Japaninruskopaula

Japaninruskopaula on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 

Ruskolevät elävät pääosin merten rannikkovesissä. Japaninruskopaula on mereinen ruskolevä Tyynenmeren luoteisosista. Se on Euroopassa levinnyt pääosin Välimerelle kalastuselinkeinon ja vesiviljelyn seurauksena. Lajin leviäminen Itämerelle ei ole todennäköistä, sillä se on lämpimien merivesien laji. 

Japaninruskopaulalla on vihreänruskea 10–20 cm korkea kalvomainen ja pysty kaksijakoisesti haarautunut sekovarsi, joka on keskiosasta vain yhden solun paksuinen ja reunoilla noin kahdesta kolmeen solua paksu. Sen lisääntymisrakenteet jakautuvat tasaisesti koko sekovarren alueelle. Japaninruskopaula kiinnittyy tarttumisrihmojen avulla alustaan ja muodostaa tiiviin viuhkamaisen kasvuston.  

Japaninruskopaula on kotoisin Tyynenmeren luoteisosista Korean, Japanin, Kiinan, Taiwanin ja Filippiinien rannikoilta. Se havaittiin Välimerestä jo 2002 Ranskan rannikolta sekä uudelleen vuonna 2015 Gibraltarin alueelta. Nykyään esiintymiä tunnetaan Italian, Ranskan, Espanjan, ja Marokon rannikoilla Välimerellä, ja se leviää nopeasti Andalusian rannikkoa pitkin Atlantin valtameressä. Japaninruskopaulan arvellaan selviytyvän hyvin Luoteis-Atlantilla, Välimerellä, Mustalla merellä sekä alueilla, joissa kuukauden keskilämpötila laskee harvoin alle 15 astetta. Japaninruskopaula leviää merivirtojen kuljettamana, kalastusalusten ja -välineistö avulla, huviveneiden ja sukellusvälineiden avulla, painolastivesien mukana sekä vesiviljelyn seurauksena. Japaniruskopaulaa on käytetty mm. elävien merisiilien pakkausmateriaalina. Lajin leviäminen vallitsevissa ilmasto-olosuhteissa Itämerelle ei ole kovin todennäköistä.  

Japaninruskopaula on tehokas leviäjä nopean kasvutapansa vuoksi. Pieniä kasvustonosia irtoaa vuoroveden ja virtausten vaikutuksesta. Japaninruskopaula syrjäyttää alkuperäistä riuttojen (subtidal reef) lajistoa tiheällä kasvustollaan. Pahimmillaan japaninruskopaula peittää kokonaan vuorovesirannan muun kasvillisuuden pinnalta jopa 20 m syvyyteen saakka. Runsastuessaan se vaikuttaa haitallisesti meriekosysteemin toimintaan. Japaninruskopaulakasvustot takertuvat kalaverkkoihin ja muodostavat mätäneviä levävalleja rannoille haitaten perinteistä kalastusta, rantojen virkistyskäyttöä sekä siten turismia. Japaniruskopaula aiheuttaa merkittävää suoraa taloudellista haittaa kalastukselle sekä välillisesti hallintatoimina, kun kasvustoja poistetaan rannoilta ja rannikkoalueilta. Japaninruskopaulan yksilajinen mattomainen kasvusto vähentää monimuotoisuutta, ja uhkaa mm. Natura 2000 verkoston lajeja. Se uhkaa meriekosysteemille tärkeitä rakkolevämetsiä, Välimeren meriheinäniittyjä, merileväkasvustoja, sekä niissä eläviä eläinyhteisöjä. 

Akvaattisten vieraslajien hallinnassa on ensisijaista estää lajin leviäminen alueelle. Kansainväliset merenkulun sopimukset (Painolastivesiyleissopimus) ja ohjesäännöt (Biofouling) vähentävät lajin leviämisriskiä. Myös vesiviljelyyn liittyvät rajoitukset vähentävät lajin leviämisriskiä vesiviljelyn välityksellä. 

Lajin poistaminen merialueelta on hankalaa ja työlästä, mutta voi onnistua paikallisesti heti asettumisen alkuvaiheessa, kun populaatio on vielä pieni ja leviäminen vähäistä. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Ilmoita havainnosta laji.fi lomakkeella.