Espanjansiruetana

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Espanjansiruetana on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Espanjansiruetana voi isoina määrinä esiintyessään aiheuttaa vahinkoa muille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Etanoihin liittyvän tautiriskin vuoksi ne voivat aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle. Maanomistajan tulee kohtuullisissa määrin huolehtia edellä mainitut kriteerit täyttävien haitalliseksi säädettyjen vieraslajien hävittämisestä ja leviämisen rajoittamisesta.

Espanjansiruetana on Länsi-Euroopasta lähtöisin oleva kulttuurisidonnainen laji, joka on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan ihmisen mukana tahattomasti. Kaikkiruokaisena laji on sopeutunut hyvin Suomen viileään ilmastoon.

Espanjansiruetana on kaksineuvoinen (hermafrodiitti) eli yksi yksilö voi samaan aikaan toimia sekä naaraana että koiraana. Parittelun jälkeen molemmat yksilöt voivat tuottaa munia, minkä vuoksi kanta voi kasvaa nopeasti. 

Yleistä torjunnasta

Nilviäisillä on kehittynyt hermosto ja kyky tuntea kipua. Eläinsuojelulain mukaan eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, joten espanjansiruetanat pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti. Jos se ei ole mahdollista, ne pitää ensin tainnuttaa.

Infektioriskin vuoksi vältä suoraa kosketusta espanjansiruetanoihin ja niiden limaan. Käytä keräyksessä suojakäsineitä, ja pese kädet huolellisesti saippualla käsittelyn jälkeen. Torjunnassa käytettävät työvälineet, kuten ämpäri, pihdit ja siivilä, suositellaan varattavan yksinomaan tähän tarkoitukseen.

Jäteasemien ohjeistuksen mukaan haitallisia vieraslajeja sisältävä jäte hävitetään sekajätteenä.

Espanjansiruetana kasvaa 7–14 cm:n pituiseksi. Sen väritys on hyvin vaihteleva. Suomessa espanjansiruetanat ovat yleensä olleet murretun oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita tai mustia. Nuorilla yksilöillä saattaa olla kyljillä tummat pitkittäisjuovat. Oikealla kyljellä oleva hengitysaukko on kilven puolivälin etupuolella. Selkä on harjaton ja kupera. Päältä katsoen espanjansiruetanan häntäpää on pyöreäreunainen. Jalan alapinta eli antura on kokovaalea tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi. Lima on vaalean oranssinkeltaista tai lähes väritöntä.  Espanjansiruetanalle on tyypillistä esiintyä joukoittain – kun löytää yhden, lähistöllä on yleensä muitakin.

Espanjansiruetana munii kymmenien munien rykelmiä. Munat ovat tasakokoisia, pyöreitä ja suhteellisen suuria, kooltaan jopa 4–5 mm. Ne ovat aluksi läpikuultavan valkeita ja muuttuvat kehityksen edetessä maidonvalkoisen läpinäkymättömiksi.

Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa suurikokoiseen, usein lähes mustaan tai mustan ja valkean viiruiseen, joskus harmaaseen ukkoetanaan (Limax cinereoniger). Sen jalan alapinnan reunat ovat jyrkkärajaisen mustat ja keskiosa valkea. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen värityksen perusteella voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin perusteella. Ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee kilven puolivälin takapuolella eli vähän kauempana päästä kuin espanjansiruetanalla. Lisäksi ukkoetanalla on selässään pitkittäinen harjanne, joka päättyy häntäpäässä terävään kärkeen. Harjanne puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera. Ukkoetana ei esiinny joukoittain, vaan yleensä yksittäin.

Nuoret oranssinruskeat, tumman kylkiraidan omaavat espanjansiruetanat saattavat muistuttaa Suomessa yleisesti esiintyvää metsäetanaa (Arion fuscus). Metsäetana jää suurimmillaankin noin 7 cm pituiseksi ja sen erittämä lima on oranssia. Metsäetanan hengitysaukon sijainti on samanlainen kuin espanjansiruetanalla. Metsäetanoiden pääelinympäristöä ovat erilaiset metsät, tosin niitäkin tapaa pihoilla ja puistoissa, mutta yksittäin, ei joukoittain kuten espanjansiruetana.

Lue lisää espanjansiruetanan erottamisesta muista etanalajeista etanoiden tunnistuskaaviosta.

Lisäohjeita espanjansiruetanan tunnistamiseen.

Vertaile espanjansiruetanaa ukkoetanaan ja metsäetanaan vieraslajien tunnistamista käsittelevässä pinkassa Pinkka-verkko-oppimisympäristössä.

Espanjansiruetana on nykytiedon mukaan peräisin Ranskan ja Länsi-Saksan alueelta. Laji on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Ensimmäiset havainnot lajista ovat Ruotsista vuonna 1975, Norjasta 1988, Tanskasta 1991 ja Islannista 2003.

