Rangiasimpukka

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Rangiasimpukka Rangia cuneata on kotoisin Meksikonlahdelta, mistä se on levinnyt eri puolille maailmaa laivojen painolastivesien mukana vieraslajina. Suomen ensimmäiset havainnot lajista tehtiin toukokuussa 2021 Loviisan edustan merialueella.

Rangiasimpukka Rangia cuneata on pyöreän soikea, paksukuorinen simpukka, joka muistuttaa muodoltaan kotoista liejusimpukkaa eli itämerensimpukkaa tai makeissa vesissä eläviä pieniä, enintään reilun 1 cm kokoisia herne- ja pallosimpukoita. Rangiasimpukka on kuitenkin niitä huomattavasti vahvakuorisempi ja kasvaa suuremmaksi. Suomesta ja muualta Itämereltä tähän mennessä löytyneet suurimmat yksilöt ovat olleet 4 cm mittaisia, mutta ne voivat kasvaa 6–8 cm, jopa 10 cm mittaisiksi. Väriltään ne ovat ruskeita; kuoren sisäpuoli on valkoinen.

Muutamien millien levyiset, vaaleat, ohutkuoriset nuoret rangiasimpukkayksilöt muistuttavat liejusimpukoita tai makeissa vesissä myös rannikon jokisuistoissa eläviä pallo- ja hernesimpukoita. Rangiasimpukan kuoren nipukka, umbo, on nuorilla yksilöillä hyvin terävä. Se sijaitsee melko keskellä, hieman vinossa eteenpäin. Kuorenpuoliskojen sisällä, umbon tyvellä sijaitsevat, lyhyet kardinaalihampaat muodostavat väärinpäin olevan V:n muotoisen tai kolmiomaisen kuvion. Kuoren ylälaidassa, kuorenpuoliskot sulkevan saranan sisäpuolella, umbon molemmin puolin on pitkittäiset lateraalihampaat. Vasemmassa kuorenpuoliskossa vain takimmainen lateraalihammas on yläreunastaan sahalaitainen, oikean kuorenpuoliskon molemmissa lateraalihampaissa on sahalaita. Sahalaita erottuu suurella suurennoksella jo melko pienilläkin yksilöillä.

Nuorten rangiasimpukoiden kardinaali- ja lateraalihampaat muistuttavat hyvin paljon, paikoin Itämerellä, mutta ei vielä meillä tavatun, saman oloisen, mutta usein alle 2 cm leveän Corbicula fluminea-simpukan hampaistusta. Corbicula fluminean kaikkien 4 lateraalihampaan yläreuna on sahalaitainen. Lieju-, herne- ja pallosimpukoiden lateraalihampaissa ei ole sahalaitaa.

Aikuisten rangiasimpukoiden umbo on hyvin suuri ja ulkoneva. Ruskeapintainen kuori on huomattavan paksu ja selvästi kuperampi kuin lieju- tai hernesimpukoilla. Kuoren sisällä umbon ja lateraalihampaiden alueella on kolmiomaiset kuopat. Tyhjä, kuollut simpukan kuori on usein täysin valkoinen eli ruskea pinta on kulunut pois. Silloinkin kuoren sisäpuolella, umbon tyven lajityypillisessä kolmiomaisessa kuopassa on usein jäänteitä kuoren sulkevasta, ruskeasta sisäisestä ligamentista, joka erottuu ruskeana täplänä.

Rangiasimpukat elävät kaivautuneena hiekkaan tai mutaan matalassa vedessä, pääasiassa alle 6 m syvyydessä. Ne suodattavat ravinnokseen vedestä ja pohjalta kasviplanktonia ja hajoavaa kasviainesta, ja linnut ja kalat saalistavat puolestaan niitä. Alkuperäalueellaan Meksikonlahdella ne ovat olleet tärkeä ravintokohde myös ihmisille. Virolaistutkijat spekuloivatkin niistä uutta lajia ruokapöytään, jos ne alkavat lisääntyä Itämeressä.

