Leopardisammakko

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Leopardisammakko on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Leopardisammakko on sammakoksi sangen isokokoinen; yksilöt voivat kasvaa jopa 11 –senttisiksi. Selkäpuolen pohjaväritys vaihtelee vihreän eri sävyistä ruskean eri sävyihin. Leopardisammakosta tunnetaan useita eri värimuotoja, yleisimpien värimuotojen ollessa vihreä ja ruskea. Selkäpuolella on tunnusomaisia pyöreitä tai ovaalinmuotoisia mustia laikkuja, joita tyypillisesti reunustaa vaalea / vaaleankeltainen ohut reunus. Selkäpuolella kulkee kaksi pitkittäissuuntaista poimua / harjannetta, jotka alkavat silmien takaa ja jatkuvat takajalkojen tyvelle asti. Alapuolelta leopardisammakko on valkoinen, vaalea tai vaaleanvihreä.

Leopardisammakon luontainen levinneisyysalue on USA:ssa ja Kanadassa. Leopardisammakon elinympäristöjen kirjo on laaja: lajia tavataan suohabitaateista, kosteilta niityiltä yms., lammista ja hitaasti virtaavista vesistöistä niin avoimilla, metsäisillä kuin urbaaneillakin alueilla. Lajin kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC), mutta Pohjois-Amerikassa kanta on taantunut n. 1970-luvulta alkaen.

Matelija- ja sammakkoeläinten siirtäminen maasta toiseen lisää alkuperäisten lajien tautiriskiä, kuten sammakkoeläimillä esiintyvän vakavan kytridiomykoosi –sienisairauden leviämistä. Suomessa ko. sientä ei ole vielä tavattu. Kytridiomykoosi on tappanut maailmanlaajuisesti useita sammakkolajeja sukupuuttoon, ja lisäksi sairaudesta aiheutuneiden ongelmien kustannukset ovat useassa maassa olleet mittavia. Osa maahamme tuoduista vierasperäisistä sammakko- ja matelijaeläinlajeista on havaintojen mukaan levinnyt Suomen luontoon ja pystynyt muodostamaan lisääntymiskykyisiä kantoja, etupäässä Varsinais-Suomessa. Leopardisammakko on sopeutunut pohjoisiin oloihin, mistä kertoo sen luontaisen elinalueen ulottuminen eteläiseen Kanadaan. Leopardisammakosta ei ole havaintoja Suomen luonnosta, mutta sillä on potentiaalinen mahdollisuus levitä maahamme ja tulla toimeen eteläisen Suomen ilmasto-oloissa. Kohtalaisen suurikokoisena sammakkona se syö monenlaisia saaliseläimiä, myös muita selkärankaisia, sekä selviää monenlaisissa elinympäristöissä.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä hanki leopardisammakkoa, äläkä päästä lajia luontoon. Leopardisammakon hankkiminen myös nettikaupoista on kiellettyä. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa 1.6.2019 hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Tällöin on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Leopardisammakkoa ei saa välittää eteenpäin tai myydä.

Lajia on käytetty paljon in vitro –tutkimuseläimenä, eli koe-eläimenä etenkin fysiologisessa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa. Leopardisammakkoa pidetään terraarioissa myös lemmikkinä, mutta Suomessa lajilla ei nykyään ole kovinkaan paljoa kysyntää harrastajien keskuudessa.

Amphibiaweb. Leopardisammakko.

Wikipedia. Northern leopard frog.