Jauhokoisa

Siipiväli 17–28 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien väriset. Huulirihmat vaaleanharmaat, keski- ja kärkijaoke sivuilta kärkeä lukuun ottamatta mustahkot. Tuntosarvet harmaat, epäselvästi renkaalliset. Jalat harmaat; nilkat ulkoa tummemmat, jaokkeiden päät valkeahkot; takasääret litistyneet, kärjestä karvatupsun leventämät, ennen kärkeä ulkoa mustahkot. Takaruumis vaaleampi kuin keskiruumis, vatsapuolelta valkeahko; koiraan perätupsu likaisen valkeankellertävä.

Etusiivet harmaat, useimmiten heikosti ruskehtavansävyiset, mustanruskeakehnäiset. Poikkiviirut vaaleanharmaat; sisempi mustanruskeareunainen, vahvasti sahahampainen; ulompi molemmilta puolilta tummareunainen, vahvimmin suonien kohdalta, etureunan lähellä terävä hammas sisäänpäin. Diskaalitäplät mustanruskeat, viistosti allekkain. Ulkoreunassa rivi tummia täpliä. Ripset yksivärisen vaaleanharmaat. Takasiivet valkeahkot, hiukan läpikuultavat, suonet ja ulkoreuna harmaanruskeat. Tyvi koiraalla ilman karvatöyhtöä. Ripset valkeahkot, niiden tyvellä hieno, kellertävä jakoviiru.

Toukka 16–20 mm, pehmeäihoinen ja harvakarvainen, likaisen valkea, joskus heikosti punertava tai vihertävä. Jaokkeiden A1–A8 nystyrät pienet, tummat (vrt. keittiökoisa (Plodia interpunctella). A8:n hengitysaukko yhtä suuri kuin SD1:tä ympäröivän kitiinirenkaan sulkema ala. Pää kellertävänruskea, otsa tummempi, mandibelit tummanruskeat; niskakilpi tummanruskea, keskeltä kapean, vaalean juovan jakama, sivuilla pieni, ruskea täplä; peräkilpi lähes kolmiomainen, ruskea.

Kotelo 8,5–9,5 mm, tummanruskea. Pää, keskiruumis ja etusiivet, varsinkin pro- ja mesonotum verrattain vahvasti ryppyiset. Jaokkeiden A1–A7 selkäpuolella heikkoja, matalia pistekuoppia. Sukaset verrattain selvät. 1 pari perianaalisukasia lyhyet, koukkumaiset; peräsukaset Sd1, L1 ja D2 keskipituiset, koukkumaiset, lähtevät lähes säännöllisin välein.

Jauhokoisa levisi Eurooppaan ja Suomeen jauhotoimitusten mukana 1900 -luvun alussa. Se elää myllyissä ja leipomoissa.Toukka suosii vehnäjauhoja, mutta esiintyy muissakin jauhoissa, leipomotuotteissa ja siirtomaatavaroissa, mutta ei jyvissä.

Jauhokoisa on myllyjen ja leipomojen pahimpia ja sitkeimpiä tuholaisia. Kodeissa aiheuttavat haittaa tuotteissa esiintyvien toukkien lisäksi myös huoneissa lentelevät perhoset, joita joskus luullaan vaatekoiksi.

Jauhokoisan toukka erittää hämähäkinseittiä muistuttavaa rihmaa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista. Harmaa, huopamainen paakkuuntunut massa sisältää runsaasti toukkien tummia ulostehiukkasia ja siihen toukat koteloituvat. Myös myllyjen koneistot voivat saastua. Ellei mitään tehdä, jauhopaakut voivat tukkia elevaattoriputket. Joskus jauhokoisaa tavataan jauhopakkauksissa, jotka ovat olleet jonkin aikaa varastoituina vähittäiskaupassa tai ruokakomerossa ja tuotteeseen on myllyssä joutunut munia. Aikaa myöten munat ovat kehittyneet toukiksi, koteloiksi ja lopulta aikuisiksi perhosiksi.

Aikuinen perhonen ei nauti ravintoa. Se lentää öisin. Päivät se istuu hämärissä ja varjoisissa paikoissa seinillä ja katoissa siivet suljettuina. Munat kehittyvät toukiksi noin kymmenessä vuorokaudessa 20 asteen lämpötilassa ja aikuisiksi noin neljässä kuukaudessa. Lämpimissä sisätiloissa voi siis kehittyä kolme sukupolvea vuodessa. Laji kestää pakkasta melko hyvin, lyhyen aikaa noin 15 astetta  C.

