Liuskasammaleläin

Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee kuitenkin vieraslajilain mukainen ympäristöön päästämisen kielto ja siksi niihin on syytä suhtautua varauksella.

Liuskasammaleläin (Conopeum chesapeakensis) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva murtovesien sammaleläinlaji. Sen pienikokoisia ruskoleviä muistuttavat kasvustot koostuvat kellertävän ruskeista, liuskamaisesti haaroittuneista runkokunnista, jotka voivat kasvaa tiheinä muutaman sentin korkuisina tuppaina. 

Liuskasammaleläin tavattiin Itämeressä ensi kerran vuonna 2023 Olkiluodon voimalan vedenottokanavista ja Kilpilahden satamasta Porvoossa. Laji elää ja lisääntyy vain murtovedessä, lähes suolattomasta runsassuolaiseen murtoveteen (suolaisuus 4-20 promillea). Miltei koko Itämeri vaikuttaa tässä mielessä sille suotuisalta ympäristöltä, ja lajin voi odottaa levittäytyvän nopeasti.  

Liuskasammaleläinkasvustoja kehittyy kiinteille pinnoille kuten kiville, simpukankuorille, laiturirakennelmiin ja alusten pohjiin. Olkiluodon sammaleläimet kasvoivat kaspianpolyypin runkokuntiin kiinnittyneinä. Porvoossa havaittiin alustastaan irronnutta kasvustoa syvällä pohjalla.  

Liuskasammaleläin on sukua Itämeren alkuperäiselle sammaleläinlajille leväruvelle (Einhornia crustulenta). Molempien lajien runkokunnat muodostuvat tiheästä verkkomaisesta kennostosta, jonka jokaisessa kennossa on yksittäinen, puolen millin mittainen eläinyksilö, tsooidi. Conopeum-kennosto kattaa sen liuskoittuneiden versojen molemmat pinnat, kun levärupi kasvaa vain alustan myötäisenä esimerkiksi kivillä tai simpukankuorilla.  

Kullakin sammaleläimen tsooidilla on lonkeroviuhka, jolla se haroo vedestä ravinnokseen kasviplanktonia.  Suvullisessa lisääntymisessä tsooidit päästävät sukusolunsa veteen, ja hedelmöittymisen jälkeen niistä kehittyy vapaasti uivia mikroskooppisia toukkia. Sammaleläinten toukkavaiheen kesto vaihtelee eri lajeilla ja voi kestää useita viikkoja, mutta tällä lajilla kestoa ei tunneta.  

Toukkavaiheen lopuksi yksilö kiinnittyy pohjaan tai muulle kiinteälle pinnalle. Se alkaa lisääntyä silmikoimalla muodostaen rinnakkaisia tsooidijonoja, jotka haarautuvat ja muodostavat runkokunnan alun.

Conopeum-sammaleläin muodostaa pystyjä, liuskoiksi haaroittuvia, kärjistään litteitä runkokuntia, jotka kasvavat jopa viiden sentin korkuisina tuppaina kiinteille pinnoille tai muihin eliöihin kiinnittyneinä. Kasvutapa ja väri voivat tuoda mieleen pienoiskokoisen, tiheän rakkolevä- eli rakkohaurukasvuston. Toisin kuin levillä, sammaleläimellä on kuitenkin selvästi verkkomainen pintarakenne, joka muodostuu yksittäisten eläinyksilöiden asuttamista kennoista, levärupi-sammaleläimen tapaan. Tyviosastaan runkokunta voi olla putkimainen ja kasvaa esimerkiksi ruskolevän tai runkopolyypin ympärillä. Runkokunta voi myös kasvaa pinnanmyötäisesti kuten levärupi, muttei ole sen tapaan kalkinvalkoinen. 

Lue lisää liuskasammaleläimen tunnistamisesta tunnistusohjeesta.

Liuskasammaleläin on alkujaan peräisin Yhdysvaltain Atlantin puoleiselta rannikolta suurten jokisuistojen murtovesilahdista kuten Chesapeakenlahdesta. Havaintoja on lähes koko itärannikon mitalta New Hampshiresta Floridaan. Laji on levinnyt vieraslajina myös Tyynenmeren puolelle Yhdysvaltain länsirannikolle, muun muassa San Franciscon lahden murtovesiympäristöön. Suomi on toinen Euroopan maa missä lajia on havaittu.   Liuskasammaleläin tavattiin ensi kertaa Itämeressä vuonna 2023 Selkämeressä ja Suomenlahdella. Selkämeren esiintymä havaittiin Olkiluodon ydinvoimalan merivesikanavissa, joiden seuloille kertyi kasvualustastaan irronneeseen kaspianpolyyppiin (Cordylophora caspia) kiinnittynyttä uudenlaista sammaleläinkasvustoa. Suomenlahden havainto tehtiin merialueen vieraslajiseurannassa Porvoon Kilpilahden öljysatamasta elokuussa 2023 otetusta näytteestä.  

Ensihavaintojen perusteella näyttää hyvin mahdolliselta, että lajia esiintyy ja se lisääntyy jo laajemminkin rannikoillamme, ja tulee leviämään Itämeressä nopeasti. 

Liuskasammaleläin muodostaa haitallisia kasvustoja ihmisen rakennelmiin. Sammaleläimet voivat kiinnittyä alusten runkoihin ja levitä niiden mukana tehokkaasti paikasta toiseen. Lajin toukkamuodot saattavat levitä myös painolastivesien mukana. Runkokunnat voivat pahimmillaan peittää aluksen pohjan tiheänä mattona ja haitata huomattavasti aluksen kulkua. Kasvustoja on havaittu Amerikassa murtovedessä seisseiden hylättyjen laivojen rungoilla.  

Koko Itämeri on suolapitoisuudeltaan lajille suotuisaa, ja on mahdollista, että liuskasammaleläin leviää satama-alueiden lisäksi laajalti luonnonympäristöihin. Erilaisilla pinnoilla runsaina tuppaina kasvavana se voi muovata oleellisesti muiden eliöiden elinympäristöjä ja kasvuolosuhteita. Alueen alkuperäiset eliölajit saattavat joutua kilpailemaan elintilasta tämän sammaleläimen kanssa. Laji ei ole levien tapaan auringon valosta riippuvainen, joten se voi elää rantojen lisäksi pimeissäkin vesissä.  

Kerran alueelle levittyään lajista on todennäköisesti mahdotonta päästä eroon. Uusien merellisten vieraslajien saapumista voidaan torjua käsittelemällä laivojen painolastivedet asianmukaisesti, poistamalla laivan ulkopintaan kiinnittyviä lajeja mekaanisesti ja tuhoamalla irrotettu materiaali sekä erilaisilla torjunta-aineilla. 

Lajista kaivataan havaintoja sen levinneisyyden ja runsauden kartoittamiseksi. Lajia voi yrittää havainnoida ja etsiä rannoilla kiviltä, laiturirakenteista, muiden eliöiden päältä ja muunlaisilta kiinteiltä pinnoilta.  Laji kannattaa valokuvata mahdollisimman läheltä, kuvailla mielellään myös sanallisesti ja ilmoittaa löydöistä tai epäillyistä havainnoista Vieraslajit.fi-sivustolla. 

Liuskasammaleläimen tunnistusohje. Luomus & Syke 2024.

Conopeum chesapeakensis.  NEMESIS, National Estuarine and Marine Exotic Species Information System. Smithsonian Environmental Research Center.

Conopeum chesapeakensis. MBP, Maryland Biodiversity Project.

Valokuvia laji.fi -sivustolla