Amerikanruosterapu

Amerikanruosterapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.  Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 

Amerikanruosterapu sopeutuu monenlaisiin olosuhteisiin ja elinympäristöihin. Se on tehokas lisääntymään ja leviämään. Lajia pidetään yhtenä pahimmista vieraslajeista levinneisyysalueellaan Pohjois-Amerikassa. 

Amerikanruosterapu on aikuisena noin 10 cm pituinen. Yleisväriltään se on ruskean vihertävä, ja sillä on nimensä mukaisesti ruosteenruskeat läiskät selkäkilven takaosassa molemmin puolin. Lisäksi sillä on tummanruskeita alueita takaruumiin selkäpuolella. Ravulla on suuret sakset, joiden kärjet ovat punertavat ja niissä on selvästi erottuvat mustat renkaat. 

Amerikanruosteravun alkuperäinen levinneisyysalue on Ohiossa USA:ssa, mutta sitä on levitetty laajasti 22 eri osavaltioon sekä Suurten järvien alueelle. Euroopassa lajia ei ole toistaiseksi tavattu luonnossa. Lajia on kuitenkin ollut akvaariokaupassa Euroopassa vähäisessä määrin, joten leviämisriski luontoon on olemassa.

Laji on tehokas lisääntymään ja yksikin siittiöitä varastossa kantava naaras voi tuottaa lisääntyvän populaation päästessään sopivaan elinympäristöön. Laji menestynee lähes koko Euroopassa, mutta Pohjois-Euroopan tilanteesta ei ole varmuutta. Tilanne muuttunee ilmaston lämmetessä, mutta lisääntyminen voi onnistua Etelä-Suomessa jo nykytilanteessa.  

Amerikanruosterapua pidetään pahimpana vierasrapulajina USA:ssa. Leviämisalueellaan sen on havaittu vähentävän eliöyhteisöjen monimuotoisuutta syömällä vesikasveja, pohjaeläimiä ja kalojen mätiä. Laji on aggressiivinen ja se voi syrjäyttää muita rapulajeja resurssikilpailun kautta. Laji on luultavasti myös rapuruton kantaja, joten sen leviäminen on riski eurooppalaisille ravuille. 

Ensisijaisesti estetään leviäminen luontoon. Pienimuotoisissa suljetuissa vesistöissä olevien esiintymien poistaminen saattaa onnistua kemikaalikäsittelyillä tai/ja tehokkaalla ravustamisella, mutta kaivautuvien rapujen hävittäminen kokonaan on haastavaa. 

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Akvaarioharrastajien on syytä tiedostaa riski lajin leviämisestä Suomen luontoon. Mahdolliset akvaarioravut tulee hävittää upottamalla ne kiehuvaan veteen.

Ilmoita havainnosta: https://kalahavainnot.luke.fi/lomake  

Englanniksi: 

Chucholl C, 2013. Invaders for sale: trade and determinants of introduction of ornamental freshwater crayfish. Biological Invasions, 15, 125–141. 

Hamr P, 2002. Orconectes. Holdich DM (toim) Biology of freshwater crayfish. Blackwell Science, Oxford, pp 585-608. 

Olden, Julian D.; McCarthy, Julia M.; Maxted, Jeffrey T.; Fetzer, William W.; Vander Zanden, M. Jake (2006). The rapid spread of rusty crayfish (Orconectes rusticus) with observations on native crayfish declines in Wisconsin (U.S.A.) over the past 130 years. Biological Invasions. 8 (8): 1621. doi:10.1007/s10530-005-7854-2. 

Lodge DM, Deines A, Gherardi F, et al. 2012. Global introductions of crayfishes: Evaluating the impact of species invasions on ecosystem services. Annual Review of Ecology, Evolution, and Systematics, 43:449-472. 

Ranskaksi:

Collas M, 2019. Premier signalement de l’Écrevisse à taches rouges (Faxonius rusticus, Girard 1852) en Europe, France (département de l’Aveyron)