EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)
Näkinpaunikko on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Näkinpaunikko on Australiasta ja Uudesta-Seelannista kotoisin oleva akvaattinen mehikasvi, joka voi peittää kasvustoillaan kokonaisia vesialueita. Näkinpaunikko viihtyy hyvin erilaisissa olosuhteissa ja voi kasvaa jopa osittain maalla. Tiheillä kasvustoillaan se peittää alleen muun kasvillisuuden ja estää valon pääsyn veteen.
Näkinpaunikko on monivuotinen ja ikivihreä kasvi, joka muodostaa maalla ja vedessä rönsyileviä varsia. Varret voivat kasvaa noin metrin pituisiksi ja haarautua. Versot ovat rakenteeltaan melko tanakoita ja karvattomia.
Lehdet ovat vastakkain, muodoltaan pitkät ja kapeat, mutta teräväkärkiset.
Näkinpaunikon kukat ovat pieniä ja neliterälehtisiä, väriltään valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukat nousevat aina vedenpinnan yläpuolelle. Kaksineuvoiset kukat ovat halkaisijaltaan 3,0–3,5 mm. Terälehdet ovat leveän soikeita, hieman kapenevia, 1,2–1,8 mm pitkiä ja 0,8–1 mm leveitä. Kukkaperät ovat 2–8 mm pitkiä ja taipuvat taaksepäin, kun hedelmä on kypsä. Neljä verholehteä ovat noin puolet terälehtien pituudesta ja ne kasvavat tyvestä yhteen.
Hedelmä koostuu neljästä sileästä, 2 mm pitkästä, sisäpuolelta avautuvasta siemenkohdasta, joista jokainen sisältää 2–5 siementä. Siemenet ovat ruskeita ja sileitä, 0,4–0,5 mm pitkiä ja 0,25 mm leveitä.
Näkinpaunikko on ulkonäöltään samankaltainen kuin Suomessa esiintyvä vesipaunikko (Crassula aquatica), mutta jälkimmäinen on paljon pienempi ja kasvaa tuskin 5 cm:n korkuiseksi; lehdet ovat vain 3–5 mm pitkiä ja lehtihangoissa olevat kukat ovat perättömiä. Näkinpaunikon kukkaperät ovat 2–8 mm pitkiä.
Näkinpaunikon alkuperäinen levinneisyysalue kattaa Australian etelä- ja länsiosat sekä Uuden-Seelannin Eteläsaaren rannikkoalueet. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan näkinpaunikko esiintyy monenlaisissa elinympäristöissä, kuten ajoittain kuivuvissa virtavesissä ja järvien rannoilla. Laji voi kasvaa useita metrejä sekä veden alla että rannoilla vedenpinnan yläpuolella.
Näkinpaunikko tuotiin Isoon-Britanniaan luultavasti 1890-luvulla ja sitä käytettiin koristekasvina. Ensimmäiset luontoon levinneet näkinpaunikot havaittiin siellä 1950-luvulla. Tämän jälkeen lajin on havaittu levinneen luontoon Irlannissa, Saksassa, Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Espanjassa. Muualla maailmalla laji on levinnyt ainakin Yhdysvalloissa. Näkinpaunikko ei esiinny Suomessa.
Näkinpaunikko on elinympäristönsä suhteen vaatimaton. Laji esiintyy vaihtelevissa makean veden elinympäristöissä, jotka voivat olla hitaasti virtaavia tai seisovia vesiä, kuten lammikkoja, järviä, soita, puroja, avoimia kanavia ja viemärikanavia. Laji kasvaa sekä vedessä että rannalla. Näkinpaunikko on havaittu kasvavan myös murtovedessä. Laji ei ole kovin vaativa maaperän suhteen, vaan se kasvaa niin savi-, hiekka-, soramaalla kuin orgaanisella maalla.
Näkinpaunikko voi kasvaa voimakkaasti ja muodostaa muiden kasvien läpäisemättömiä ja peittäviä kasvustoja veteen ja rannoille. Näkinpaunikko kolonisoi ensimmäisenä myös kasvillisuudeltaan avoimia laikkuja estäen luontaisten pioneerikasvien leviämisen ja kasvillisuussukkession. Lajin on havaittu vähentävän alkuperäisen kasvillisuuden määrää, vähentävät monimuotoisuutta ja uhkaavaan uhanalaisia kasvilajeja.
Laji voi uhata myös arvokkaita elinympäristöjä, kuten dyynien kosteita osia. Kosteikoilla näkinpaunikko voi viedä elin- ja ruokailutilaa linnuilta, kaloilta, sammakkoeläimiltä ja selkärangattomilta eläimiltä. Näkinpaunikko voi muuttaa veden virtaamaa sekä veden kemiallisia olosuhteita, kuten happipitoisuutta, happamuutta ja valon saatavuutta vedessä.
Näkinpaunikon hävittäminen on vaikeaa. Näkinpaunikon määrää voidaan vähentää mekaanisella versojen keräämisellä, mutta lajin hävittämiseksi vesistöjä voidaan joutua ruoppaamaan tai lampia kuivattamaan ja pohjasedimenttejä ruoppaamaan. Torjuntatoimenpiteet tulee tavallisesti toistaa useita kertoja peräkkäin, sillä näkinpaunikko kasvaa takaisin pienistäkin versojen ja juuren kappaleista.
Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Näkinpaunikon tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Näkinpaunikkoa ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.
Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää näkinpaunikon sekä sen siementen ja muiden lisääntymiskykyisten kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.
Aldridge, D., Ockendon, N., Rocha, R., Smith, R.K. & Sutherland, W.J. 2020: Some Aspects of Control of Freshwater Invasive Species. Pages 555-87 in: W.J. Sutherland, L.V. Dicks, S.O. Petrovan & R.K. Smith (eds) What Works in Conservation 2020. Open Book Publishers, Cambridge, UK.
Dawson F. H. & Warman E.A. 1987: Crassula helmsii (T. Kirk) Cockayne: Is it an aggressive alien aquatic plant in Britain? Biological Conservation 42: 247–272.
Leach J. & Dawson H. 2000: Is resistance futile? The battle against Crassula helmsii. Journal of Practical Ecology and Conservation 4: 7–17.
Van der Loop, J.M.M., R. Beringen, R.S.E.W. Leuven, J.L.C.H. van Valkenburg, H.H. van Kleef, M. Verhofstad & Odé, B. 2024: Risk assessment of Australian swamp stonecrop (Crassula helmsii) in Europe. FLORON report FL2019.064.e04. August 2024. European Commission, Scientific Forum on Invasive Alien Species. https://circabc.europa.eu/ui/group/98665af0-7dfa-448c-8bf4-e1e086b50d2c/library/1dd916e3-e138-43c1-8a88-44a03100a9da
Panu Kunttu, Luontotietopalvelu Taiga, 2025