Maraali

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Maraali (Cervus elaphus maral ) on isokauriin (saksanhirven) (Cervus elaphus) kaukaasialainen alalaji. Maraalin alkuperäinen levinneisyys kattaa Anatolian, Kaukasuksen ja Luoteis-Pohjois-Iranin. Suomessa vierasalalajina satunnaisesti esiintyvä maraali on isokauriin eri alalaji kuin luontaisesti Ruotsista Suomeen Pohjanlahden ympäri levittäytyvä eurooppalainen alalaji (Cervus elaphus elaphus). Alalajit muistuttavat toisiaan, vaikka mm. värityksessä on eroja.

Maraali-nimeä on käytetty laajalti paikalliskielissä myös isokauriin siperialaisista/aasialaisista alalajeista, jotka eivät nykykäsityksen mukaan kuulu kyseiseen alalajiin. Nimeä on käytetty Siperiassa ja Mongoliassa myös wapitin (Cervus elaphus canadensis) sikäläisistä alalajeista.

Maraali on pienempi kuin hirvi (Alces alces), mutta isompi kuin valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus). Aikuinen maraali on noin 1,4 m korkea ja painaa 230–320 kg. Aikuisella uroksella on tyypilliset isokaurismaiset monihaaraiset sarvet, jotka voivat olla 1,2 m pitkät. Nuorilla uroksilla sarvissa on vähemmän piikkejä. Maraali on väritykseltään usein selvästi harmaampi kuin eurooppalainen isokauris, ja varsinkin maraalin kaula ja eturuumis voivat olla hyvin tummat. Kesällä maraalin väritys on usein tummanruskea. Nuorilla värierot eivät ole niin selvät.

Maraalin alkuperäinen levinneisyys kattaa Anatolian, Kaukasuksen sekä Luoteis- ja Pohjois-Iranin. Ainakin viimeksi mainitulla alueella maraalin kanta on laskussa. Tämä johtunee sopivan elinympäristön vähenemisestä ja fragmentaation lisääntymisestä. Myös salametsästys on ongelma. Ihmisen toimesta maraalia on siirretty uusille alueille. Venäjällä sitä on tuotu yksityisiin tarhoihin ja metsästyspuistoihin, joista eläimiä on karannut tai vapautettu luontoon. Kaakkois-Suomessa tehdyt muutamat maraalihavainnot koskevat tällaisia lähialueillemme tuotuja eläimiä.

Vierasalalaji maraali ja luontaisesti Suomeen levittäytyvä eurooppalainen isokauriin alalaji ovat sopeutuneet erilaisiin olosuhteisiin. Maraalin sopeutumiskyky pohjoiseen elinympäristöön voi olla kyseenalainen. Maraali voi risteytyä eurooppalaisen alalajin kanssa, mikä voi haitata myös eurooppalaisen lajin sopeutumista pohjoisiin oloihin. Maraalista on löydetty tyypillisiä Cervus-suvun loisia ja patogeenejä. Ei tiedetä, levittääkö maraali sellaisia tauteja tai loisia, jotka haittaisivat länsieurooppalaista isokaurista tai muita hirvieläimiä.

Koska metsästyslaki tuntee vain lajin nimeltä saksanhirvi (isokauris), lainsäädännössä nämä eri alkuperää olevat alalajit käsitellään yhtenä ja samana lajina. Saksanhirveä saa metsästää vain pyyntiluvalla, ja näin maraalin leviämisen estämiseksi tarvitaan Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. Toistaiseksi on myönnetty yksi pyyntilupa karjanhoitoa häirinneelle maraalille.

Näkö- ja riistakamerahavainnot maraalista tulee ilmoittaa eteenpäin.

Kiabi, B.H. et al. 2004. Population status, biology and ecology of the Maral, Cervus elaphus maral, in Golestan National Park, Iran. –  Zoology in the Middle East 33, 2004: 125–138.

Panahandeh et al. 2016. Analysis of habitat changes of Caspian red deer (Cervus elaphus maral Gray, 1850) based on temporal changes of effective area and functional connectivity ‒ a case study of lisar protected area. - APPLIED ECOLOGY AND ENVIRONMENTAL RESEARCH 14(4): 71-83.

Panahandeh, M. et al. 2017. Assessing the structural changes of Maral habitat (Cervus elaphus maral) based on analysis of temporal changes of habitat suitability layer and landscape ecology metrics in Lisar protectd areas in Guilan. – J. Anim. Environm. 8 (4): 1-8.

https://en.wikipedia.org/wiki/Caspian_red_deer

Höglund, J., Cortazar-Chinarro, M., Jarnemo, A., Thulin, C-G. 2013. Genetic variation and structure in Scandinavian red deer (Cervus elaphus): influence of ancestry, past hunting, and restoration management, Biological Journal of the Linnean Society, Volume 109, Issue 1, May 2013, Pages 43–53, https://doi.org/10.1111/bij.12049