Pistia

Pistia on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 

Pistian siirtymäaika päättyi 2.8.2024 ja kaikki sitä koskevat, yllä mainitut kiellot, tulivat silloin voimaan.

Pistia eli vesisalaatti on monivuotinen vesikasvi, joka kelluu vapaasti veden pinnalla muodostaen tiheitä kasvustomattoja. Laji pärjää monenlaisissa makean veden ympäristöissä, kuten järvissä, lammissa, ojissa, kastelukanavissa, patoaltaissa, kanaaleissa sekä hitaasti virtaavissa joissa. Laji voi selviytyä kuivumisesta, mutta on arka pakkaselle. Pistia sietää lämpötiloja 15–35°C välillä. Se lisääntyy sekä kasvullisesti rönsyistä että siemenestä. Nopea kasvullinen mahdollistaa sen, että pistia voi lyhyessa ajassa peittää kokonaisia järviä. Pistiaa käytetään yleisesti koriste- ja akvaariokasvina.  

Pistia on vapaasti kelluva vesikasvi, jonka lusikanmuotoiset tai vastapuikeat lehdet ovat ruusukkeena. Lehdet ovat päältä vaaleanvihreät ja alapuolelta lähes valkoiset. Lehdet voivat kasvaa 10 cm leveiksi ja 20 cm pitkiksi, mutta jopa 40 cm pitkiä lehtiä on havaittu Afrikassa. Höyhenmäiset, runsaat juuret roikkuvat vapaasti vedessä. Pistian lehtiruusukkeen keskellä, suojuslehden sisällä olevat vaaleat, yksittäiset kukinnot ovat vaatimattomia. Emi- ja hedekukat ovat erikseen. Pistian hedelmä tuottaa jopa 30 siementä. 

Pistian alkuperä ei ole täysin selvillä. Sen arvellaan olevan kotoisin joko Etelä-Amerikasta, tai että se on pantrooppinen laji Aasian, Afrikan, Australian ja Etelä-Amerikan trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta.

Joka tapauksessa pistia on maailmanlaajuisesti yksi laajimmalle levinneistä vesikasveista. Sitä esiintyy luontaisesti tai ihmisen toiminnan seurauksena lähes kaikkialla trooppisissa ja subtrooppisissa makean veden vesistöissä Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa. 

Pistiasta on havaintoja Euroopassa useista Etelä- ja Keski-Euroopan maista (mm. Espanja, Italia, Unkari, Iso-Britannia, Belgia ja Alankomaat) sekä Norjasta. Laji on vakiintunut Marokossa, Israelissa ja vähintään yhdessä paikkaa Rhone-joessa Ranskassa. Lisäksi se on vakiintunut Saksassa, Venäjällä ja Sloveniassa termisiin vesiin. Pistia voi pärjätä vesissä, joissa ei talviaikana ole jääpeitettä. Pistiaa on Suomessa akvaariokasvina sekä koristekasvina maljakoissa ja puutarhan vesialtaissa. Kesällä 2023 lajia löydettiin luonnonvesistä, varsinaissuomalaisesta lammesta. Lajin yksilöt on poistettu, eikä sitä tiettävästi enää esiinny kyseisessä lammessa, eikä Suomen luonnossa. Laji on arka pakkaselle, eikä sen vakiintuminen Suomen olosuhteissa ole mahdollista. 

Pistia muodostaa tiheitä, laajoja kasvustoja tukahduttaen alkuperäistä kasvilajistoa ja vähentäen luonnon monimuotoisuutta. Tiheät kasvustomatot varjostavat rajoittaen uposkasvien kasvua sekä estävät vesipatsaiden sekoittumista tuulen mukana, mikä voi toisinaan johtaa hapen vähenemiseen ja pH:n laskuun vedessä. Pistia voi myös muuttaa ekosysteemin prosesseja, kuten ravinnekiertoa ja hajoamista. Pistiakasvustot voivat tukkia vesistöjä ja kastelujärjestelmiä, heikentää veden virtaamista ja rajoittaa virkistyskäyttöä. 

Pistian leviäminen laajemmalle uusille alueille tulee estää ja sen haitoista on tarpeen tiedottaa. Pistian hävittäminen luonnonvesistä on haastavaa. Pistiakasvustoja voidaan poistaa mekaanisesti käsin tai koneellisesti esimerkiksi niittämällä tai haraamalla.  

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Älä hanki pistiaa, äläkä päästä lajia luontoon. Ilmoita mahdolliset pistiahavaintosi Vieraslajit.fi-sivustolla.  

Englanniksi:

CABI: Pistia stratiotes

EPPO: Pistia stratiotes