Kuningaskäärme

Kunigaskäärme on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Kuningaskäärme (Lampropeltis getula) on noin 76 -200 cm pituinen kuristajakäärme, jonka väritys muuntelee luontaisesti todella paljon lähes yksivärisistä mustista eri tavoin raidallisiin ja ainakin lemmikkikäärmeissä myös albiinoihin yksilöihin. Se kesyyntyy helposti ja on yksi suosituimmista lemmikkikäärmeistä.  

Kuningaskäärmeiden elinympäristömieltymykset vaihtuvat elinpaikan mukaan, mutta luontaisen levinneisyytensä pohjoisosissa ne suosivat mäntyvaltaista metsää, jossa on puuvartisista kasveista koostuva kenttäkerros ja runsaasti puukariketta. Ne ovat päiväaktiivisia, mutta kuumassa ilmastossa voivat muuttua hämärä- tai yöaktiivisiksi. Ne elävät suurimman osan ajastaan maanalaisissa koloissa tai karikkeen seassa, minkä takia niiden käyttäytymisestä tiedetään vähän. Talvikuukaudet ne viettävät horroksessa koloissa ja luolastoissa, mieluusti kosteammissa ympäristöissä. Ne lisääntyvät luontaisella esiintymisalueellaan maalis- kesäkuussa ja naaras munii munansa kesä-heinäkuussa. Poikaset kuoriutuvat heinäkuun lopun ja lokakuun puolivälin välillä.  

Kuningaskäärmeet ovat kaikkiruokaisia kuristajia ja tunnettuja etenkin siitä, että ne käyttävät ravinnokseen niin oman, kuin muidenkin lajien käärmeitä. Käärmeiden ja liskojen osuus niiden ruokavaliossa vaihtelee kuitenkin levinneisyysalueen mukaan, ja usein ruokavalion perustan muodostavatkin pikkujyrsijät.  

Kuningaskäärmeitä voi olla vaikea tunnistaa runsaan värimuuntelun vuoksi. Sen suomut ovat sileät, eikä niissä ole keskellä ikään kuin jakoviivaa, minkä takia se on hyvin kiiltävä. Sen pää on vain vähän ruumista ja niskaa leveämpi ja se vaikuttaakin melko tasapaksulta.  

Kuningaskäärme on alun perin pohjoisamerikkalainen laji, jossa se elää luonnonvaraisena Yhdysvaltojen eteläosissa sekä Meksikossa. Euroopassa se on yleinen lemmikkikäärmeenä ja siitä on satunnaisia karkulaishavaintoja muun muassa Saksasta, Iso-Britanniasta ja Italiasta. Ainoat Euroopassa vakiintuneet populaatiot ovat Kanariansaarilla. Sen on arvioitu muodostavan suuren riskin asettua Etelä-Euroopaan sekä mahdollisesti myös osiin. Suomen luonnossa laji ei pärjää. 

Kuningaskäärme on melko suurikokoinen käärme Euroopan mittakaavassa ja jakaa ilmastollisen ekolokeron joidenkin Keski-Euroopassa tavattavien, natiivien lajien kanssa. Se on kaikkiruokainen saalistajia, joille kelpaavat niin linnut, pikkunisäkkäät kuin kilpikonnatkin. Laji on tunnettu etenkin siitä, että se käyttää ravinnokseen myös muita käärmeitä. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan se on osittain immuuni esimerkiksi kalkkarokäärmeen myrkylle. Vieraslajina se voikin olla haitallinen mm. paikalliselle matelijalajistolle. Kanariansaarilla kuningaskäärmeen on havaittu saalistavan useita kotoperäisiä matelijalajeja.   

Kuningaskäärme on piilotteleva laji, joten sen populaatio voi kasvaa melko suureksikin ennen kuin se huomataan. Tämä tekee siitä vaikeasti torjuttavan lajin.

Tärkeimmät torjuntakeinot ovat ihmisten tietoisuuden lisääminen etenkin lemmikkikäärmeiden pidosta ja siitä, että karannut tai luontoon päästetty lemmikkikäärme voi olla haitallinen. Toinen yleinen leviämisreitti on puutarhoihin tarkoitettujen koristepuiden ym. maahantuonti. Pienten käärmeiden piilottelu esimerkiksi juuripaakussa tai tiheässä oksistossa voi olla vaikeaa huomata. Tietoisuus tästä ja puutarhatuotteiden parempi tarkastus lienevät ainoita keinoja torjua käärmeitä tätä kautta.   

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Älä hanki kuningaskäärmettä, äläkä päästä sitä luontoon. Jos pidät kuningaskäärmettä lemmikkinä, huolehdi siitä, että se ei pääse karkaamaan, äläkä missään nimessä päästä sitä ulos. Kuningaskäärmeet tuskin pärjäävät Suomen luonnossa kesää kauempaa, vaikka vaipuvatkin kylminä aikoina horrokseen.  

Jos sinulla on ollut kuningaskäärme lemmikkinä jo ennen lajin sisällyttämistä EU:n vieraslajiluetteloon, voit pitää eläimen sen luonnolliseen kuolemaan saakka. Oikeus pitää vieraslajilemmikki on säädetty sille, joka omisti eläimen kiellon tullessa voimaan. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Kuningaskäärmettä ei saa luovuttaa eteenpäin. 

Ilmoita havainnosta laji.fi lomakkeella.

Englanniksi:

CABI: Lampropeltis getula

Filz, K. J., Bohr, A., & Lötters, S. (2018). Abandoned Foreigners: is the stage set for exotic pet reptiles to invade Central Europe?. Biodiversity and Conservation, 27(2), 417-435.   

Linehan, J. M., Smith, L. L., & Steen, D. A. (2010). Ecology of the Eastern Kingsnake (Lampropeltis getula getula) in a Longleaf Pine (Pinus palustris) forest in southwestern Georgia. Herpetological Conservation and Biology, 5(1), 94-101.

Steen, D. A., Linehan, J. M., & Smith, L. L. (2010). Multiscale habitat selection and refuge use of common kingsnakes, Lampropeltis getula, in southwestern Georgia. Copeia, 2010(2), 227-231.  

Wund, M. A., Torocco, M. E., Zappalorti, R. T., & Reinert, H. K. (2007). Activity ranges and habitat use of Lampropeltis getula getula (Eastern Kingsnakes). Northeastern Naturalist, 14(3), 343-36.

Jackson, K., Kley, N. J., & Brainerd, E. L. (2004). How snakes eat snakes: the biomechanical challenges of ophiophagy for the California kingsnake, Lampropeltis getula californiae (Serpentes: Colubridae). Zoology, 107(3), 191-200.