Peledsiika

Peledsiika on kirkas- ja korkeakylkinen selkävesien siikakala. Kasvukauden aikana se ui sekä rannan tuntumassa että ulappa-alueilla usein veden pintakerroksessa muikun tavoin. Veden laadun suhteen peledsiika pärjää heikommissakin ympäristöissä kuin muut Coregonus –suvun siiat

Peledsiialla kyljet ovat hopeanhohtoiset ja selkä tumma, vatsa valkoinen. Peledsiian ruumiinmuoto on korkeampi kuin alkuperäisillä suomalaisilla siikamuodoilla. Peledsiian pää on pieni suhteessa vartaloon. Peledsiian alaleuka on aavistuksen yläleukaa pidempi. Muikulla alaleuka on selvästi pidempi yläleukaa.

Alkuperäisesti Suomessa esiintyvillä siioilla yläleuka on puolestaan pidempi kuin alaleuka. Kiduskaarissa on tiheä ja pitkä siivilähampaisto, yleensä 50-65 siivilähammasta. Tiheä siivilähammasmäärä johtuu ravinnonkäytöstä; peledsiika siivilöi eläinplanktonia, kuten vesikirppuja ja hankajalkaisia. Peledsiika kasvaa yleensä korkeintaan 45 cm mittaiseksi ja on painoltaan 150-1500 g. 

Peledsiika elää luontaisesti Vienanmereen laskevan Mezenjoen ja Itä-Siperiassa olevan Kolymajoen välisellä alueella. Siperiassa lajista tavataan useita erilaisia ekologisia muotoja. Nykyisin peledsiikoja on istutettu eri puolille Eurooppaa. Sitä tavataan Suomen lisäksi mm. Baltian maissa, Länsi-Venäjällä ja Puolassa. Suomeen peledsiika tuotiin mätimunina Pietarin lähistöllä sijaitsevalta kalanviljelylaitokselta vuonna 1965. Tuonnin tarkoituksena oli saada muuttuneisiin vesistöihin sopiva siikalaji, joka lisäisi kalaveden arvoa. Lajia istutettiin 1960- ja 1970-luvuilla useisiin kohteisiin. Parhaiten istukkaat menestyivät Lokan ja Porttipahdan tekoaltaissa, joissa todettiin luontaista lisääntymistäkin 1980-luvun loppupuolella. Kemijoen vesistön lisäksi lajia tavataan istutettuna eräissä Etelä-Suomen pienissä järvissä. 

Peledsiika tulee sukukypsäksi noin kolmevuotiaana. Lajin kutuaika vaihtelee eri osissa levinneisyysaluetta. Lapin tekojärvissä kutu tapahtuu yleensä marras-joulukuussa jään alla, 2-3 metrin syvyydessä hiekka tai sorapohjilla. Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdön aikaan 8-9 millimetrin pituisena. 

Istutetusta peledsiiasta ei tullut suosittua ruokakalaa, koska lajia ei pidetä yhtä maukkaana kuin kotimaisia muikkuja tai siikoja. 

Peledsiiasta ei ole todettu olevan varsinaista haittaa, eikä se ole levinnyt luontaisesti uusille alueille. Istutusalueilla se saattaa kilpailla ravinnosta muikun tai muiden siikamuotojen kanssa. 

Peledsiikakantojen ylläpito edellyttää jatkuvia istutuksia, koska lajin luontainen lisääntyminen on sattumanvaraista tai ainakin erittäin vaihtelevaa. Kun kannan luontainen lisääntyminen onnistuu, tärkein hoitotoimenpide on kalastuksen oikeanlainen järjestäminen. Järvien talvisäännöstely ja hapen vähäisyys tuhoavat usein peledsiian mädin. 

Peledsiikaa voi koittaa kalastaa ja hävittää tai käyttää ruokakalana.

Tee ilmoitus peledsiikahavainnosta Luonnonvarakeskukselle kalanhavaintolomakkeella.

Luonnonvarakeskuksen kalahavainnot: Peledsiika