Japaninkuuppaäyriäinen

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Japaninkuuppaäyriäinen Nippoleucon hinumensis on pieni merenpohjan äyriäinen. Se on vieraslaji, joka löytyi Itämerestä ensi kerran vuonna 2019 ja Suomen rannikolta vuonna 2021. Alun perin laji on kotoisin Kaukoidästä Tyynenmeren rannikoilta.

Nippoleucon hinumensis on korkeintaan noin 5 millimetrin pituinen, kuuppaäyriäisten lahkoon (Cumacea) kuuluva kuoriäyriäinen. Kuuppaäyriäisten ruumiinmuoto on nuijamainen: takaruumis on kapea ja tasapaksu, pään ja keskiruumiin muodostama etuosa puolestaan soikean pullea tai munamainen.  Päätä peittää sileä selkäkilpi eli carapax, joka sitä seuraavien keskiruumiin leveiden ensimmäisten jaokkeiden kanssa muodostaa ikään kuin kuupan tai kauhan, jonka vartena on kapea takaruumis. Kilven etureunassa on lyhyt, lajille tunnusomainen, naaraalla jyrkästi ylös etuviistoon osoittava valeotsapiikki. Koiraan otsapiikki on naaraan piikkiä tylpempi ja lyhyempi.

Viiteen näkyvään keskiruumiin jaokkeeseen liittyvät kuhunkin lyhyehköt, tukevanoloiset rintaraajaparit. Hyvin kapeassa takaruumiissa on kuusi liereää jaoketta, muttei raajapareja. Ruumiin päättää pari tanakoita, kaksihaaraisia pyrstöraajoja, uropodeja. Niiden välistä puuttuu kiilamainen pyrstön päättökilpi, telson, joka osalla muista kuuppaäyriäisislajeista on. 

Japaninkuuppaäyriäisellä ei ole lainkaan silmiä. Tuntosarvet ovat vaatimattomat. Naaralla niitä on vain yksi pari, ne ovat lyhyet, vain 3-jaokkeiset. Koirailla on kahdet tuntosarvet, ylemmät lyhyet kuten naaraan, mutta alemmissa on viisi tyvijaoketta ja niiden jatkeena rihmamainen 12-jaokkeinen flagellum. Lisääntyessään naaras kantaa munia vatsapuolella rintaraajojen välissä.

Japaninkuuppaäyriäinen edustaa omaa äyriäislahkoaan (Cumacea, kuuppaäyriäiset), jota ei Suomen vesillä entuudestaan esiintynyt. Niiden sukulaisia ovat mm. massiäyriäiset (Mysida). Massiäyriäisillä on samaan tapaan selkäkilpi ja pitkä kapea takaruumis, mutta ne ovat suurempia (10-20 mm), hyvin suurisilmäisiä ja niillä on kahdet erittäin pitkät tuntosarvet.  

Vaikka Cumacea-lahko on Suomelle uusi, lähivesiltä tunnetaan kaksi muuta kuuppaäyriäislajia. Merikuuppaäyriäinen Diastylis rathkei on Atlantin laji, joka elää myös keskisen Itämeren syvännealueilla. Sen pyrstöraajojen välissä on erillinen piikkimäinen telson eli päättökilpi, joten pyrstö on ikään kuin kolmihaarainen.  Pietarin vesiltä Suomenlahden pohjukassa kerran havaitulta, Kaspianmeren-Mustanmeren alueelta ilmeisesti kanavareittejä tulleelta kaspiankuuppaäyriäiseltä Stenocuma graciloides puuttuu pyrstön päättökilpi takaruumiin kärjestä. Japaninkuuppaäyriäisen erottaa muista lajeista etenkin ylös etuviistoon osoittava valeotsapiikki, joka muilla lajeilla on pieni ja vaakatasossa. Lisäksi japaninkuuppaäyriäisen selkäkilpi on lyhyt ja sileä, ilman kaarevia pitkittäissaumoja, jotka edellä mainituilla muilla lajeilla on.

Japaninkuuppaäyriäinen on murtovesilaji, joka on kotoisin Kaukoidästä Tyynenmeren rannikoilta.  jossa se elää suojaisten jokisuistojen pehmeillä pohjilla noin 10 metrin syvyyteen asti. Alkuperäisiä populaatioita on ainakin Japanin ja Korean vesillä. Sieltä laji on levinnyt jo 1970-luvulla laajalti Pohjois-Amerikan länsirannikolle. Euroopassa ja Itämeressä sitä oli aiemmin tavattu vain Saksassa, mistä Stralsundin läheltä löytyi muutamia naaraita vuonna 2019. Nyttemmin laji esiintyy siellä jo runsaana.

Suomen ensihavainto on kesäkuulta 2021 Kotkan sataman edustalta, samana vuonna laji löytyi myös Porvoon öljysataman edustalta noin 15-20 metrin syvyydeltä otetuista pohjaeläinnäytteistä. Porvoon yksilötiheydeksi arvioitiin jo 330 yksilöä neliömetrillä. Näytteissä oli sekä koiraita että lisääntymässä olevia naaraita.  Vaikka kuuppaäyriäiset ovat ensi sijaisesti pehmeiden pohjien asukkaita, lisääntyminen alkaa planktonissa, johon sukukypsät eläimet nousevat pariutumistarkoituksessa.

Japaninkuuppaäyriäinen on todennäköisesti levinnyt laivojen painolastivesissä valtamerten poikki, jotka muodostavat murtovesilajille leviämisesteen. Sitä on muualla havaittu laivojen ulkorakenteissakin. Sopivissa murtovesiympäristöissä, joissa lisääntyminen on mahdollista, se pystynee levittäytymään edelleen itsenäisestikin.

Laji saattaa esiintyä melko tiheinä populaatioina ja syrjäyttää paikallisia lajeja. Vielä ei tiedetä, miten laji vaikuttaa Suomen eliöyhteisöissä. Ihmiselle tai kotieläimille se ei ole haitallinen.

Uusien mereisten vieraslajien saapumista voidaan torjua käsittelemällä laivojen painolastivedet asianmukaisesti sekä poistamalla laivan ulkopintaan kiinnittyviä lajeja mekaanisesti tai erilaisin torjunta-ainein. Jo leviämään päässeitä lajeja on mahdotonta poistaa merestä.

Lajista kaivataan havaintoja sen levinneisyyden ja runsauden kartoittamiseksi. Sitä voi etsiä haavimalla hiekka- tai liejupohjaa rannoilla. Ajoittain se saattaa esiintyä matalillakin rannoilla. Eläin kannattaa valokuvata mahdollisimman läheltä ja ilmoittaa löydöistä tai epäillyistä havainnoista vieraslajiportaalissa.

Anttila-Huhtinen, M. & Könönen, K. 2022: Ensihavainnot uudesta vieraslajista, japaninkuuppaäyriäisestä Nippoleucon hinumensis (Gamô 1967) (Crustacea: Cumacea, Leuconidae) Suomen rannikolla. [First records of the new non-indigenous species Nippoleucon hinumensis (Gamô 1967) (Crustacea: Cumacea, Leuconidae) on the Finnish Baltic Sea coast]. — Sahlbergia 28(1): 12–15.

Schüler, L., Leitinger, J., Schanz, A. 2020. First record of the Japanese cumacean Nippoleucon hinumensis (Gamô, 1967) (Crustacea: Cumacea: Leuconidae) from Europe. BioInvasions Records 9(2): 249–258. https://www.reabic.net/journals/bir/2020/2/BIR_2020_Schuler_etal.pdf

AquaNIS: Information system on aquatic non-indigenous and cryptogenic species (ku.lt)