Nutria (rämemajava)

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Nutria eli rämemajava on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Nutriat viihtyvät rehevien vesistöjen äärellä ja niitä nähdään harvoin yli 100 metrin päässä vedestä. Joskus ne voivat kuitenkin vaihtaa vesistöä ja vaeltaa pitkiä matkoja maata pitkin. Nutria kaivaa käytäviä joenpenkkoihin etujaloillaan, joissa on vahvat kynnet, ja raivaa selvästi havaittavia polkuja kasvillisuuden sekaan. Se on taitava uimari ja sukeltaja, ja se voi olla sukelluksissa jopa viisi minuuttia. Majavista sen erottaa hännästä, joka on rottamainen. Nutria liikkuu hämärissä ja yöllä ja syö pääasiassa vesikasveja, mutta saattaa syödä myös nilviäisiä ja vesilintujen munia.

Nutria elää pareittain tai pienissä perheryhmissä (matriarkaaliset klaanit). Se voi lisääntyä ympäri vuoden, saavuttaa sukukypsyyden 3–10 kuukauden ikäisenä ja synnyttää 2–3 poikuetta vuodessa. Poikuekoko on keskimäärin viisi mutta voi olla jopa 10. Siten nutria lisääntyy tehokkaasti. Poikaset lähtevät heti liikkeelle ja uivat jo muutaman tunnin ikäisinä. Kylmät talvet vaikuttavat lisääntymistehoon, etenkin sikiökuolleisuuteen, mutta myös aikuisten kuolleisuuteen. Alkuperäisellä levinneisyysalueella Etelä-Amerikassa alligaattorit, kalat, käärmeet ja petolinnut saalistavat nutrioita. Niitä metsästetään lihan takia ja tarhataan sekä lihan että arvokkaan turkin vuoksi.

Nutria on 4–9 kg painava, puolittain vedessä elävä jyrsijä, jonka pituus on 36–65 cm (hännän pituus 25–45 cm). Se on kellanruskea, sillä on lyhyet jalat ja pyöreä rottamainen häntä. Korvat ja silmät ovat pienet. Nutrian suuret etuhampaat ovat oranssinkeltaiset, ja sen kuonossa on valkoisia merkkejä. Sillä on takajaloissa räpylät, joiden jättämät painaumat näkyvät jopa 15 cm pitkässä jäljessä. Mudassa voi erottua myös 2 cm leveä hännän jälki. Ulosteet ovat noin 7 cm pitkiä ja lieriömäisiä.

Alkuperä, istutukset, kannan kasvu ja levinneisyys Euroopassa

Nutria on kotoisin Etelä-Amerikasta 23. leveyspiirin eteläpuolelta. Sitä esiintyy Brasiliassa, Paraguayssa, Uruguayssa, Boliviassa, Argentiinassa ja Chilessä. Se on levinnyt pääosin tarhakarkulaisena turkistarhoilta Eurooppaan, Itä-Afrikkaan, Pohjois-Amerikkaan ja Pohjois-Aasiaan.

Nutrioita tuotiin Ranskaan turkistarhoille jo vuonna 1882. Myöhemmin (1926–1967) niitä tuotiin moniin muihinkin Euroopan maihin turkistarhausta varten. Monet karkasivat tarhoilta mutta niitä päästettiin myös tarkoituksella luontoon, jotta saataisiin uusi riistaeläin tai jotta ne tuhoaisivat vesikasvustoa eli estäisivät vesistöjen umpeenkasvua. Ainakin Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa, Englannissa, Saksassa, Italiassa ja Itävallassa nutrioita oli jo 1930-luvulla.

Nutrioita on tai on ollut seuraavissa Euroopan maissa (EU:hun kuulumattomat maat suluissa): Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Irlanti, Kreikka, Kroatia, Latvia, Luxemburg, (Norja), Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, (Sveitsi), Tanska, Tšekki, Unkari ja (Venäjä). Se on hävinnyt ainakin Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Irlannista, Iso-Britanniasta ja Espanjasta. Englannista se hävitettiin tehokkaalla pyynnillä vuonna 1989.  

Vuonna 2022 nutriasta on tehty yksittäisiä havaintoja ainakin Tanskassa, Irlannissa, Unkarissa ja Luxemburgissa.

