EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)
Juovakorallimonni on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Juovakorallimonni on Afrikan itäpuolisen ja Australian pohjoispuolisen tropiikin ja subtropiikin merialueilta kotoisin oleva kalalaji, joka elää valtamerten rantavesissä ja pohjan tuntumassa. Se suosii lämpimiä vesiä (21–29 °C) ja sietää hieman alhaisempaakin suolapitoisuutta (2 % asti). Juovakorallimonni on suosittu akvaariokala Aasiassa ja USA:ssa. Juovakorallimonnin eväpiikit ovat myrkyllisiä, joten niitä on syytä varoa.
Juovakorallimonni on väritykseltään pääasiassa ruskea, ja siinä on valkoisia tai kerman värisiä pitkittäisiä juovia. Nuoret yksilöt ovat väritykseltään aikuisia tummempia. Juovakorallimonnin selkä-, pyrstö- ja peräevä muodostavat takaruumista reunustavan yhtenäisen evän. Lajista on vuonna 2008 erotettu omaksi lajiksi P. japonicus, joka voidaan erottaa juovakorallimonnista vähäisempien eväruotojen määrän perusteella. Alkuperäisellä alueella mm. nuoret Pholidichthys leucotaenia -kalat muistuttavat juovakorallimonnia, sillä molemmat lajit ovat pitkittäisraitaisia. Juovakorallimonnilla kuitenkin on selkeästi erottuvat neljä paria viiksisäikeitä toisin kuin P. leucotaenia -kaloilla. Aikuiset juovakorallimonnit ovat usein 15–25 cm pituisia, mutta jopa 32 cm pituisiakin on tavattu.
Nuoret yksilöt muodostavat tiheitä, pallomaisia jopa satojen yksilöiden parvia hiekkaisilla ja pehmeillä pohjilla, kun taas vanhemmat liikkuvat pienemmissä, vain kymmenien yksilöiden parvissa ja aikuiset usein yksittäin kovemmilla pohjilla.
Juovakorallimonni on kotoisin indopasifiselta merialueelta, lähinnä Afrikan itäpuolelta ja Australian pohjoispuolelta. 2000-luvun alussa sen on todettu levinneen Välimeren kaakkoisosiin Suezin kanavan kautta ja muodostaneen pysyviä populaatioita esimerkiksi Egyptin, Israelin, Libanonin, Syyrian ja Turkin rannikoille. Varsinkin kanavan laajentamisen jälkeen laji on laajentanut elinaluettaan, noin 100 km vuodessa. Laji ei ole toistaiseksi vakiintunut Euroopassa, mutta on todennäköistä, että laji leviää myös muihin Välimeren osiin, pysyvämmin myös EU:n alueelle.
Juovakorallimonni sietää elinympäristössään erilaista veden suolapitoisuutta (>2 %) ja pystyykin asuttamaan hyvin erilaisia lämpimiä meriympäristöjä. Suomesta tätä lämpimien vesien kalalajia ei löydy, eikä sen nähdä voivan asettuvan tänne, johtuen viileistä ja vähäsuolaisista vesistämme.
Laji on levittäytynyt Suezin kanavan kautta Välimerelle (Tunisia, Turkki ja Lähi-Itä) ja jatkaa edelleen levittäytymistä Välimeressä ehkä myöhemmin myös Atlantin puolelle. Lajin ei kuitenkaan katsota tulevan toimeen Itämeressä, joten leviämistä Suomen vesiin ei pidetä mahdollisena.
Juovakorallimonni lisää saalistuspainetta ravinnoksi käyttämilleen eliöille, kuten nilviäisille, äyriäisille ja madoille. Sen epäillään kilpailevan resursseista joidenkin alkuperäisten lajien kanssa ja voisi täten vaikuttaa haitallisesti eliöyhteisöjen rakenteeseen ja monimuotoisuuteen. Juovakorallimonnin erittämä myrkky voi tappaa ainakin selkärangattomia ja kaloja, jotka muuten voisivat rajoittaa juovakorallimonnin kannan kasvua.
Kalataloudessa juovakorallimonni voi aiheuttaa lisäkuluja, sillä myrkyllisten rinta- ja selkäeväpiikkiensä takia kalastajien on lajiteltava se muusta kalasaalista huolellisesti erilleen. Piikkien pisto aiheuttaa esimerkiksi voimakasta kipua, turvotusta tai pahoinvointia. Rannalle ajautuneisiinkaan kaloihin ei tämän vuoksi kannata koskea.
Juovakorallimonnien leviäminen laajemmalle tulee estää eikä niitä tule levittää luontoon.
Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Juovakorallimonnin eväpiikit ovat myrkylliset. Välimeren, Australian ja Aasian rannoilla varo astumasta sinne ajautuneiden kalojen päälle, älä koskettele niitä, älä sukeltaessa hajota nuorten kalojen parvia, äläkä yritä ottaa kaloja kiinni.
Lauri Urho & Sanna Kuningas (Luke) 2022; MMM 2019