Vieraat vihersammakot

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo) Tämän lajiryhmän lajit on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Vieraiden vihersammakoiden ryhmässä kyse on lajeista, jotka eivät ole alkuperäisiä Suomessa tavattavia lajeja. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Vihersammakoiden (Pelophylax) sukuun kuuluu parikymmentä lajia. Suomessa on tavattu kahta lajia, pikkuvihersammakkoa (P. lessonae) ja mölysammakkoa (P. ridibundus) sekä näiden kahden lajin risteymälajia ruokasammakkoa (Pelophylax kl. esculentus). Vihersammakot ovat usein pitkäraajaisia sammakoita, joiden väritys vaihtelee vihreän ja ruskean välillä. Niiden silmät ovat melko korkealla päälaella.

Vihersammakot kuuluvat ruskosammakkojen kanssa aitosammakkojen heimoon (Ranidae). Ne ovat nimensä mukaan ruskosammakkoja (mm. tavallinen sammakko Rana temporaria) keskimäärin vihreämpiä, joskin värityksessä on vaihtelua. Vihersammakoiden pään sivuilla ei ole samanlaista naamaria kuin ruskosammakoilla ja vihersammakoiden silmät ovat päälaella lähempänä toisiaan. Vihersammakoiden koirailla on äänirakot suupielissä, kun taas ruskosammakoilla on yksi äänirakko leuan alla. Vihersammakot ovat äänekkäämpiä ja elävät ruskosammakkoja enemmän vedessä.  

Suomessa tavattavat vihersammakoiden sukuun kuuluvat lajit voi erottaa toisistaan koon, värityksen, äänen, takajalan pituuden ja takajalassa olevan metatarsaalikyhmyn (kaivinkyhmy) perusteella. Joissakin tapauksissa täysi varmuus saadaan vain geneettisillä tutkimuksilla. Mölysammakko on kolmikosta suurin (pituus kuonon kärjestä peräaukkoon alle 15 cm), sen takaraajat ovat vahvimmat ja suhteessa pisimmät (kantapää ulottuu jalka suoristettuna kuonon kärkeen), sen ääni on voimakkain ja metatarsaalikyhmyt pienimmät. Pikkuvihersammakko on vastaavasti lajeista hoikin ja pienin (pituus enimmillään 8 cm), sen takajalan kantapää ulottuu vain silmien tasalle, se on lajeista hiljaisin ja metatarsaalikyhmy on sillä suurin. Ruokasammakko sijoittuu risteymänä ominaisuuksiltaan näiden kahden lajin välimaastoon.

Vihersammakot eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Luontaisesti vihersammakoihin kuuluvia lajeja tavataan lähes kaikkialla Keski- ja Etelä-Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Afrikan pohjoisissa osissa. Suomea lähimmät luontaiset kannat ovat Virossa ja eteläisessä Ruotsissa. Vihersammakoista ruokasammakkoa ja pikkuvihersammakkoa esiintyy Varsinais-Suomessa. Mölysammakosta on havaintoja viime vuosisadan alkupuoliskolta vuosilta 1937–1960 Helsingistä ja Porvoosta. 2000-luvun mölysammakkoepäilyjä ei ole voitu kiistattomasti varmistaa.

Sammakkoeläinten siirtäminen maasta toiseen lisää alkuperäisten lajien tautiriskiä, kuten sammakkoeläimillä esiintyvän vakavan sienisairauden (kytridiomykoosi) leviämistä. Suomessa kyseistä sientä ei ole toistaiseksi havaittu, mutta Ruotsissa siitä on jo havaintoja. Vierasperäisiä vihersammakoita on päässyt leviämään Suomen luontoon ja muodostamaan lisääntymiskykyisiä kantoja. On olemassa vaara, että ne syrjäyttäisivät kotimaiset sammakot. Vihersammakot kutevat noin kuukauden myöhemmin kuin kotimaiset sammakot, ja kotimaisten nuijapäiden kuoriutuessa vihersammakot saattavat käyttää niitä ravintonaan.

Koska lajiryhmä on säädetty kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, niiden maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Sammakkolampi. 2023. Vihersammakot.

Duffus, A. L. J. & Cunningham, A. A. 2010. Major disease threats to European amphibians. –Herpetological Journal 20: 117–127.

Gustafsson, N. & Gustafsson, J. 2025. Muut Suomessa tavatut lajit. Sammakkolampi.fi.