Seljaröyhytatar on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Seljaröyhytatar on pensasmainen, jopa 180 cm korkeaksi kasvava monivuotinen ruohovartinen perennakasvi. Sitä on käytetty puutarhakasvina. Seljaröyhytatar kasvaa voimakkaasti ja muodostaa tiiviitä, laajoja kasvustoja, jotka syrjäyttävät alkuperäistä kasvillisuutta ja metsässä estävät puuntaimien kasvun. Seljaröyhytatar lisääntyy siemenistä ja kasvullisesti laajalle ulottuvista maavarsista. Euroopassa seljaröyhytatar lisääntyy pääasiassa kasvullisesti. Jopa 1 cm kokoiset juuren tai varren palat riittävät kasvuunlähtöön kosteissa olosuhteissa. Seljaröyhytatar saattaakin levitä kasvullisesti joen tai ojien varsilla tulva-aikaan, sekä maa-ainesten siirtelyssä.
Seljaröyhytatar on perenna, jonka versot tuleentuvat syksyllä, ja seuraavana kesänä kasvaa uusi kasvusto talvehtineesta voimakkaasta juurakosta. Varret ovat tavallisesti punaruskeita, sileitä tai tiheään karvaisia. Lehdet ovat suikeita – soikeita, 9-22 cm pitkiä ja 3-8cm leveitä, sileitä tai karvaisia. Kukinto on tähkämäinen, haarautunut, 4-11 cm pitkä. Terälehdet ovat kermanvalkoiset, joskus vaaleanpunertavat.
Seljaröyhytatar kasvaa alkuperäisenä Aasian länsiosien lauhkealla vyöhykkeellä, Afganistanista ja Pakistanista Tiibetiin ja Etelä-Kiinan keskiosiin. Lajia on käytetty puutarhakasvina ja se on levinnyt viljelykarkulaisena Pohjois-Amerikassa, Länsi-Euroopassa ja osassa Pohjoismaita. Euroopassa se on erityisen laajalle levinnyt Belgiassa ja Britanniassa.
Seljaröyhytatar kasvaa parhaiten kosteilla ravinnerikkailla mailla, mutta menestyy myös kuivemmissa ja karuimmissa ympäristössä sekä eri valo-olosuhteissa. Tiheitä kasvustoja löytyy useimmiten häiriöityneiltä mailta, metsänrajasta ja urbaanista ympäristöstä, kuten teiden varsilta, kastelukanavista ja hulevesijärjestelmistä.
Seljaröyhytatar on voimakas kilpailija, ja syrjäyttää luontaista kasvillisuutta varjostamalla ja kilpailemalla ravinteista. Laji saattaa myös muuttaa ekosysteemin toimintaa, kuten ravinnekiertoa, sukkessiota ja ravintoketjuja. Seljaröyhytatar saattaa myös lisätä eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista mm. joenvarsilla, kun versosto lakastuu talveksi.
Seljaröyhytattarelle sopivat samantyyppiset torjuntakeinot kuin muillekin isoille tatarlajeille. Versojen leikkaaminen tai niittäminen maata myöten koko kasvukauden ajan 2-3 viikon välein heikentää kasvustoa vähitellen. Tätä on jatkettava vähintään 2-3 vuotta. Kaikki leikattu materiaali tulee kerätä pois ja hävittää asianmukaisesti, jottei versonpätkistä lähde uutta kasvua. Pehmeästä maasta versoja voidaan myös kitkeä vetämällä, ja kaivaa juuria ylös mahdollisimman paljon. Juuri- ja varsijätteen hävityksessä on oltava huolellinen, jottei levitä kasvia. Uusia versoja voi myös kasvaa maavarsista jopa 6 metrin päähän kitketystä kasvustosta.
Kyntäminen yksinään ei ole tehokas keino seljaröyhytattaren torjuntaan, sillä se saa aikaan runsaasti uusia versoja. Kyntäminen voi kuitenkin toimia osana integroitua torjuntaa yhdessä kemiallisen käsittelyn kanssa, sillä se lisää juuri-verso-suhdetta ja siten voi parantaa kemiallisen torjunnan tehoa.
Kasvusto voidaan myös peittää valoa läpäisemättömällä materiaalilla, kuten muovilla tai useilla kerroksilla pahvia. Peittäminen tehdään varhain keväällä, kun nuori kasvusto on ensin leikattu matalaksi. Alue pitää peittää 2-7 metriä kasvustojen reunoja laajemmalti. Alue kannattaa tarkastaa syksyllä ja keväällä.
Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Älä hanki seljaröyhytatarta. Poista olemassa olevat seljaröyhytattaret ja hävitä siemeniä ja juuria sisältävä jäte asianmukaisesti. Ohjeita kasviaineksen ja maa-ainesten käsittelyyn löydät vieraslajit.fi -sivustolta.
Englanniksi:
CABI: Seljaröyhytatar
Eeva-Maria Tuhkanen (Luke) 2022