Kiinantalipuu

Triadica sebifera

Vieraslajiluokittelusta

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Kiinantalipuu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Yleiskuvaus

Kiinantalipuu on korkea lehtipuu, joka on kotoisin Kiinasta ja Japanista. Se on suosittu koristekasvi puutarhoissa ja puistoissa ja sitä myydään laajalti EU:ssa ja muualla maailmassa. Kiinantalipuun siemenistä saadaan maaleissa ja vernissoissa käytettyä stillingia-öljyä. Stillingia-öljy, kasvin lehdet ja mahla ovat myrkyllisiä. Kiinantalipuuta on tavattu kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella.

Tunnistaminen

Kiinantalipuun kaarna on tummanvihreä ja myöhemmin vaaleanruskea ja siinä on pitkittäisiä juovia. Lehdet ovat vinoneliömäisiä-soikeita, lehtilapa 2,5–6 cm, ehytlaitaisia ja pitkäsuippuisia. Terttumaiset kukinnot ovat 3–35 cm pitkiä, kukat ovat keltavihreitä. Kypsänä mustat hedelmät ovat jopa 28 cm halkaisijaltaan ja niiden sisällä on kolme mustaa siementä, joita peittää valkea, vahamainen siemenvaippa. Kiinantalipuu kasvaa jopa 15 m korkeaksi.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Kiinantalipuu kasvaa luontaisena lajina Itä-Kiinassa. Laji on viety laajalti trooppiseen, subtrooppiseen ja lauhkeaan vyöhykkeeseen ja esiintyy Aasiassa, Afrikassa, USA:ssa, Länsi-Intian saaristossa, Australiassa ja Ranskan Polynesiassa. Yhdysvalloissa se kasvaa haitallisena vieraslajina USA:n itäisissä, eteläisissä ja länsirannikon osavaltioissa. Laji on listattu haitalliseksi vieraslajiksi myös Australiassa ja Intiassa.

Euroopassa kiinantalipuuta tavataan Ranskassa. Lajin on mahdollista menestyä ja levitä Välimeren ja Mustanmeren rannikkoalueilla, muualla lämpötila ja kosteus rajoittavat lajin levinneisyyttä. Laji leviää helposti joutomailla, tienvarsilla, pelloilla ja niityillä, vesialueiden läheisyydessä, rannikkoalueilla ja muilla avoimilla kasvupaikoilla, myös metsässä. Kiinantalipuuta ei esiinny Suomen lähimaissa. Lajin pohjoista levinneisyyttä rajoittavat talven lämpötilat. Säännöllinen alle -12° C pakkanen estänee lajin menestymisen.

Laji leviää tehokkaasti luonnollisesti lintujen levittämänä sekä veden mukana jokien varsilla, erityisesti rankkasateiden ja tulvien jälkeen. Kuitenkin siementen ja pienten taimien tarkoituksellinen istuttaminen on sen tärkein leviämistapa uusille alueille.

Haitat

Kiinantalipuu muodostaa voimakkaasti levitessään yksilajisia kasvustoja. Tätä edesauttaa se, että kasvin hajoavilla lehdillä on allelopaattisia vaikutuksia, eli muiden kasvien kasvua haittaavia yhdisteitä. Levitessään kiinantalipuu vähentää luonnonvaraisen kasvillisuuden ja eliöstön monimuotoisuutta ja muuttaa ekosysteemin toimintaa, kuten ravinnekiertoa.

Torjuntakeinot

Koska kiinantalipuuta ei vielä ole tavattu Suomessa eikä Suomen lähialueilla, tärkein torjuntakeino on tiedottaminen lajin haitallisuudesta sekä seuranta ja tarvittaessa nopea reagointi, mikäli kasvia havaitaan maassamme. Lajin hävittäminen on todennäköisesti mahdollista vain invaasion alkuvaiheessa. Taimet voidaan poistaa tehokkaasti käsin, kunhan koko juuri saadaan poistettua. Aikuisten kasvien leikkaaminen vaatii kuitenkin kannon käsittelyn torjunta-aineella, koska kasvi voi kasvattaa vesoja.

Mitä minä voin tehdä?

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Kiinantalipuun tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Kiinantalipuuta ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää kiinatalipuun sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.