Silkkisailikki

Silkkisailikki on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.  Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Silkkisailikki on itäisestä Australiasta lähtöisin oleva puuvartinen kasvi. Se on merkittävä haitallinen vieraslajikasvi Etelä-Afrikassa ja Uusi-Seelannissa, ja on äskettäin levinnyt myös Portugaliin ja Ranskaan. Se on laitumien rikkakasvi ja uhkaa alkuperäisen luonnon monimuotoisuutta. Silkkisailikki leviää tehokkaasti siemenistä, joita laji tuottaa paljon, ja jotka leviävät tehokkaasti tuulen mukana lenninsiipien ansiosta. 

Silkkisailikki kasvaa yksirunkoisena pienenä puuna tai haaroittuneena pensaana, korkeuden ollessa 0,6 – 4,5 m. Rungon ja oksien kuori on ohut ja ruskehtava. Tumman vihreät lehdet ovat neulamaiset, 1-5 cm pitkät ja teräväkärkiset. Kermanväriset kukinnot syntyvät lehtihankoihin. Hedelmiä syntyy 1-2 lehtihankaan. Hedelmät ovat kuumuutta kestäviä, 2-4 cm pitkiä ja 2-2,5 cm leveitä rakkulahedelmiä. Aluksi ne ovat purppuran-ruskeita, mutta muuttuvat hedelmän ikääntyessä vaalean harmaaksi. 

Silkkisailikki kasvaa alkuperäisenä Australian itäosissa, ja on vieraslajina levinnyt Etelä-Afrikkaan, Uusi-Seelantiin ja Etelä-Eurooppaan. Silkkisailikki tuotiin Etelä-Afrikkaan vuonna 1833, ja sitä istutettiin stabiloimaan hiekkadyynejä, suojaamaan mäntyistutuksia eläimiltä, aitakasviksi ja polttopuun tuottoa varten. Silkkisailikkia on istutettu Espanjaan ja Portugaliin kuivien maiden kasvittamiseksi. Laji on invasiivisena myös Ranskan eteläosissa. Suomen ilmastossa silkkisailikki ei menesty. 

Silkkisailakki uhkaa kuivien alueiden lajistoa. Tiheät kasvustot estävät alkuperäisten kasvien kasvun ja vaikuttavat eläinyhteisöön. Silkkisailakkikasvustot lisäävät maastopalojen riskiä ja voimakkuutta, sillä kasvustot ovat melko kuivia. Etelä-Afrikassa laji uhkaa myös Protea-suvun kaupallista kukkatuotantoa. Silkkisailakin torjuminen on kallista, esim. Portugalissa torjuntakustannusten arvio on 1500 €/m2. 

Onnistunein menetelmä silkkisailikin torjunnassa on kaataminen ja polttaminen. Kasvustot leikataan alas ja annetaan kuivua 12-18 kk, minkä jälkeen ne poltetaan. Kasvuston alle kertyneet, kuumuutta kestävät hedelmät halkeavat auki pian polttamisen jälkeen. Ne itävät seuraavan talvena. Alue poltetaan taas ennen kuin kasvit ehtivät tuottaa siemeniä. Polton toistaminen kerran pari tämän jälkeen saattaa olla tarpeen. Menetelmän haittana on, että toistuvalla polttamisella on haitalliset vaikutukset myös alkuperäiseen kasvillisuuteen. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Ilmoita havainnosta vieraslajit.fi sivustolla.

Englanniksi:

CABI: Silkkisailikki