Japanintatar (Fallopia japonica)

Japanintatar
(Fallopia japonica)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Benutzer:MdE, http://de.wikipedia.org/wiki/Benutzer:MdE, CC0-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Benutzer:MdE, http://de.wikipedia.org/wiki/Benutzer:MdE, CC0-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Siemenkasvit (Spermatophyta)
              • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                • Caryophyllales
                  • Tatarkasvit (Polygonaceae)
                    • Kiertotattaret (Fallopia)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Japanintatar (Fallopia japonica) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Japanintatar on monivuotinen, nopeakasvuinen ruoho. Sen versot voivat kasvaa jopa 3 metriä pitkiksi. Alkuperäisellä elinalueellaan Japanissa se jää yleensä pienemmäksi, 0,3-1,5 metriseksi. Japanintattaren läheinen sukulainen jättitatar (Fallopia sachalinensis) voi kasvaa vielä kookkaammaksi, 4-5 metriseksi, ja sillä on suuremmat, jopa yli 40 cm pitkät lehdet. Japanintattaren ja jättitattaren risteymä, hörtsätatar (Fallopia × bohemica) on ominaisuuksiltaan kantalajien väliltä.

Tatarten varret ovat lähes haarattomat, ontot ja hieman puumaiset ja niissä on usein punertavia tai punaruskeita täpliä. Varret ovat yksivuotiset ja juurakosta kasvaa joka vuosi uudet varret. Kookkaat tattaret tuottavat siten runsaasti kariketta.

Japanintatar menestyy monissa erilaisissa elinympäristöissä. Se vaatii valoa kasvaakseen ja se suosii aurinkoisia kasvupaikkoja. Se kasvaa myös puolivarjoisilla paikoilla kuten metsän aukoissa ja metsänreunoilla. Harvemmin se kasvaa myös metsän sisällä.

Alkuperä ja levinneisyys

Japanintatar on kotoisin Itä-Aasiasta: Japanista, Sahalinin saarelta, Koreasta, Kiinasta, Taiwanista ja Vietnamista. Se kasvaa alkuperäalueellaan joenvarsilla, suometsissä, teiden varsilla, metsäreunoilla ja tammimetsissä.
 
Vuonna 1823 japanintatar tuotiin Hollantiin koristekasviksi ja siitä tuli pian yleinen piha- ja puutarhakasvi monissa Euroopan maissa. Saksassa japanintatarta käytettiin myös rehukasvina ja eroosion hillintään. 1800-luvun puolivälissä laji levisi luontoon ja kotiutui moniin Euroopan maihin 1800-luvun lopulla, esimerkiksi Englantiin, Ranskaan, Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Skotlantiin ja Walesiin. Nykyään se on vakiintunut laajalti Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin.

Viimeisten vuosikymmenten aikana japanintatar on levinnyt Euroopassa nopeaa vauhtia. Tyypillisesti se kulkeutuu juurakonkappaleina maaperässä, jota käytetään täyttömaana puistoissa, pihoilla ja tienrakennuksessa. Se leviää puutarhajätteiden mukana myös joenvarsille.

Japanintatar ja jättitatar kasvavat toistaiseksi lähinnä eteläisessä Suomessa, paikallisesti siellä täällä. Yleisimmin kookkaita tattaria näkee teiden varsilla ja "rikkaruohona" uusissa istutuksissa, mikä viittaa käytetyn kasvualustan epäpuhtauteen. Kasvit eivät tiettävästi lisäänny meillä siemenistä, vaan ne kulkeutuvat uusille paikoilla juurakonkappaleina puutarhajätteiden ja siirtomaiden mukana. Molempia lajeja tapaa joskus myös viljelyjäänteistä laajoiksi kasvustoiksi villiintyneinä. Hörtsätatar on harvinainen ja sitä kasvaa Suomessa vain muutamassa paikassa.

Japanintatar on luokiteltu haitalliseksi myös Virossa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kasvin levittäminen luontoon kiellettiin Iso-Britanniassa vuonna 1981.

Haitat

Kookkaat tattaret ovat voimakkaita kilpailijoita eikä niiden muodostamissa kasvustoissa juuri kasva muita lajeja. Ne leviävät tehokkaasti kasvullisesti ja kilpailevat kulttuurikasvillisuuden kanssa asutuksen läheisyydessä.

Tiheissä tatarkasvustoissa kasvuolosuhteet muuttuvat niin täysin, että esimerkiksi puuvartisten kasvien siemenet eivät pysty itämään ja alueen luontainen kasvillisuuden kehitys hidastuu tai muuttuu täysin. Erityisesti valoisilla paikoilla japanintatar voi muodostaa täysin vallitsevan kasvuston, varjoisemmilla paikoilla se on hieman heikompi kilpailija muihin kasveihin nähden.

Jokien ja purojen varsilla esiintyessään tatarkasvustot voivat aiheuttaa eroosion lisääntymistä ja maa-aineksen kulkeutumista vesistöihin, sillä niiden kasvustot lakastuvat talveksi täysin, eivätkä sido maata talven ja kevään sateiden aikana. Irtomaan päätyminen vesistöön voi olla uhka mm. taimenten kutusoraikoille.

Euroopan komission rahoittaman DAISIE-tietokannan mukaan japanintatar on Euroopan 100 pahimman vieraslajin joukossa.

Torjunta

Tatarten hävittäminen on osoittautunut hyvin hankalaksi. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään yleensä pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Pienialaisten kasvustojen hävittäminen  voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensi kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3-4 vuoden ajaksi. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Katkaistut varret voidaan jättää maatumaan kasvuston päälle.

Vaihtoehto suurialaisten kasvustojen kontrolloimiseksi on alueen laiduntaminen lampailla. Tällöin on tärkeää poistaa ensin edellisen vuoden kuivat japanintattaren varret, sillä ne ovat veitsenteräviä laiduntaville eläimille.

Hankalissa kohteissa voi joutua turvautumaan torjunta-aineisiin. Niitä ei tule lainkaan käyttää pohjavesialueilla, kaivojen tai pintavesien lähellä, eikä lasten leikkipaikkojen tuntumassa. Uudet syntyvät versot voi poistaa käsin kitkemällä. Ne hävitetään polttamalla tai kompostoimalla.

Mitä minä voin tehdä

Isoja tattaria voi kasvattaa omalla pihallaan, kunhan estää niiden karkaamisen luontoon. Kasvustojen leviämistä voi rajoittaa rajaamalla ne riittävän syvältä maasta juurimatolla, tai muulla esteellä, joka estää juurakon leviämisen. Tatarten juurakoita sisältävää puutarhajätettä ei missään tapauksessa tule viedä pihan ulkopuolelle.

Lisätiedot

Japanintatar NOBANIS-tietokannassa (englanniksi)

Japanintatar DAISIE-tietokannassa (englanniksi)

Video tatarkasvustojen vaikutuksesta taimenten kutusoraikkoihin:  https://www.youtube.com/watch?v=VijmRm-qd4Y

Kuvauksen laatijat

Ryttäri, T. SYKE