Uusilla alueilla nutria sopeutui vesistöjen äärelle sekä kosteikoille, soille ja rämeille ja muodosti nopeasti pysyviä kantoja. Kannan tiheys voi olla jopa > 20 yksilöä/ha. Sekä naaraat että urokset levittäytyvät ja voivat kulkea jopa 40–50 km etsiessään sopivaa elinpiiriä, joten nutria voi ilmestyä nopeasti uusille alueille. Kaikilla paikoilla se ei kuitenkaan menestynyt vaan hävisi luonnosta. Syynä olivat usein kovat talvet. Useimmissa Länsi-Euroopan maissa nutriaa pidetään tuhoeläimenä, kun taas Itä-Euroopan maissa sitä pidetään arvokkaana riistaeläimenä turkin takia.

Leviämisreitit ja sopeutuminen Suomeen

Suomeen nutrioita tuotiin tiettävästi 1960-luvulla ja niitä nähtiin tarhakarkulaisina luonnossa ainakin 1990-luvulla Turun lähistöllä, missä tiettävästi havaittiin jopa poikue. Nykyisin niitä ei maassamme ole, eikä niitä enää tarhata. Suomen oloissa nutria ei menesty luonnossa, koska se ei kestä ankaria talvia. Lähimmät esiintymät ovat nykyisin Puolassa, missä niitä pidetään puolivilleinä lammikoissa turkin takia. Puolassa on kuitenkin myös luonnonkanta. Sen levittäytyminen pohjoisemmaksi ja Suomeen on hyvin epätodennäköistä. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin edesauttaa leviämistä kohti Baltiaa.

Uusilla elinalueillaan nutriasta on paikoitellen ollut paljon haittaa alkuperäiselle luonnolle, ja laji luetaan sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Siitä tuli Euroopassa nopeasti tuhoeläin, joka, paitsi tuhoaa vesikasveja, kuten hierakoita (Rumex spp.) ja ulpukkaa, tekee tuhoaan myös viljelyksillä, kuten juurikas-, maissi- ja alfalfa-pelloilla.

Nutria tuhoaa myös linnunpesiä ja syö vesilintujen munia. Italiassa nutria on vaikuttanut valkoposkitiiran (Chlidonias hybrida) lisääntymismenestykseen tuhoamalla lummekasvustoja Valli di Argentan luonnonsuojelualueella. Euroopassa nutria on vaikuttanut myös sulttaanikanan (Porphyrio porphyrio), vaarantuneen lännenvesimyyrän (Arvicola sapidus) sekä vaarantuneen venäjänvesikontiaisen (Desmana moschata) kantoihin.

Nutria voi myös aiheuttaa eroosiota sekä vahingoittaa salaojaverkostoja ja kastelukanavia. Lisäksi se kantaa sekä ihmisille että eläimille vaarallisia loisia ja tauteja, kuten leptospiroosia, lampaan maksamatoa (Fasciola hepatica), salmonelloosia, botulismia ja toksoplasmoosia. Italiassa laskettiin, että vuosina 1995–2000 nutria aiheutti liki miljoonan euron vahingot maanviljelykselle ja noin 10 miljoonan vahingot joenpenkoille, vaikka noin 220 000 yksilöä metsästettiin tuona aikana. Metsästyksestä koitui noin 2,6 miljoonan euron kulut.

Nutrian pyydystämiseen ja tappamiseen sovelletaan pääasiassa samoja säännöksiä, jotka metsästyslain ja -asetuksen mukaan koskevat rauhoittamattomia eläimiä. Pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia. Eläimen saa silti pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Pyydystettävä eläinlaji täytyy tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille.  Säännösten rikkominen on rangaistavaa.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ilmoita nutriahavaintosi vieraslajinisäkkäiden ilmoituslomakkeella.

• CABI Invasive Species Compendium: Myocastor coypus (coypu)

Bertolino, S. 2009. Myocastor coypus (Molina), coypu (Myocastoridae, Mammalia). Teoksessa: Drake, J. A. (ed.), Daisie: Handbook of Alien Species in Europe. Springer, Berlin: 364.

Carter, Jacoby & Leonard, Billy P. 2002. A review of the literature on the worldwide distribution, spread of, and efforts to eradicate the coypu (Myocastor coypus). Wildlife Society Bulletin 30(1): 162–175. Stable JSTOR URL: http://www.jstor.org/stable/3784650 | ResearchGate

Macdonald, D. & Barrett, P. 1993. Mammals of Britain and Europe. Collins Field Guide. Harper Collins Publishers, London. 384 s. ISBN: 0002197790

Mitchell-Jones, A.J., Amori, G., Bogdanowicz, W., Krystufek, B., Reijnders, P., Spitzenberger, F., Stubbe, M., Thissen, J., Vohralik, V. & Zima, J. 1999. The Atlas of European Mammals. Poyser Natural History, London. ISBN: 0856611301