Espanjansiruetana (Arion vulgaris)

Espanjansiruetana
(Arion vulgaris)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (Kansallinen luettelo)

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Ilmari Valovirta, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Ilmari Valovirta, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Natalia Räikkönen, Natalia Raikkonen, Var-ELY, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Natalia Räikkönen, Natalia Raikkonen, Var-ELY, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Pekka Malinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Anders Albrecht, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Nilviäiset (Mollusca)
          • Kotilot (Gastropoda)
            • Heterobranchia
              • Keuhkokotilot (Pulmonata)
                • Maakeuhkokotilot (Stylommatophora)
                  • Siruetanat (Arionidae)
                    • Arion
Kuva: Kjetil Lenes, CC-BY-4.0
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) - Kjetil Lenes, CC-BY-4.0

Vieraslajiluokittelusta

Haitallinen vieraslaji (kansallinen luettelo)

Espanjansiruetana on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Kansallisesti haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vieraslajilla tarkoitetaan lajia, joka on levinnyt luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Lajit, jotka luontaisesti leviävät Suomeen esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena, ovat tulokaslajeja, eivätkä ne kuulu vieraslajisäädösten piiriin.

Luonnehdinta

Espanjansiruetana on kuoriutuessaan noin sentin pituinen ja kasvaa 7–14 cm:n pituiseksi. Sen väritys on hyvin vaihteleva. Suomen yksilöt ovat yleensä olleet murretun oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita tai mustia, ja niiltä on useimmiten puuttuneet sivujuovat.  Jalan alapinta on yleensä valkea ja lima jokseenkin väritöntä.

Espanjansiruetanaa ei pidä sekoittaa kotoiseen ukkoetanaan, jonka jalan alapinnan reunat ovat leveälti mustat. Ukkoetana kuuluu maamme alkuperäiseen lajistoon, eikä sitä ole syytä hävittää. Kummankin lajin suuren värivaihtelun vuoksi lajien erottaminen voi olla hankalaa. Lajit voi kuitenkin erottaa hengitysaukon sijainnin perusteella Espanjansiruetanalla hengitysaukko sijaitsee lähempänä päätä (enemmän kilven etupäässä) kun taas ukkoetanan hengitysaukko sijaitsee vähän kauempana päästä (kilven loppupäässä).Lisäksi ukkoetanalla on selkäpuolella, häntäpäästä etupäätä kohti kulkeva selvä teräväreunainen, pitkittäinen harjanne, joka puuttuu siruetanoilta, joiden selkäpuoli on tasaisen kupera.  Ukkoetana ei esiinny koskaan massana tai suurella joukolla kuten espanjansiruetana yleensä tekee.

Alkuperä ja levinneisyys

Espanjansiruetana on Euroopasta lähtöisin oleva vieraslaji, jonka tarkka alkuperä ei ole tiedossa. Iberian slug nimestään huolimatta Iberian niemimaata ei pidetä lajin alkuperäisenä esiintymisalueena. Nykytiedon mukaan laji on peräisin Ranskan ja Länsi-Saksasta. Laji on levinnyt 1900-luvun loppupuolella laajalle Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Ensimmäiset havainnot lajista ovat Ruotsista vuonna 1975, Norjasta 1988, Tanskasta 1991 ja Islannista 2003.

Manner-Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1994. Nyt Suomessa espanjansiruetanaa on tavattu noin 300 eri paikasta aina Rovaniemen ja mahdollisesti jopa Kittilän tienoille saakka.  Lajilla tiedetään olevan mm Ruotsissa, Norjassa ja Ahvenanmaalla paikoitellen erittäin vahvat kannat. Suomessa on tiettyjä alueita, joilla kanta on jo erittäin runsas. Eniten havaintoilmoituksia on Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta.

Espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat paikasta toiseen maansiirtojen sekä erilaisten kukka- tai puuntaimien, sipulien ja muiden kauppapuutarhatuotteiden juuristoja ympäröivien multapaakkujen mukana. Laji voi siirtyä myös lehtikasojen ja kompostien välityksellä.

Espanjansiruetana on kaksineuvoinen (hermafrodiitti) eli yksi yksilö voi samaan aikaan toimia sekä naaraana että koiraana. Parittelun jälkeen molemmat yksilöt voivat tuottaa munia, minkä vuoksi kanta voi kasvaa nopeasti.

Tavallisesti aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta osa aikuisista voi kuitenkin talvehtia leutoina talvina tai suotuisissa paikoissa. Espanjansiruetanan munat ovat hyvin talvehtimiskykyisiä.

Haitat

Espanjansiruetana on kaikkiruokainen massalaji, joka on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Etana voi liikkua jopa 50 metriä yössä, ja se syö yleensä oman painonsa verran (10 g) vuorokaudessa.

Espanjansiruetanalle kelpaa puutarhojen monenlainen ravinto ja voi näin aiheuttaa suuria tuhoja kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita. Espanjansiruetanat syövät myös eläinten raatoja, mm. kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi ne ovat saaneet kansanomaisen tappajaetana-nimensä.