Lajilla tiedetään olevan mm. Ruotsissa, Norjassa ja Ahvenanmaalla paikoitellen erittäin vahvat kannat. Manner-Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1994. Nykyisellään laji on vakiintunut Suomeen maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Lajin havaintoilmoitusmäärät vaihtelevat vuosittain. Havaintoja on kertynyt eniten leutojen talvien jälkeen sekä sateisina ja lämpiminä syksyinä. Paikoitellen kanta on jo erittäin runsas. Eniten havaintoilmoituksia on Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat paikasta toiseen maansiirtojen sekä erilaisten taimien, sipulien ja muiden kauppapuutarhatuotteiden juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Laji voi siirtyä myös lehtikasojen ja kompostien siirtämisen välityksellä.

Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Useimmiten aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta osa aikuisista voi kuitenkin talvehtia leutoina talvina tai suotuisissa paikoissa. Espanjansiruetanan munat ovat hyvin talvehtimiskykyisiä.

Etana voi liikkua jopa 50 metriä yössä, ja se syö yleensä oman painonsa verran (10 g) vuorokaudessa.

Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja se voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Lämpenevä ilmasto edesauttaa lajia ja lisää lajin vahingollisuutta pohjoisilla viljelyalueilla, ja aiheuttaa edelleen kasvavan kasvintuotantoriskin. Espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää haitallisia bakteereita, kuten Listeria ja E. coli, jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Ruotsin eläinlääketieteellisellä laitoksella (SVA) on todettu, että espanjansiruetana voi toimia väli-isäntänä ns. sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum), joka on haitallinen koiraeläimille.

Pyydystäminen

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla 20–30 munaa ja jatkaa munintaa pitkin kesää ja syksyä, etenkin kosteiden kausien aikaan. Kuivempinakin kausina etanat aktivoituvat illan kosteudessa ja lähtevät liikkeelle joukoittain, vaikka päivällä samalla alueella niitä ei näkyisikään. Useimmissa tapauksissa etenkin uusilla espanjansiruetanan esiintymisalueilla etanan leviämistä on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Torjunta tulee aloittaa heti kun espanjansiruetanoista tehdään havaintoja alueella, jolloin säästytään huomattavasti suuremmalta työltä jatkossa.

Yksinkertaisin tapa torjua ja vähentää espanjansiruetanoita on poistaa ne keräämällä. Keräämisen apuna voi käyttää esimerkiksi pihtejä. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan vaikkapa kosteutta kerääviä lautoja, levyjä tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Etanat tulee kerätä suljettavaan astiaan, sillä ne karkaavat nopeasti pienistäkin raoista.

Passiivisessa pyydystämisessä käytetään ansoja, joissa on etanoita houkuttelevaa, miedosti alkoholipitoista nestettä, kuten olutta tai käynyttä hiiva-sokeriliuosta. Etanat hakeutuvat ansoihin, joissa ne taintuvat ja hukkuvat.

Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveilta viljelysmailla, puutarhoissa ja kasvihuoneissa on saatavilla rautafosfaatti- ja ferripyrofosfaattivalmisteita sekä biologisia sukkulamatovalmisteita. Osa valmisteista on sallittuja myös kuluttajakäyttöön, tarkista ajantasainen tieto Kemidigin kasvinsuojeluainerekisteristä. Torjuntavalmisteita käytettäessä on ehdottomasti noudatettava käyttöohjeita. Rautafosfaatti on haitallista kaikille etanoille ja kotiloille, mutta käyttöohjeiden mukaisessa käytössä siitä ei ole laajemmin haittaa ympäristölle tai muille eliöryhmille.

Lopettaminen

Yksittäisten etanoiden tehokas ja nopea lopetuskeino on etanan pään murskaaminen kovaa alustaa vasten esim. kivellä riittävällä voimalla tai voimakkaasti kengällä tallaamalla. Etana pään voi myös leikata saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas menee poikki. Huomioi tarvittava suojautuminen roiskeilta esimerkiksi suojamaskia käyttämällä.

Nopea ja tehokas lopetustapa on myös kaataa etanoiden päälle runsaasti kiehuvan kuumaa vettä (vähintään kaksin-kolminkertainen määrä etanoiden määrään nähden), jolloin etanat kuolevat muutamissa sekunneissa. Noudata varovaisuutta kuumaa vettä käsitellessäsi. Pienen etanamäärän lopettamiseen voi käyttää esimerkiksi tyhjää maitopurkkia tai muuta pientä astiaa. Jos etanoita on runsaasti, ne kerätään esimerkiksi ämpäriin. Etanat kerätään astian pohjalle (enintään noin kolmasosa astian tilavuudesta). Astia asetetaan alustalle, joka kestää likaantumista ja kuumaa vettä. Astia täytetään kiehuvan kuumalla vedellä. Kun etanat ovat kuolleet, vesi siivilöidään pois.

