Ruokasammakko (Pelophylax esculentus)

Ruokasammakko
(Pelophylax esculentus)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Haitallinen vieraslaji (Kansallinen luettelo)

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Kuva: Ari Karhilahti, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Ari Karhilahti, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Niina & Joonas Gustafsson, Sammakkolampi.fi, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto
(loydos.luomus.fi)

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Eläimet (Animalia)
        • Selkäjänteiset (Chordata)
          • Selkärankaiset (Vertebrata)
            • Sammakkoeläimet (Amphibia)
              • Sammakot (Anura)
                • Ranidae
                  • Vihersammakot (Pelophylax)
Kuva: Ari Karhilahti, CC-BY-NC-4.0
Ruokasammakko (Pelophylax esculentus) - Ari Karhilahti, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Ruokasammakkoa eli syötävää sammakkoa (Pelophylax kl. esculentus) pidettiin aikaisemmin lajina (Rana esculenta), mutta nykyään sen tiedetään olevan mölysammakon ja pikkuvihersammakon hybridogeneettinen risteymämuoto. Hybridogeneesi tarkoittaa lisääntymissysteemiä, jossa kahden lajin risteymät pystyvät lisääntymään jomman kumman kantalajin kanssa, mutta eivät keskenään. Meioosissa ei tapahdu lainkaan rekombinaatiota, vaan toinen vanhempien kromosomistoista jää sukusolujen muodostuessa kokonaan pois. Risteymien sukusolut sisältävät tällöin vain jommankumman kantalajin kokonaisen kromosomiston, joka kulkeutuu klonaalisesti sukupolvesta toiseen. Hybridit lisääntyvät kantalajien yksilöiden kanssa, jolloin tuloksena on yksinomaan lisää hybridejä. Hybridien keskenään tuottamat jälkeläiset eivät ole elinkelpoisia. Ruokasammakko ei siis ole varsinainen laji, mistä johtuu sen tieteellisessä nimessä oleva lyhenne ”kl.”. Lyhenne tulee kreikan kielen sanasta ”klepton”, mikä viittaa siihen, että hybridogeneettiset sammakot kussakin sukupolvessa ”varastavat” jommaltakummalta kantalajilta yhden kromosomiston tuottaakseen seuraavan sukupolven. Ne siis tarvitsevat jompaa kumpaa kantalajia kyetäkseen lisääntymään. Suurimmassa osassa Eurooppaa, myös Baltian maissa, ruokasammakko elää samoilla alueilla kuin pikkuvihersammakko ja lisääntyy tämän kanssa, jolloin puhutaan lessonae--esculentus --systeemistä. Populaatiot, joissa syötävä sammakko lisääntyy mölysammakon kanssa eli ridibundus--esculentus --systeemit ovat harvinaisempia, mutta niitä tunnetaan Itämeren alueella ainakin Puolan pohjoisrannikolta ja Bornholmista. Joissain ruokasammakoiden populaatioissa esiintyy triploideja yksilöitä, joilla on joko pikkuvihersammakon (LLR --tyyppi) tai mölysammakon (LRR --tyyppi) ylimääräinen kromosomisto. Triploidi yksilö toimittavaa diploidin kanssa pariutuessaan kantalajin virkaa, ja näissä populaatioissa ruokasammakko pystyy lisääntymään ilman kumpaakaan kantalajia. Näin on nimenomaan Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa, joissa ruokasammakko on yleinen, mutta kumpikin kantalaji puuttuu.

Tunnistaminen

Ulkoisilta tuntomerkeiltään sekä ääntelyltään ruokasammakko on mölysammakon ja pikkuvihersammakon välimuoto. Suomessa sammakot ovat yleensä väriltään enemmän tai vähemmän kirkkaan vihreitä ja tummatäpläisiä, mutta joissain yksilöissä on hyvinkin paljon ruskeaa väriä. Koiraan äänirakot ovat yleensä likaisenvalkoiset tai harmaat. Takaraajojen kantapäät ulottuvat suoraan eteenpäin ojennettuina yleensä selvästi silmien eteen, mutta harvoin kuononkärjen yli. Ruokasammakon ääntelylle on luonteenomaista nariseva ”kre-r-r-r-r-r-rek”, joka muistuttaa ääntä, joka syntyy vedettäessä puikolla kamman piikkejä. Triploidit yksilöt muistuttavat enemmän mölysammakkoa tai pikkuvihersammakkoa riippuen siitä, kumman lajin kromosomistoja on kaksi.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Ruokasammakon levinneisyys noudattaa pääsääntöisesti pikkuvihersammakon levinneisyyttä, lukuunottamatta joitain pikkuvihersammakon erillisiä populaatioita, joista ruokasammakko puuttuu. Sen sijaan ruokasammakon yhtenäinen levinneisyysalue kattaa Tanskan ja Ruotsin Skånen, joista sekä pikkuvihersammakko että mölysammakko puuttuvat.

Haitat

On olemassa vaara, että vihersammakot syrjäyttäisivät kotimaiset sammakot. Vihersammakon ääni voi peittää alleen kotimaisten sammakoiden hiljaisen kutukurnutuksen, jolloin kotimaisen sammakon parinmuodostus ei enää onnistu. Vihersammakot kutevat noin kuukauden myöhemmin kuin kotimaiset sammakot. Kotimaisten nuijapäiden kuoriutuessa syövät vihersammakot niitä. Vihersammakoista saattaa olla myös hyötyä, sillä ne syövät ihmisen kannalta haitallisia tuhohyönteisiä mahdollisesti enemmän kuin kotimaiset sammakot.

Torjunta on tällä hetkellä jo vaikeaa. Jos viittäkymmentä lätäkköä alettaisiin vihersammakoiden vuoksi tyhjentää, niin siitä kärsisi lampien muukin ekosysteemi. Uusien ulkomailta tulevien yksilöiden tulemista Suomen luontoon voisi yrittää ehkäistä jakamalla tietoa sammakkoeläinharrastajille vieraslajien haitallisuudesta.

Lisätiedot

Kuvauksen laatijat

Tom Hoogesteger (yleiskuvaukset), Tapio van Ooik (vieraslajikommentit; Var-ELY), ja Markus Piha (Luomus)