Japaninmeritähti

EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)

Japaninmeritähti on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Japaninmeritähti on suurikokoinen suolaisten vesien piikkinahkaisiin (Echinodermata) kuuluva laji. Lajin yksilöt elävät yleensä kaksi-kolme vuotta, mutta voivat Japaninmerellä paikoin saavuttaa yli neljän vuoden iän. Itämeri on lajin kehitykselle enimmäkseen liian vähäsuolainen, lukuun ottamatta läntisimmän Itämeren kapeaa sisääntuloaluetta.

Japaninmeritähti saalistaa pohjaeläviä selkärangattomia, erityisesti simpukoita. Australiaan se levisi vieraslajina todennäköisesti laivojen painolastiveden mukana. Koillis-Atlantilla EU-maiden rannikkovesissä voi paikoin vallita suotuisat olosuhteet japaninmeritähden asettumiselle ja nopealle leviämiselle. Laji voi tällöin muodostaa vakavan uhan simpukkakalastukselle ja vesiviljelyelinkeinolle. Lisääntymispotentiaali on suuri, sillä naarasyksilöt voivat kerrallaan kantaa jopa 20 miljoonaa munaa.

Japaninmeritähti voi kasvaa jopa 50 senttimetrin läpimittaiseksi, mutta jää usein pienemmäksi. Keskikiekon ympärillä on viisi keltaista tai oranssinsävyistä sakaraa, joissa voi olla punertavia tai violetteja kuvioita. Täysikasvuisella yksilöllä sakarat ovat usein noin 16 cm:n pituisia ja niiden yläpinnalla on pieniä piikkejä. Japaninmeritähden sileä alapuoli on kokonaan keltainen.

Japaninmeritähti on kotoisin Pohjois-Kiinan, Japanin, Korean niemimaan, Venäjän itäosien, Alaskan ja Kanadan (Brittiläinen Kolumbia) rannikkovesistä. Japaninmerellä sitä esiintyy kaikkialla runsaslukuisena. Japaninmeren luoteisosissa laji voi talvehtia jopa -1,6-1,9 C -asteisessa vedessä, kestäen Alaskan rannikolla jopa viikkoja alle nolla-asteista suolavettä. Etelämpänä laji kykenee selviytymään vielä +28-30 °C veden lämpötiloissa. Optimilämpötila japaninmeritähdelle vaihtelee välillä 7-17 °C, ja suotuisan lisääntymisen ylärajana pidetään +20 astetta (max +23 °C).

Japaninmeritähti elää moninaisissa rannikkoalueen elinympäristöissä, kuten mutaisilla, hiekkaisilla ja myös kiinteämmillä pohjilla, rakkoleväalueilla sekä suojaisilla kivikkoisilla vuorovesivyöhykkeen alueilla. Lajia esiintyy luontaisilla alueillaan yleensä alle 100 metrin syvyydessä; useimmiten alle 40–50 metrin syvyydessä. Aikuiset yksilöt kykenevät liikkumaan yli kaksi kilometriä kuukaudessa.

Vieraslajina laji on tehokkaasti levinnyt Australiaan ja Tasmaniaan

Japaninmeritähti on alkuperäisellä levinneisyysalueellaan aiheuttanut merkittäviä taloudellisia vahinkoja kalastukselle ja vesiviljelylle, kuten kampasimpukoille, ostereille ja simpukoille. Vuotuiset vahingot ovat olleet jopa miljoonien dollarien luokkaa. Australiassa sitä pidetään yhtenä vakavimmista haitallisista merituhonaiheuttajista.

Japaninmeritähti voi kulkeutua pääsääntöisesti toukkavaiheessa Eurooppaan ja Atlantin länsirannikolle laivojen painovesilastien mukana. Niiden torjunta on hankalaa, mutta aikuiset yksilöt ovat helpommin havaittavissa ja torjunnan kohdistaminen niihin on osoittautunut paikoin tulokselliseksi. Erityisesti laivojen painovesilastien puhtaus on hallintakeinona avainasemassa leviämisen estämiselle.

Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. 

Ilmoita havainnosta: https://kalahavainnot.luke.fi/lomake 

Japaninmeritähteä ei toistaiseksi ole havaittu EU:n tai Suomen merialueilta eikä Itämerestä. Tanskan salmia lukuun ottamatta Itämeren alhainen suolapitoisuus ja talvilämpötila ovat pääsääntöisesti esteenä japaninmeritähden pysyvän kannan kehitykselle