Japaninhumala

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Japaninhumala on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Hamppukasveihin (Cannabaceae) lukeutuva japaninhumala on yksivuotinen, kaksikotinen, köynnöstävä ruohokasvi. Japaninhumalaa on käytetty koristekasvina puutarhoissa. Villiintyneenä laji viihtyy erityisesti kosteilla joen- ja ojanpenkoilla, mutta voi esiintyä myös niityillä, joutomailla ja tienpientareilla. Japaninhumala lisääntyy ja leviää ainoastaan siemenestä. Yksi kasvi voi tuottaa 800–1200 siementä. Kypsät siemenet tippuvat emäkasvin lähelle muodostaen noin kolmevuotisen siemenpankin.

Korkeus vaihtelee yleensä 0.5–5 metrin välillä, mutta sen on havaittu kasvavan jopa 11 metrin korkuiseksi. Haaroittunut, kuusikulmainen varsi kiertyy myötäpäivään itsensä ja tuen ympärille. Japaninhumalan isot (15-25 cm), vaaleanvihreät, sahalaitaiset lehdet ovat vastakkain ja sormijakoiset (5-7-(9)-jakoiset). Lehtiruoti on lehtilapaa pidempi. Suuret hedekukinnot (15-25 cm) ovat pystyjä, haaraisia röyhyjä. Emikukat muodostavat kartiomaisia tähkäkukintoja.

Alkuperäiseen lajistoon lukeutuvasta, monivuotisesta humalasta (H. lupulus) yksivuotisen japaninhumalan voi erottaa muun muassa lehtien, lehtiruodin ja kukintojen perusteella. Humalan tummanvihreät lehdet ovat yleensä 3–5-jakoiset, kun taas japaninhumalan vaaleanvihreissä lehdissä jaokkeita on enemmän. Toisin kun japaninhumalalla humalan lehtiruoti on lyhyempi kuin lehtilapa. Emikukinnot eli ”humalankävyt” ovat japaninhumalalla pienemmät kuin humalalla.

Japaninhumala on kotoisin Itä-Aasiasta (Kiina, Taiwan, Japani, Korean niemimaa, Vietnam). Sitä on tuotu koristekasviksi Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella. Euroopassa laji on levinnyt luontoon ja vakiintunut Ranskassa, Italiassa, Serbiassa, Bulgariassa ja Unkarissa. Lisäksi sitä esiintyy satunnaisesti Keski-Euroopassa muun muassa Belgiassa, Puolassa, Saksassa ja Ukrainassa, ja myös Ruotsissa on tehty yksi havainto. Villiintyneenä laji viihtyy erityisesti kosteilla joen- ja ojanpenkoilla, mutta voi esiintyä myös niityillä, joutomailla ja tienpientareilla. Ruotsissa siitä on tehty karkulaishavaintoja parista kohteesta kompostikasoista.

Japaninhumalaa on käytetty satunnaisesti puutarhakasvina myös Suomessa.

Japaninhumala on myöhäinen kukkija. Unkarissa ja Ranskassa lajin on raportoitu kukkivan heinä-syyskuussa. Lyhyt kasvukausi ja alhaiset lämpötilat rajoittavat japaninhumalan leviämistä. Suomen nykyilmastossa laji ei todennäköisesti ehdi tuottaa itämiskykyisiä siemeniä ja vakiintua, mutta ilmastonmuutoksen myötä olosuhteet voivat muuttua erityisesti Etelä-Suomessa japaninhumalalle suotuisiksi.

Japaninhumala muodostaa tiheitä kasvustoja, syrjäyttää alkuperäistä kasvilajistoa ja vähentää lajirunsautta.  Japaninhumala voi muuttaa lajistokoostumusta, sillä se voi esimerkiksi varjostaa ja tukahduttaa puiden taimia.  Japaninhumalan valtaamilla joenpenkoilla eroosio- ja tulvariski saattavat kasvaa. Lisäksi japaninhumalalla voi olla allelopaattisia vaikutuksia ja se voi estää muiden kasvien siementen itämistä ja taimien kehitystä.  Japaninhumalan siitepöly aiheuttaa allergiaa ja esimerkiksi Etelä-Kiinassa se on yksi merkittävimmistä siitepölyallergian aiheuttajista.

