Jättitatar (Fallopia sachalinensis)

Jättitatar
(Fallopia sachalinensis)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Caryophyllales
                    • Tatarkasvit (Polygonaceae)
                      • Kiertotattaret (Fallopia)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Jättitatar (Fallopia sachalinensis) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Kiertotatarten sukuun (Fallopia) kuuluvat japanintatar (Fallopia japonica), jättitatar (Fallopia sachalinensis) ja näiden risteymä hörtsätatar (Fallopia x bohemica) ovat kotoisin Itä-Aasiasta, josta niitä on viety ympäri maailmaa puutarhoihin koristekasveiksi. Yhteistä aasialaisille tattarille on suuri koko ja pysty kasvutapa. Niiden juurakko on monivuotinen, mutta maanpäälliset osat yksivuotisia. Kaikki lajit ovat erittäin nopeakasvuisia, ja varret yltävät kesässä jopa useiden metrien mittaisiksi. Lehdet ovat lajista riippuen leveänpuikeita tai herttamaisia, 10–40 cm mittaisia. 

Jättitatar voi kasvaa yli kolmemetriseksi. Kasvin varret ovat "bambumaisia", ja joskus sitä kutsutaankin virheellisesti bambuksi. Japanintatar  voi myös kasvaa parimetriseksi ja sen varret ovat usein punertavia. Varret haarovat varsinkin tyviosastaan. Tattaret kukkivat loppukesällä ja syksyllä. Kukinnot ovat röyhymäisiä ja valkoisia.

Lajit ovat olleet suosittuja puutarhaperennoja, koska ne ovat sitkeitä, nopeakasvuisia ja helposti leviäviä. Samat ominaisuudet ovat kuitenkin tehneet niistä erittäin vaikeita ja haitallisia rikkakasveja. Jättitatar (Fallopia sachalinensis) voi kasvaa jopa 4-5 metriseksi, ja sillä on japanintatarta suuremmat, jopa yli 40 cm pitkät lehdet. Japanintattaren ja jättitattaren risteymä, hörtsätatar (Fallopia × bohemica) on ominaisuuksiltaan kantalajien väliltä.

Tatarten varret ovat vaaleanvihreät, lähes haarattomat, ontot ja hieman puumaiset ja niissä on usein punertavia tai punaruskeita täpliä. Varret ovat yksivuotiset ja juurakosta kasvaa joka vuosi uudet varret. Kookkaat tattaret tuottavat siten runsaasti kariketta.

Suomessa ja Euroopassa aasialaiset tattaret leviävät vain kasvullisesti eli ne eivät tuota siemeniä. Kasvi muodostaa juurakkonsa avulla nopeasti tiheitä ja laajoja kasvustoja. Paksut maavarret voivat kasvaa metrin vuodessa ja yltää jopa 20 metrin mittaisiksi ja kahden metrin syvyyteen. Kasvi pystyy läpäisemään jopa asfaltin. Hennostakin juurakon kappaleesta syntyy nopeasti uusi kasvusto, minkä vuoksi tattaret leviävät erittäin helposti uusille kasvupaikoille esim. puutarhajätteen tai maamassojen mukana.

Haitat

Kookkaat tattaret ovat voimakkaita kilpailijoita eikä niiden muodostamissa kasvustoissa juuri kasva muita lajeja. Ne leviävät tehokkaasti kasvullisesti ja kilpailevat kulttuurikasvillisuuden kanssa asutuksen lähei-syydessä. Tiheissä tatarkasvustoissa kasvuolosuhteet muuttuvat niin täysin, että esimerkiksi puuvartisten kasvien siemenet eivät pysty itämään ja alueen luontainen kasvillisuuden kehitys hidastuu tai muuttuu täysin.

Pitkäksi kasvavat kasvit haittaavat näkyvyyttä esimerkiksi tienristeyksissä. Tattaret aiheuttavat vahinkoa myös jalkakäytävillä ja parkkipaikoilla kasvamalla asfaltin läpi.

Jokien ja purojen varsilla esiintyessään tatarkasvustot voivat aiheuttaa eroosion lisääntymistä ja maa-aineksen kulkeutumista vesistöihin, sillä niiden kasvustot lakastuvat talveksi täysin, eivätkä sido maata talven ja kevään sateiden aikana. Irtomaan päätyminen vesistöön voi olla uhka mm. taimenten kutusoraikoille.

Torjunta

Isojen tatarten hävittäminen voi olla työlästä. Pelkkä kitkeminen tai varsien katkaiseminen ei riitä, sillä tattaret lähtevät helposti uuteen kasvuun. Niitä ei myöskään pysty hävittämään kaivamalla, sillä tattaret lähtevät uuteen kasvuun pienestäkin maahan jäänestä juurakon kappaleesta. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää. Katkaistut varret voidaan jättää maatumaan kasvuston päälle.

Mitä minä voin tehdä

Huolehdi siitä, että tatarkasvustosi pysyy siellä, mihin se on istutettu. Kasvuston leviämistä voi estää juurimaton avulla. Älä kuljeta tattarien juurakonkappaleita sisältävää maata pihan ulkopuolelle.

Lisätiedot

Video tatarten vaikutuksesta taimenten kutusoraikkoihin: https://www.youtube.com/watch?v=VijmRm-qd4Y