Muliniasimpukka

TÄTÄ LAJIKORTTIA PÄIVITETÄÄN, TIEDOT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ  OLE AJAN TASALLA

Muliniasimpukka on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella.  Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. 

Muliniasimpukka on pienikokoinen suolaisten vesien simpukkalaji. Sen kupera kuori on kolmionmuotoinen ja sileä. Kuoren ulkopinta on valkoinen tai kermanvärinen. Pohjois-Amerikan itärannikolta kotoisin oleva laji kestää aikuisena lämpötiloja -2°C:sta aina +35° C:seen sekä sietää hyvinkin vaihtelevia suolapitoisuuksia. Suuren lisääntymiskykynsä ja nopean sukupolvisyklinsä (1–2 kk) takia muliniasimpukka voi paikoin helposti kehittyä haitalliseksi vieraslajiksi syrjäyttäen muita eliölajeja.

Muliniasimpukka on pieni, korkeintaan 15–21 millimetrin kokoinen simpukkalaji, joka suosii suolaista vettä. Sen kupera kuori on kolmionmuotoinen ja sileä. Kuoren ulkopinta on valkoinen tai kermanvärinen. Lajia voi sopivissa olosuhteissa esiintyä tuhansia yksilöitä neliömetriä kohden.

Muliniasimpukka on luontaisesti kotoisin läntiseltä Atlantin alueelta Pohjois-Amerikan itärannikolta. Lajin levinneisyysalue ulottuu Kanadan Saint Lawrencen lahdelta Yhdysvaltojen itärannikkoa pitkin aina Meksikon rannikolle ja Jukatanin niemimaalle saakka. Laji on etupäässä planktoninsyöjä.

 Laji viihtyy hyvin vaihtelevissa suolapitoisuuksissa, ja esiintyy pääsääntöisesti matalissa vuorovesivyöhykkeissä, suosien pehmeitä sedimenttejä kuten savea ja hiekkaa. Meksikonlahdella sitä on toisaalta tavattu jopa yli 130 metrin syvyydestä. Luontaisilla esiintymisalueillaan muliniasimpukan tiheys voi olla jopa 21 000 yksilöä neliömetriä kohden. 

 Laji on vieraslajina kulkeutunut Eurooppaan todennäköisesti laivojen painovesilastien myötä. Euroopasta lajia on raportoitu ajoittain kohtuusuurina tiheyksinä muun muassa Hollannista (Alankomaat), Saksasta ja Belgiasta. Atlantin Euroopassa muliniasimpukan lisääntyminen rajoittunee kesäkuukausiin. Välimeren alueelle mahdollisesti kulkeutuessaan, sen pysyvä asettuminen merivesialueille on todennäköistä

Naarassimpukat voivat munia jopa miljoonia munia kerrallaan. Nopean lisääntymiskykynsä ja sukupolvisyklinsä (1-2 kk) takia, sekä hyvinkin vaihtelevia olosuhteita sietävänä, muliniasimpukka voi kehittyä haitalliseksi vieraslajiksi muiden eliölajien kustannuksella.

Toimiessaan ravintolähteenä monille linnuille ja kaloille, laji voi paikoin olla myös hyödyllinen virkistysmetsästyksen ja -kalastuksen kannalta.

Muliniasimpukan torjunnassa avainasemassa on painovesilastien puhtausvaatimukset ja päästörajoitukset niiden käsittelyssä. Laji voi kulkeutua myös laivalastien saastuneen sedimentin mukana. Lajia ei toistaiseksi ole havaittu Suomen merialueilta.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Ilmoita havainnosta: https://kalahavainnot.luke.fi/lomake