Uudenseelanninlattana

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Uudenseelanninlattana on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Uudenseelanninlattana on Uudesta-Seelannista Eurooppaan kasvi- ja maa-aineksen mukana tahattomasti kulkeutunut maassa elävä laakamato, joka on haitallinen lieroille.

Uudenseelanninlattana on litteä, 5-20 senttimetriä pitkä maassa vapaana elävä laakamato. Se on jakautunut useisiin segmentteihin kastelieron tavoin. Uudenseelanninlattanan väritys vaihtelee selänpuolelta rusehtavasta violettiin reunuksen ollessa vaalean kellertävä tai beige. Alapuolelta uudenseelanninlattanan väritys on vaalean kellertävä ja siinä on harmaanrusehtavia pilkkuja. Eläin on kauttaaltaan tahmean liman peitossa. Tyypillisesti laji tavataan asettuneena litteän spiraalin muotoon, mutta aktiivisena se voi venyttää ruumistaan huomattavasti. Päiväaikaan uudenseelanninlattana viihtyy lepäämässä esimerkiksi kivien, puunpalojen tai muiden maaperää vasten olevien kohteiden alla. Lattanoita voi löytää myös maanpinnan alta, josta ne saalistavat lieroja.

Uudenseelanninlattana on nimensä mukaisesti kotoisin Uudesta-Seelannista. Sieltä se on levinnyt ihmisen tahattomasti kuljettamana muun muassa Irlantiin (1963) ja Skotlantiin (1965). Uudenseelanninlattana ja sen munat leviävät esimerkiksi kasvien ja maa-aineksen mukana tahattomasti. Laji on hyvin sopeutunut leutoon meri-ilmastoon ja sille sopivia elinympäristöjä on monin paikoin manner-Euroopassa, missä sitä ei ole kuitenkaan toistaiseksi vielä havaittu. Riski siihen, että laji leviää EU:ssa muihin elinympäristöltään sopiviin maihin, on silti olemassa. Lajia ei ole tavattu Suomessa eikä lähialueella. Ilmastonmuutoksen myötä laji voisi mahdollisesti menestyä Etelä-Ruotsissa ja Norjan rannikolla. Suomen olosuhteissa laji tuskin säilyy hengissä.

Uudenseelanninlattana saalistaa ravinnokseen lieroja ja heikentää näin niiden populaatioita ja monimuotoisuutta. Vähentämällä lierojen määrää laji heikentää maan viljavuutta ja vaikuttaa sitä kautta nurmien kasvuun ja peltojen tuottokykyyn. Lierojen merkittävä väheneminen voi vaikuttaa myös muihin niitä ravinnoksi käyttäviin lajeihin, kuten moniin lintuihin ja nisäkkäisiin.

Jos uudenseelanninlattanoita päätyy maahan kasvimateriaalin tai mullan mukana, on niistä ilmoitettava välittömästi vieraslajit.fi-havaintolomakkeella. Yksittäiset lattanat voi kerätä ja tappaa vieraslajietanoiden ja rapujen tapaan pudottamalla ne yksitellen kiehuvaan veteen, jolloin veden tulee kiehua voimakkaasti koko ajan.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää uudenseelanninlattanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

Euroopan ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestö EPPO on julkaissut kaksi ohjeistusta, joilla pyritään lajin nopeaan havaitsemiseen ja leviämisen ehkäisemiseen taimimateriaalin mukana.

CABI: Arthurdendyus triangulatus (New Zealand flatworm) https://www.cabi.org/isc/datasheet/109121

EPPO 2001a Import requirements concerning Arthurdendyus triangulatus  EPPO Bulletin 31(1): 5-6. https://doi.org/10.1111/j.1365-2338.2001.tb00959.x

EPPO 2001b Nursery inspection, exclusion and treatment for Arthurdendyus triangulates. EPPO Bulletin 31(1): 7-10. https://doi.org/10.1111/j.1365-2338.2001.tb00960.x