautta, minkä jälkeen ne poltetaan. Kasvuston alle kertyneet, kuumuutta kestävät hedelmät halkeavat auki pian polttamisen jälkeen ja itävät seuraavana vuonna. Alue poltetaan uudelleen ennen kuin kasvit ehtivät tuottaa siemeniä. Polton toistaminen kerran tai pari tämän jälkeen saattaa olla tarpeen. Menetelmän haittapuolena on, että toistuva polttaminen vaikuttaa haitallisesti myös alkuperäiseen kasvillisuuteen. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Ilmoita havainnosta vieraslajit.fi sivustolla.

CABI: Silkkisailikki

EPPO: Silkkisailikki