Laji lisääntyy vapaasti vedessä uivina planktisina toukkina. Suomessa on jo havaintoja lisääntymisestä, sillä Olkiluodon edustalta on havaittu kymmeniä muutamien millien kokoisia yksilöitä. Rangiasinpukka on murtovesilaji, joka täysikasvuisena kestää suuria vaihteluita ympäristön suolapitoisuudessa ja lämpötilassa; sitä on löytynyt jopa täysin makeista vesistä Englannissa. Lisääntymisolosuhteiden suhteen se on kuitenkin vaateliaampi; alkionkehityksen optimisuolapitoisuus on 6–10 ja -lämpötila 18–29 °C.

Rangiasimpukka on kotoisin Meksikonlahdelta, mistä se on levinnyt Atlantille Yhdysvaltojen itärannikon jokisuistoihin. Euroopassa ensimmäiset havainnot tehtiin vuonna 2005 Belgiassa Antwerpenin satamassa. Sittemmin sitä on löytynyt Englannista, Pohjanmereltä ja Itämereltä. Itämeressä se on levinnyt vuodesta 2010 lähtien, jolloin se löytyi Kaliningradin alueelta, sitten Puolasta 2011, Liettuasta 2013 ja Saksasta 2014. Viron ensihavainnot tehtiin Pärnunlahdelta vuonna 2014 (tyhjiä kuoria) ja 2016 (eläviä simpukoita). Ruotsissa,Tukholman rannikolla ja siitä etelään havaintoja on tehty vuodesta 2016 lähtien.

Suomen ensimmäiset havainnot lajista tehtiin toukokuussa 2021 Loviisan edustan merialueella. Löydettäessä simpukat ovat olleet jo muutaman vuoden ikäisiä, joten saapuminen lienee tapahtunut jo aiemmin, koska todennäköisin leviämistapa on toukkavaiheiden kulkeutuminen laivojen painolastivesien mukana.

Satamissa tai niiden lähialueilla tehdyt ensihavainnot viittaavat siihen, että laji on levinnyt laivojen mukana myös Euroopan ja Itämeren eri osien välillä. Lajin arvellaan joissakin tapauksissa voineen levitä myös ruoppausmassojen mukana. Lisääntymisen myötä simpukat voivat levitä lähialueille myös ilman ihmisen apua.

Rangiasimpukat saattavat kerääntyä esimerkiksi teollisuuslaitosten vedenottoputkiin tukkien ne kokonaan tai osittain, mutta tällaiset ongelmat ovat toistaiseksi olleet harvinaisia eikä niitä ole raportoitu Itämereltä. Lajin arvellaan kilpailevan alkuperäisten lajien kanssa, mutta asiasta ei ole tutkimustuloksia.

Alkuperäalueellaan Meksikonlahdella lajia kerätään sekä ihmisravinnoksi että rehuksi, ja murskattuja kuoria on käytetty mm. maanparannus- ja tienrakennusmateriaalina.

Uusien mereisten vieraslajien saapumista voidaan torjua käsittelemällä laivojen painolastivedet asianmukaisesti sekä poistamalla laivan ulkopintaan kiinnittyviä lajeja mekaanisesti tai erilaisin torjunta-ainein. Jo leviämään päässeitä lajeja on mahdotonta poistaa merestä.

Lajista kaivataan havaintoja sen levinneisyyden ja runsauden kartoittamiseksi. Sitä voi etsiä haavimalla tai seulomalla hiekka- tai liejupohja-ainesta rannoilla. Simpukat kannattaa valokuvata mahdollisimman läheltä ja ilmoittaa löydöistä tai epäillyistä havainnoista vieraslajiportaalissa. Tyhjät kuoret kannattaa kuvata myös sisäpuolelta lajintunnistuksessa tarvittavien hampaiden ja saranan yksityiskohtien havaitsemiseksi.

Amerikansk trågmussla - Artbestämning från SLU Artdatabanken (artfakta.se)

http://www.corpi.ku.lt/databases/index.php/aquanis/species/view/id/867