Keittiökoisa eli intianjauhokoisa on sisätilojen perhonen, jonka toukat käyttävät ravinnokseen elintarvikkeita. Keittiökoisan siipien kärkiväli on 14-22 mm. Kirkkaanväristen etusiipien tyviosa on vaaleanharmaa, kärkiosa tiilenpunainen. Takasiivet ovat vaalean rusehtavanharmaat. Toukka on 15 mm pitkä, vaaleankeltainen ja sen selkäkarvojen tyvestä puuttuu tumma pilkku (vrt. jauhokoisan toukkaan). Toukan väri vaihtelee ravinnon mukaan.
Intianjauhokoisa on levinnyt ympäri maapallon. Se on paha tuholainen lämpimien maiden hedelmänjalostusteollisuudessa. Suomessa laji on tuonninvarainen. Se kulkeutuu kuivattujen hedelmien, manteleiden ja muiden pähkinöiden, makeistuotteiden ja rohtojen kanssa. Intianjauhokoisa ei kestä Suomessa talvea kylmillään olevissa varastoissa, vaikka sen kyky sietää kylmää lyhyen aikaa onkin melko hyvä.
Aiheuttaa hygieenistä haittaa kuivissa elintarvikkeissa likaamalla ulosteillaan tuotteet.
Naaras munii elintarvikkeisiin ja vuodessa kehittyy kaksi sukupolvea. Toukat kehräävät valkeaa seittikudosta, johon myös niiden ulosteet kerääntyvät. Täysikasvuinen toukka lähtee vaellukselle ja koteloituu koloon tai rakoon usein kaukana kasvupaikastaan, esimerkiksi kaapin tai taulun taakse. Aikuiset perhoset voivat lennellä huoneissa kauan sen jälkeen, kun saastuneet tuotteet on hävitetty ja niiden säilytystilat on puhdistettu.
Toukkien vaellustaipumuksen takia torjunta elintarvikekaapeissa voi olla vaikeaa. Pähkinä-, manteli-, muro- ja suklaatuotteiden kierto pitäisi olla nopeaa. Tuholaisille arkoja tuotteita ei pidä säilytellä kuukausikaupalla. Pahasti saastuneet tuotteet hävitetään. Lievästi saastuneet tuotteet voidaan esim. pakastamisen jälkeen käyttää raaka-aineena. Säilytystilat puhdistetaan perusteellisesti ja käsitellään tarvittaessa pyretriini -sumutteella.
Perhosyksilöiden kehitysaika myös aivan samanlaisissa olosuhteissa vaihtelee huomattavasti,joten parveilevien aikuisten havainnointia jatkettava useita kuukausia. Monet maahantuojat pakastavat rutiininomaisesti keittiökoisaperhosille arat tuotteet kuten mantelit, pähkinät ja rusinat pitämällä niitä viikon ajan -25-30 °C asteen lämpötilassa.
Lasse Jansson, Bengt Lindqvist, Irmeli Markkula: Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry.ISBN: 952-5272-61-3.
Anon.2005. Rohmut ja riesat -tuhohyönteisten tunnistusopas. Suomen museoliiton julkaisuja 55:1-138. ISBN 951-9426-32-9.
Irmeli Markkula (MTT), Bengt Lindqvist (Luke)