Muilla tavoilla lopetettaessa etanat tulee tainnuttaa alla olevien ohjeiden mukaan en

Espanjansiruetanat kannustetaan poistamaan tavattaessa pihoilla, puutarhoissa ja julkisilla alueilla sekä järjestämään torjuntatalkoita. Kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän kansallisesti haitalliseksi säädetyn vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle.  Jos alueelta on tavattu espanjansiruetanoita, kannattaa hyötypuutarhan nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus pitää matalana ja siistinä, ja lehti- ja risukasat on hyvä poistaa. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan, eikä etanoille jää talvehtimispaikkoja.

Omalla kiinteistöllä kuolleet etanat voi haudata syvälle maahan tai kompostoida suljetussa lämpökompostorissa, jonne lajitoverit eivät pääse syömään kuolleita yksilöitä.

Etanat voivat talvehtia avoimissa komposteissa tai aumoissa. Pahoin espanjansiruetanan valtaamilla alueilla on syytä välttää avokomposteja. Olemassa olevia avokomposteja kannattaa aktiivisesti hoitaa, jotta kompostoituminen on tehokasta ja espanjansiruetanalle on tarjolla mahdollisimman vähän talvehtimispaikkoja ja ravintoa. Suljetussa lämpökompostorissa etanat eivät viihdy. Käytä valmis kompostimulta aina paikan päällä, jotta etanoita ei leviä kuljetuksen mukana. 

Taajamissa kuolleet etanat kuten muu haitallisia vieraslajeja sisältävä jäte on jäteasemien ohjeistuksen mukaisesti syytä toimittaa tiiviisti muovipussiin pakattuna sekajätekeräykseen. Pakkaa kerätyt etanat esimerkiksi pestyyn ja suljettuun maitopurkkiin, ja kääri pakkaus kertaalleen muoviin. Talkoojätteen hävittämistä varten ole yhteydessä oman alueen jätehuoltoon ja tarkista miten jäte tulee kerätä, pakata ja hävittää.

Espanjansiruetanan torjunnassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota esiintymiin ja leviämisväyliin, joista laji leviää helposti ympäristöön. On tärkeää estää lajin leviäminen taimien, puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana. Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille ja ympäröiviin luonnonmetsiin.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää espanjansiruetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana. Kiinteistön omistajan ja haltijan huolehtimisvelvollisuus koskee myös vieraslajietanoita.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Etanoiden tunnistuskaavio. Luke (2023, päivitys 2026).

Espanjansiru- ja mustapääetanan ansapyynti -ohje. Luke (2026), SYKE (2026). 

Vieraslajit.fi: Espanjansiruetanan tunnistaminen

CABI: Arion vulgaris (Spanish slug)

EPPO: Arion vulgaris (ARIOVU)

Engstrand, Kerstin, 2010. APUA! Etanat hyökkäävät. Tammi, Helsinki, 120 s. ISBN 978-951-31-5416-5. Suomentanut Iiris Kalliola. - Taskukokoinen opas espanjansiruetanan tunnistamiseen ja torjuntaan.

Göteborgin Luonnontieteellinen museo: Snigelakuten - första hjälpen mot mördarsniglar

Hietala, Annemari 2011. Espanjansiruetana Arion lusitanicus. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ympäristönsuojeluosasto. (PDF 15 s.)

Huusela-Veistola, E., Lindqvist, B. 2020. Espanjansiruetana - levinneisyys, haitat ja hallintakeinot Suomessa. Teoksessa Huusela-Veistola ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:32 s. 103-107. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-939-4 

Valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704

Yle LUONTO: Tunnistatko espanjansiruetanan?

Bakker, J. de la Garza, MA, Morel,M.,  Outwater, A.H.,  Chipangura, J. et al. 2026. Euthanasia Methods in Invertebrates: A Critical Narrative Review of Methodological and Welfare Standards. Animals: an Open Access Journal from MDPI 16 (2): 222 s.

Gilbertson, C.R., Wyatt, J.D. 2016. Evaluation of Euthanasia Techniques for an Invertebrate Species, Land Snails (Succinea putris). J Am Assoc Lab Anim Sci: 55(5):577-81.

Harvey B. Lillywhite, Richard Shine, Elliott Jacobson, Dale F. DeNardo, Malcolm S. Gordon, Carlos A. Navas, Tobias Wang, Roger S. Seymour, Kenneth B. Storey, Harold Heatwole, Darryl Heard, Bayard Brattstrom, Gordon M. Burghardt, Anesthesia and Euthanasia of Amphibians and Reptiles Used in Scientific Research: Should Hypothermia and Freezing Be Prohibited?, BioScience, Volume 67, Issue 1, January 2017, Pages 53–61, https://doi.org/10.1093/biosci/biw143

Wahltinez, S.J.; Harms, C.A., Alisa L. Newton, A.L., Lewbart, G.A., Nunamaker, E.A., Stacy, N.I. 2022. A Review of Euthanasia Methods for Aquatic Invertebrates: Advancing Invertebrate Welfare in Clinical and Research Settings. International Association for Aquatic Animal Medicine 2022 Conference.