Yksivuotista japaninhumalaa on ollut myynnissä Suomessa. Laji ei todennäköisesti kuitenkaan menesty Suomen nykyilmastossa, joten riski leviämisestä luontoon on tällä hetkellä pieni. Ilmastonmuutoksen myötä tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Lajin levinneisyyden kehittymistä Suomen rajojen ulkopuolella on tarpeen seurata ja saapuminen Suomeen on pyrittävä estämään nyt ja tulevaisuudessa.

Japaninhumalaa ei saa päästää leviämään luontoon ja puutarhoissa mahdollisesti olevat kasvustot on hävitettävä. Japaninhumalan voi hävittää kitkemällä tai niittämällä ennen kuin siemenet ovat ehtineet muodostua. Mikäli kasvi on onnistunut siementämään ja siemenpankki on ehtinyt muodostua, kitkentää on jatkettava kolmen vuoden ajan. Siemenet on hävitettävä esimerkiksi polttamalla.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Japaninhumalan tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Japaninhumalaa ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää japaninhumalan sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

CABI (2020). Humulus scandens. Japanese hop. Datasheet.

EPPO (2020). Humulus scandens. EPPO datasheets on pests recommended for regulation.

EPPO (2019). Humulus scandens (Lour.) Merr.. EPPO Bulletin, 49: 267– 272.

EPPO (2018). Pest risk analysis for Humulus scandens. EPPO, Paris.

GBIF Secretariat (2021). GBIF Backbone Taxonomy. Humulus scandens (Lour.) Merr.

SLU Artdatabanken (2020). Japansk humle, Humulus japonicus. Artfakta.

Chapman, D., Pescot, O. L., Roy, H. E., & Tanner, R. (2019). Improving species distribution models for invasive non-native species with biologically informed pseudo-absence selection. Journal of Biogeography, 46(5), 1029-1040.

Luo, W. T., Huang, H. M., Zheng, P. Y., Wei, N. L., Luo, J. Y., Sun, B. Q., & Zeng, G. Q. (2016). Major grass pollen allergens and components detected in a southern Chinese cohort of patients with allergic rhinitis and/or asthma [Article]. Molecular Immunology, 78, 105-112.

Small, E. (1978). A Numerical and Nomenclatural Analysis of Morpho-Geographic Taxa of Humulus. Systematic Botany, 3(1), 37-76.

Wang, X. Y., Ma, T. T., Zhuang, Y., Wang, X. D., Ning, H. Y., Shi, H. Y., Yu, R. L., Yan, D., Huang, H. D., Bai, Y. F., Shan, G. L., Zhang, B., Song, Q. K., Zhang, Y. F., Zhang, T. J., Jia, D. Z., Liu, X. L., Kang, Z. X., Yan, W. J., Yang, B. T., Bao, X. Z., Sun, S. H., Zhang, F. F., Yu, W. H., Bai, C. L., Wei, T., Yang, T., Ma, T. Q., Wu, X. B., Liu, J. G., Du, H., Zhang, L., Yan, Y., & Wang, D. Y. (2018). Prevalence of pollen-induced allergic rhinitis with high pollen exposure in grasslands of northern China [Article]. Allergy, 73(6), 1232-1243.

Xu, J. J., Tang, X. P., Wang, B., Li, X. W., Bai, H. D., Xu, J., Liu, D. C., Bai, L. Y., & Li, Z. R. (2020). Allelopathic effects of scandent hop (Humulus scandens Lour) on barnyard grass (Echinochloa crus-galli L.). Allelopathy Journal, 49(2), 141-149.