Idänajokas

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Idänajokas on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Idänajokas on Itä-Aasiasta kotoisin oleva, suolaisten vesien kasvi. Se viihtyy vuorovesivyöhykkeessä ja kasvaa hiekkaisilla, mutaisilla ja lietteisillä pohjilla. Vieraslajina idänajokas voi syrjäyttää tiheällä kasvustollaan muita lajeja, kuten alkuperäisiä ajokaslajeja.

Idänajokas on pienikokoinen meriruoho. Se on yksivuotinen tai muutaman vuoden elävä. Verso koostuu 2–4 lehdestä. Lehdet ovat tupellisia ja tuppi on 3–6 cm pitkä. Lehtilavat ovat vuorottaiset, tyypillisesti enintään 15 cm pitkät ja 0,8–1,3 cm leveät. Jokaisessa lehtilavassa on kolme rinnakkaista lehtisuonta.

Kukintoversot ovat pystyjä ja jopa 30 cm korkeita, harvoin haarautuvia. Versoissa on 2–5 kukintoa, jotka koostuvat hede- ja emikukista. Ne vuorottelevat kahdessa rivissä litteässä kukinnossa, joka on 1,5–2 cm pitkä ja 1,5–2,5 mm leveä.

Ulkonäöltään samankaltaisia lajeja ovat pikkuajokas (Nanozostera noltei) ja meriajokas (Zostera marina).

Idänajokkaan alkuperäinen levinneisyys kattaa Tyynenmeren luoteis- ja länsiosan, joka ulottuu vyöhykkeenä Kamtšatkan niemimaalta Vietnamiin. Laji on levinnyt ihmisen mukana Pohjois-Amerikan länsirannikolle, missä se esiintyy Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan molemmin puolilla. Leviäminen johtui ilmeisesti viljeltäviksi siirretyistä ostereista. Euroopasta idänajokasta ei ole todennetusti löydetty.

Idänajokas elää pääasiassa vuorovesivyöhykkeen suojaisissa lahdissa, jokisuistoissa ja saarten ympärillä hiekka- ja mutapohjissa.

Pohjois-Amerikan länsirannikolla idänajokas on vallannut laajoja vuorovesirantoja peittäen niissä paikoin kaikki kasvupaikat. Näin voimakkaalla leviämisellä on merkittäviä ekologia seurauksia, sillä tämä muuttaa ravinteiden ja hiilen kiertoa sekä perustuotantoa vuorovesiekosysteemeissä. Peittävät

idänajokaskasvustot muuttavat niin ikään pohjaeläinyhteisöä ja heikentävät selkärangattomien pohjaeläinten elinmahdollisuuksia.

Idänajokkaan kasvustot heikentävät myös kalojen ruokailu- ja kutualueita sekä äyriäisten elinympäristöjä, jolla on vaikutuksia kalastuselinkeinoon.

Pohjois-Amerikassa idänajokasta on yritetty torjua monilla eri keinoilla. Kasvustoja on pyritty hävittämään torjunta-ainekäsittelyillä, muovilla ja kankailla peittämällä, juuria kaivamalla, liekinheittimillä polttamalla ja kuumakäsittelyllä. Idänajokaskasvustoja on saatu pienenemään, mutta ei hävitettyä kokonaan. Torjuntatyön tulee olla jatkuvaa, jotta kasvustojen vähentäminen on mahdollista.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Idänajokkaan tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Idänajokasta ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää idänajokkaan sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Galanidi, M., Wood, C. A. & Beckmann, B. 2024: Nanozostera japonica. Risk assessment template developed under the "Study on Invasive Alien Species – Development of risk assessments to tackle priority species and enhance prevention". European Commission, Scientific Forum on Invasive Alien Species. https://circabc.europa.eu/ui/group/98665af0-7dfa-448c-8bf4-e1e086b50d2c

Invasive Species Specialist Group (ISSG) 2006: Zostera japonica. https://www.iucngisd.org/gisd/species.php?sc=859. Viitattu 1.10.2025.

Shafer, D. J., Kaldy, J. E. & Gaeckle, J. L. 2013: Science and Management of the Introduced Seagrass Zostera japonica in North America. Journal of Environmental Management 53: 147–162. DOI: 10.1007/s00267-013-0172-z