Syreenikeijukas

Syreenikeijukas on kaskaslaji, josta ensimmäiset havainnot Suomesta tehtiin vuonna 1999. Nykyisellään lajia voi pitää jo vakiintuneena eli se on muodostanut Suomeen pysyvän lisääntyvän kannan. Laji elää syreeneillä (Syringa) ja aiheuttaa helposti havaittavaa lehtivioitusta.

Syreenikeijukas on n. 5 mm pitkä kirkasvärinen kaskas, jonka päässä on tummat pisteet ja vihreän, oranssin ja mustan kirjavissa siivissä erottuvat sinertävät vahaläiskät. Lehden alapinnalla viihtyvät toukat ovat läpikuultavan vaaleita tai kellertävän vihreitä

Syreenikeijukas on alun perin itä-palearktinen laji, joka levisi Moskovaan 1984 puutarhataimien mukana ja sieltä edelleen Pietariin kasvimateriaalin mukana. Suomeen laji on levinnyt Pietarin seudulta kasvimateriaalin mukana tai omin voimin. Ensimmäiset Suomen löydöt lajista tehtiin vuonna 1999 Kouvolasta ja Helsingistä. Nyttemmin laji on jatkanut maan valloitusta nopeasti ja levinnyt koko eteläiseen Suomeen. Lämpimät syksyt ovat olleet eduksi lajin runsastumiselle.

Syreenikeijukkaat viihtyvät syreenin lehtien alapinnalla imien ravintoa lehdistä. Pienet toukat saavat aikaan lehden pinnalla näkyvää pistemäistä vaaleaa vioitusta. Myöhemmin toukkien kehittyessä vioitusjälkeä on etenkin lehden reunoissa, jotka voivat muuttua kokonaan vaaleiksi tai kellertäviksi. Jos kaskaita on paljon, vioitus voi olla runsasta ja värimuutokset silmiinpistäviä.

Etenkin unkarinsyreeni (Syringa josikaea) ja puistosyreeni (Syringa ×henryi) ovat kaskaan suosiossa. Vuonna 2006 lajia tavattiin myös pihasyreeniltä (Syringa vulgaris), ja vuonna 2007 likusterilta (Ligustrum) ja saarnelta (Fraxinus excelsior).

Syreenikeijukkaan kemiallinen torjunta ei kannata. Viileät säät ja yöpakkaset voivat rajoittaa kannan kasvua estämällä toisen sukupolven kehittymisen aikuiseksi saakka. Unkarinsyreenien ja muiden kaskaan isäntäkasvien siirtoa puutarhasta toiseen kannatta välttää, vaikka kaskas pystyy leviämään myös omin voimin lähialueelle.

• CABI Igutettix oculatus (lilac leafhopper)
• Huusela-Veistola, E. & Söderman, G. 2009. Tulokaslajit tulevat: Igutettix oculatus -kaskaan vioitukset yleistymässä. Kasvinsuojelulehti 42(3): 79-80.Söderman, G. 2005. The eastern Palearctic leafhopper Igutettix oculatus (Lindberg, 1929) in Finland: morphology, phenology and feeding (Insecta, Hemiptera, Cicadellidae, Typhlocybinae) – Beiträge zur Zikadenkunde 8:1-4.http://www.landesmuseum.at/pdf_frei_remote/Beitraege-zur-Zikadenkunde_8_0001-0004.pdf