Täplämahlakärpänen

Drosophila suzukii

Yleiskuvaus

Täplämahlakärpänen, Drosophila suzukii, on pienikokoinen (2-3 mm) mahlakärpäsiin (Drosophilidae) kuuluva hyönteinen. Yleensä mahlakärpäsistä ei ole haittaa viljelmillä, koska niiden toukat elävät vahingoittuneissa ja ylikypsissä hedelmissä, sienissä tai puiden mahlassa. D. suzukii naaras sen sijaan pystyy sahalaitaisella muna-asettimellaan poraamaan reiän pehmeäkuorisiin vioittumattomiin, kypsyviin marjoihin ja hedelmiin ja munimaan niihin useamman munan. Nopea lisääntyminen (useita sukupolvia vuodessa) ja suuri lisääntymiskapasiteetti voi tuottaa suurta tuhoa viljelmällä. Naaras voi munia jopa 600 munaa 10-59 päivän aikana. Päivässä naaras voi munia 7-16 marjaan 1-3 munaa pistokohtaa kohden. Ruotsissa ensimmäiset havainnot kärpäsistä ansoista on tehty heinäkuussa. Suurimmillaan kannan on todettu olevan syys-lokakuussa sekä Ruotsissa että Kanadassa. Kärpänen lisääntyy parhaiten 20-25 asteen lämpötilassa, mutta sen ei tiedetä lisääntyvän alle 10 asteen lämpötilassa. Se sietää lämpötilavaihteluita 0-30 °C välillä. Lepovaihe (diapaussi) käynnistyy alle 5 °C lämpötilassa. Kylmä talvi kuten myös kuiva ja lämmin kesä hillitsee kärpäsen lisääntymistä, mutta veden läheisyys ja kosteat, leudot talviolosuhteet suosivat sitä.

Tunnistaminen

Aikuiset ovat 2-3 mm pitkä punasilmäisiä kärpäsiä, joiden keskiruumis on vaalean tai kellanruskea ja takaruumissa on mustia yhtenäisiä, poikittaisjuovia. Naaraat ovat koiraita suurempia. D. suzukiin erottaminen muista Drosophila-lajeista on kuitenkin asiantuntijatyötä. Koirailla on tumma täplä etusiiven kärjessä, eturaajassa on ensimmäisessä ja toisessa nilkkajaokkeessa raajan suuntainen sukaskampa. Ensimmäisessä kammassa on 5-6 sukasta ja toisessa 3-4 sukasta. Naarailta siipitäplä puuttuu. Naaraan paras tuntomerkki on voimakas, sahalaitainen munanasetin.

Toukat ovat vaaleita läpikuultavia täysikokoisina noin 5,5 mm pitkiä ja 0,8 mm leveitä. Niillä on mustat suukoukut.

Alkuperä ja yleislevinneisyys

Täplämahlakärpänen on kotoperäinen laji Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, missä se havaittiin ensimmäisen kerran kirsikoista Japanissa v. 1916. Laji tavattiin Havaijilta ja Kaliforniasta 1980. Kanadasta laji on havaittu v. 2010. Euroopasta laji tavattiin ensimmäisen kerran Espanjasta 2008, Ranskasta ja Italiasta 2009, Sveitsistä, Sloveniasta, Kroatiasta, Itävallasta, Saksasta ja Belgiasta vuosina 2010-2011, 2014 Ruotsista, missä se on levinnyt ainakin Tukholman korkeudelle saakka, sekä v. 2019 Suomesta.

Haitat

Lajin tekee vaaralliseksi tuholaiseksi marjoilla se, että naaras pystyy munimaan kehittyviin, terveisiin marjoihin. Kypsyvissä marjoissa kehittyvät toukat pilaavat sadon. Lisäksi sillä on laaja isäntäkasvikirjo. Lajin isäntäkasveja ovat kirsikat, mansikat, mustikat, vadelmat, herukat, luumut sekä viinirypäleet. Viljeltyjen ja syötävien luonnonmarjojen lisäksi kärpäselle kelpaavat myös paatsamat, seljat ja kanukat.

Torjuntakeinot

Vältä tuontimarjojen tuontia viljelmille tai niiden välittömään läheisyyteen. Kemiallinen torjunta kypsyviin marjoihin on hankalaa eikä hyvin toimivia aineita ole, eikä myöskään biologista torjuntaa ole vielä saatavilla. Ruotsissa suositellaan integroitua tuholaistorjuntastrategiaa, joka perustuu seurantaan, massapyyntiansoihin, kemialliseen tuholaistorjuntaan, verkkojen käyttöön ja pudonneiden hedelmien ja marjojen säännölliseen poistamiseen ja hävittämiseen. Torjuntatoimissa korostetaan yhteistoimintaa, koska tuholaiset voivat levitä marjaviljelyksille myös kotipuutarhoista.

Mitä minä voin tehdä?

D. suzukii on levinnyt nopeasti ihmisen toiminnan seurauksena. Esimerkiksi Unkarissa ensimmäinen havainto kärpäsistä tehtiin moottoritien levähdyspaikalta 2012 ja 2014 se oli levittäytynyt käytännössä koko maahan moottoriteiden levähdyspaikoille. Syyksi arveltiin, että huonot, syömättä jääneet marjat ja hedelmät päätyivät levähdyspaikkojen roska-astioihin, jotka sitten tarjosivat myös muuta ravintoa kärpäsille. Älä heitä vioittuneita, ulkomailta tuotuja marjoa, esim. kirsikoita tai pensasmustikoita, luontoon, vaan pakasta ne ensin ja hävitä vasta sitten. Toinen vaihtoehto on kuumentaa marjat esim. laittamalla ne muovipussiin ikkunalle auringonpaisteeseen kahden vuorokauden ajaksi. Mikäli epäilet laajempaa täplämahlakärpässaastuntaa kotipuutarhassa kerää saastuneet marjat pois ja hävitä ne polttamalla tai pakastamalla. Marjojen hautaaminen maahan sen sijaan ei ole toimiva keino. Koska täplämahlakärpäsen toukka-aika on lyhyt, toukat voivat ehtiä viedä kehityksensä loppuun maahan haudatuissa marjoissa, koteloitua maahan ja aikuistua. Ansoja ja pyyntinestettä on saatavilla kaupallisesti, mutta toistaiseksi ansojen spesifisyys on heikko: ne pyytävät myös lukuisia muita lähisukuisia kärpäslajeja.