Ilmastonmuutos lisää populaatioiden kokoa ja näin myös lajin vahingollisuutta pohjoisilla viljelyalueilla, ja aiheuttaa edelleen lisääntyvän kasvintuotantoriskin. Espanjansiruetana voi myös risteytyä muiden etanoiden kanssa aiheuttaen näin haittaa myös alkuperäisille lajeille. Lisäksi espanjansiruetanan erittämä lima voi sisältää bakteereita (mm. listeria), jotka voivat olla haitallisia sekä ihmisille että kotieläimille. Ruotsin eläinlääketieteellisellä laitoksella (SVA) on todettu, että espanjansiruetana voi toimia väli-isäntänä ns. sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum), joka on haitallinen koiraeläimille

Asiantuntijoiden mukaan lajin torjunta on auttamattomasti, tai ainakin 10 vuotta, myöhässä.

Torjunta

Useimmissa tapauksissa etanan leviäminen on mahdollista torjua melko pienin toimenpitein. Pahimmissa tapauksissa vaaditaan kuitenkin suurienkin maamassojen käsittelyä etanakannan tuhoamiseksi.

Tehokkainta espanjansiruetanan torjunta on keväällä ennen kuin talvehtineet yksilöt ehtivät munia. Etana munii kerralla noin 20–30 munaa ja jatkaa munintaansa pitkin kesää ja syksyä juuri kosteiden kausien aikaan. Sukukypsät etanat olisi siis syytä tuhota heti keväällä ja aina ennen munintaa.

Kotipuutarhoissa espanjansiruetanat kerätään ja tapetaan murskaamalla niiden pää tai pudottamalla kiehuvaan veteen. Etanan voi tappaa myös pakastamalla. Keräämistä voi tehostaa laittamalla maahan kosteutta kerääviä lautoja tai juuttisäkkejä, joiden alle etanat kerääntyvät. Kuolleet etanat on syytä laittaa suljettuun jäteastiaan tai haudata maahan, jotta ne eivät jää ravinnoksi lajitovereilleen.

Etanoiden torjuntaan pelto- ja puutarhakasveilta viljelysmailla, puutarhassa ja kasvihuoneessa on saatavilla rautafosfaattivalmisteita.

Laajoilla tuhoalueilla etanan saastuttamat maa-alueet kuoritaan 10 cm:n syvyydeltä. Kuorittu maa kaadetaan maahan kaivettuun kuoppaan tai läjitetään kasoiksi. Kuoppa ja maakasat peitetään paksulla maakerroksella. Todennäköisesti 0,5 metrin paksuinen maakerros on riittävä. Peittomaakerroksen tehoa lisää sen tamppaaminen tiiviiksi. Paksu ja tiivis maakerros estää kehittyvien etanoiden pääsyn maan pinnalle. Alueella on syytä käyttää myös rautafosfaattivalmistetta.

Espanjansiruetanan erittämä lima suojaa sitä pedoilta. Lajin luontaisia vihollisia ovat mm. kovakuoriaisiin kuuluvat maakiitäjäiset, sukkulamadot, siilit, mäyrät, muutamat linnut (rastaat, sinisorsa, ankat).

Mitä minä voin tehdä

Jos alueelta on tavattu espanjansiruetanaa, nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus kannattaa pitää matalana ja siistinä. Näin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Myös lehti- ja risukasat on hyvä polttaa, jolloin etanoille ei jää talvehtimispaikkoja. Kompostien kalkitseminen on myös yksi keino torjua etanoita.

Etanan esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja. Näin estetään etanoiden ja niiden munien kulkeutuminen uusille alueille.

Kompostin päälle ripotellaan kalkkia, joka imee etanoista veden. Kompostin kalkitseminen on syytä rajoittaa vain espanjansiruetanan torjuntaan, sillä kalkki haittaa kompostin pieneliöiden toimintaa. Avokomposteja on myös syytä välttää. 

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää espanjansiruetanan leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Lisätiedot

Engstrand, Kerstin, 2010. APUA! Etanat hyökkäävät. Tammi, Helsinki, 120 s. ISBN 978-951-31-5416-5. Suomentanut Iiris Kalliola. - Taskukokoinen opas espanjansiruetanan tunnistamiseen ja torjuntaan.

Helsingin kaupungin sivusto: Espanjansiruetana ja lehtokotilo     

Hietala, Annemari 2011. Espanjansiruetana Arion lusitanicus. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ympäristönsuojeluosasto. (PDF 15 s.)

NOBANIS kuvailulehti: Slotsbo (2014): NOBANIS Invasive Alien Species Fact sheet - Arion lusitanicus (or vulgaris)

Norjalaisten lajiesittely (bioforsk.no): Brunskogsnegl

Ruotsin Luonnontieteellinen museo: Sniglar - Spansk skogssnigel (mördarsnigel)

Göteborgin Luonnontieteellinen museo: Snigelakuten - första hjälpen mot mördarsniglar

Valtioneuvoston asetus  vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190704

 

 Viitteet päivitetty 1.6.2019

Kuvauksen laatijat

Johanna Niemivuo-Lahti (MMM), Bengt Lindqvist ja Erja Huusela-Veistola (Luke) – päivitetty 2020