Jauhokoisan torjunta on vaikeata, koska toukat voivat jauhopölyn myötä levitä saastuneen rakennuksen kaikkiin osiin ja  torjunta-aineiden käyttö myllyissä ja leipomoissa on hankalaa. Vaaditaan jatkuvaa valppautta, jotta kanta pysyisi niin pienenä, ettei siitä ole haittaa.

Torjunnan perustan muodostavat säännölliset tarkastukset ja laitteiden puhdistukset sekä nopea tuotekierto. Tuote- ja varastotilat on pyrittävä pitämään mahdollisimman kylminä, vaikka se vaikeuttaakin nissä työskentelemistä. Kohdelämmitys työpaikalla parantaa työolosuhteita. Tämän seurauksena perhoset kuitenkin hakeutuvat juuri näihin paikkoihin ja lisääntyvät ajan mittaan. Aikuiset perhoset voidaan torjua sumutuksin. Seisokkien aikana on myllyjen ja leipomoiden kaikki tyhjät tilat puhdistettava ja desinfioitava. Lämpökäsittely + 55 C ja kesto 20 tuntia tuhoaa kaikki kehitysasteet.

Koiraan gnathoksen kärkiuloke kielimäinen. Sivulämssän costassa kärjen lähellä hammas. Aedeagus vahva; vesica ilman kitinisoitumia. Coremat kolmena parina, joista uloin koostuu lukuisista suomuista ja näyttää selvästi kookkaammalta kuin kaksi muuta.

Naaraan anaalipapillit pitkänomaiset; takimmaiset apofyysit kaksi kertaa etummaisten pituiset. Ductus bursae kalvomainen, sen etukolmannes pienien kitiinihampaiden päällystämä.

Sisätiloissa elävänä voidaan tavata mihin vuodenaikaan tahansa.

Lepää päivällä seinällä, ikkunoilla ym.

Toukka elää vehnäjauhoissa, seittimäisessä kudoksessa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista.

Koteloituu löyhään koppaan jauhoon.

Myllyissä ja leipomoissa, varastoissa, kotitalouksissa.

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 115, [X] s.

Elmqvist, H. & Liljeberg, G. 2024. Mottfjärilar i Sverige – en fälthandbok. Entomologiska föreningen i Stockholm, Stockholm. 288 s.

Jansson, L., Lindqvist, B. & Markkula, I. 2012. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseura ry. 112 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nummi, O. (toim.) 2005. Rohmut ja riesat [tuhohyönteisten tunnistusopas]. Suomen museoliiton julkaisuja 55: 1–138.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. 287 s.

Patočka, J. 2001. Die Puppen der mitteleuropäischen Zünsler: Charakteristik, Bestimmungstabelle der Unterfamilien, Unterfamilien Galleriinae, Pyralinae und Phycitinae. Beiträge zur Entomologie 51(2): 411–526.

Ragonot, E. L. & Hampson, G. F. 1901. Monographie des Phycitinae et des Galleriinae. Teoksessa: Romanoff, N. M.: Mémoires sur les Lépidoptères. Tome VIII. St. Pétersbourg. S. i–xiv, 1–602, [XXIV–LVII].

Roesler, U. 1966. Die deutschen Arten des Homoeosoma-Ephestia-Komplexes (Lepidoptera: Phycitinae). Mitteilungen der Münchner Entomologischen Gesellschaft 56: 104–160.

Sinev, S. Yu. 1997. Family Phycitidae. Teoksessa: G. S. Medvedev (toim.): Keys to the Insects of the European Part of the USSR IV: Lepidoptera, part 3. Science Publishers, Lebanon, NH. S. 251–340.

Solis, M. A. 2006. Key to selected Pyraloidea (Lepidoptera) larvae intercepted at U. S. ports of entry: Revision of Pyraloidea in Keys to some frequently intercepted lepidopterous larvae by Weisman 1986 (updated 2006). USDA Systematic Entomology Laboratory. Paper 1: 1–58.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Zeller, P. C. 1879. Lepidopterologische Bemerkungen. Entomologische Zeitung 40: 462–473. Stettin.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar