EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji (EU:n vieraslajiluettelo)
Punarapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda EU:n alueelle, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.
Euroopassa käytettyjä nimiä: punainen suorapu, punarämerapu, röd sumpkräfta, red swamp crayfish, Louisiana crayfish, écrevisse de Louisiane, roter americanischer sumpfkrebs, Louisiana sumpfkrebs, gambero rosso della Louisiana, lagostim vermelho, rode rivierkreeft, cangrejo de las marismas, kiinalainen jokirapu (käytetty pakasteiden tuotenimenä)
Amerikassa käytettyjä nimiä: red swamp crawfish, Louisiana crawfish, mudbug
Punarapu kasvaa jopa 15 cm mittaan, mutta tavallisimmin se pyydetään noin 10 cm pituisena. Elinikä viljelyssä on tyypillisesti vain 1-2 vuotta, luonnossa enimmillään 6 vuotta. Se on aggressiivinen ja invasiivinen laji, joka on tehokas lisääntyjä ja kaivautuja, ja kestää syvissä koloissaan kuukausia vesistön täydellistäkin kuivumista. Se menestyy myös kosteikkoalueilla, jotka tulvivat vain ajoittain.
Kymmensenttinen naaras voi tuottaa 600 munaa, suotuisissa oloissa kahdesti vuodessa, joten olosuhteiden ollessa sopivat se runsastuu nopeasti. Se sietää hyvin monenlaisia olosuhteita, myös suistoalueiden murtovettä. On esitetty arvioita, että se olisi kaikista kymmenjalkaislajeista elinvaatimuksiltaan joustavin. Vaikka se on lämpimän ilmaston laji, se voi mm. selviytyä myös vesissä, jotka jäätyvät talvella. Enimmäkseen sitä tavataan alavien maiden kosteikkoalueilla, soilla, kastelukanavissa ja hitaasti virtaavissa jokivesissä, mutta Espanjassa sitä esiintyy myös jopa 1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Punarapua kasvatetaan mm. riisiviljelmillä.
Punarapu on kauttaaltaan punaruskea tai tummanpunainen ja etenkin sen saksissa ja näkyy runsaasti kirkkaan punaisia kyhmyjä. Myös oranssinsävyisiä värimuunnoksia esiintyy. Poikaset ovat ruskeita tai oliivinvihreitä. Alapinnaltaan sakset ovat kokonaan kirkkaan punaiset. Myös keskikehon ja pään alueella esiintyy kyhmyisyyttä. Sivuilla, kaulauurteen takana on pari teräviä piikkejä. Sakset ovat kapeahkot ja saksen liikkuva osa ”peukalo” usein lainemaisesti taipunut. Saksen kiinteän osan ”leikkuusärmässä” on kaksi kellertävää kyhmyä ja saksen viereisen nivelen sisäsyrjässä on terävä kannusmainen piikki.
Punarapu on kotoisin Meksikon lahteen laskevista vesistöistä Pohjois-Amerikan eteläosissa ja Pohjois-Meksikossa. Sitä on laajalti istutettu Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Lounais- ja Keski-Aasiassa. Espanjaan se istutettiin 1973, minkä jälkeen se levisi nopeasti kosteikko- ja riisinviljelyalueilla, jotka suuresti muistuttivat sen alkuperäistä esiintymisaluetta. Siitä tuli Espanjassa nopeasti myös viljelylaji ja viljelyn kaupallinen menestys johti myös luvattomiin istutuksiin Espanjan, Ranskan ja Italian luonnonvesiin. Punarapua esiintyy IUCN:n Red List sivuston mukaan vuonna 2010 yhteensä 13 Euroopan maassa, edellä mainittujen lisäksi Portugalissa, Kyproksella, Belgiassa, Saksassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Britanniassa, Pohjois-Irlannissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Tanskassa. Punarapua viljellään suuria määriä mm. Kiinassa, Louisianassa ja Espanjassa. Valtaosa Suomessa myytävistä valmiiksi keitetyistä ja pakastetuista ravuista on punarapuja, jotka tuodaan pääosin Kiinasta.
Punarapu kantaa rapuruttoa, kuten muutkin Pohjois-Amerikan sisävesistä Eurooppaan tuodut rapulajit. Kestävänä, vaikeasti hävitettävänä, nopeakasvuisena ja tehokkaasti levittäytyvänä lajina se on vakava uhka etenkin eteläisen Euroopan kotoperäisille lajeille. Punaravun on kuvattu vaeltaneen yöaikaan jopa kilometrien mittaisten vedettömien maa-alueiden yli.
Suomessa punarapuja on myyty akvaarioliikkeissä, mikä voi muodostaa uhkan rapujen tai etenkin rapuruton leviämiseen akvaarioiden vedenvaihdon yhteydessä.
Koska laji on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
Älä hanki punarapua, äläkä päästä lajia luontoon. Ennen vieraslajiasetuksen voimaantuloa hankitut lemmikit voi pitää niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Omistajan on kuitenkin huolehdittava, ettei laji pääse lisääntymään tai leviämään ympäristöön. Punarapua ei saa luovuttaa eteenpäin.
Vaikka yksittäisen lemmikin saa pitää kunnes se kuolee, mutta lajiin liittyvien riskien vuoksi ravut suositellaan hävitettäväksi (upottamalla kiehuvaan veteen).
Julkaisuja
Esa Erkamo (Luke) 2016; MMM 2019