Kanadanpiisku (Solidago canadensis)

Kanadanpiisku
(Solidago canadensis)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Siemenkasvit (Spermatophyta)
              • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                • Asterales
                  • Asterikasvit (Asteraceae)
                    • Piiskut (Solidago)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Suomeen on tuotu koristekasveiksi useita pohjoisamerikkalaisia piiskulajeja. Ne ovat monivuotisia, juurakollisia, kookkaita ruohoja, jotka muodostavat usein laajoja kasvustoja. Yleisin niistä on kanadanpiisku, joka voi kasvaa 1,5 m korkeaksi. Harvinaisempia ovat vieläkin kookkaammiksi kasvavat korkeapiisku (S. altissima) ja isopiisku (S. gigantea ssp. serotina). Lisäksi Suomesta on löytynyt säiläpiiskua (S. graminifolia) sekä puutarhakäyttöön jalostettuja lajiristeymiä eli tarhapiiskuja.

Kanadanpiiskun lehdet ovat ruodittomat ja tiheässä, muodoltaan soikeat ja lähes ehytlaitaiset, päältä sileät ja alta lyhytkarvaiset. Kasvi kukkii elo–lokakuussa keltaisin, alle 1 cm levein mykeröin, jotka muodostavat näyttävän kukinnon. Hapsihaivenin varustetut siemenet leviävät tuulten mukana pitkiä matkoja.

Ainoan kotimaisen piiskulajimme kultapiiskun (S. virgaurea) erottaa pohjoisamerikkalaisista piiskuista sen pienempi koko ja erilainen kukintatapa. Kultapiiskun kukinnot ovat pystyt, kun pohjoisamerikkalaisilla piiskuilla kukinto on kartiomainen ja kukinnon haarat ovat latvasta nuokkuvia. Kultapiisku aloittaa kukkimisen yleensä heinäkuussa, muut piiskut hieman myöhemmin kukkien aina talven tuloon asti.

Piiskut lisääntyvät sekä siemenistä että kasvullisesti juurakonkappaleista. Ne siementävät runsaasti,
ja yksi verso voi tuottaa yli 10 000 lenninhaivenilla varustettua siementä. Kasvustot ovat myös hyvin pitkäikäisiä.

Alkuperä ja levinneisyys

Kanadanpiisku on kotoisin Pohjois-Amerikasta laajalta alueelta, joka ulottuu pohjoisessa Alaskaan ja Nova Scotiaan asti. Eurooppaan se tuotiin koristekasviksi jo 1600-luvulla ja Suomeenkin se niin varhain, että sitä pidetään perinneperennana. Nykyään kanadanpiiskua kasvaa suuressa osassa Eurooppaa, etelässä aina Pohjois-Italiaan saakka. Kasvupaikkoina sillä ovat monenlaiset ihmisten muuttamat elinympäristöt, esimerkiksi teiden- ja rautateidenvarret sekä hylätyt viljelymaat ja joenvarret. Korkea- ja isopiisku ovat myös levinneet Euroopassa laajoille alueille ja kasvavat hylätyillä pelloilla, metsänreunoissa ja joenvarsilla.

Suomessa ensimmäinen havainto luontoon karanneesta kanadanpiiskusta on vuodelta 1910. Nykyisin sitä kasvaa viljelykarkulaisena etenkin Uudenmaan ja Etelä-Hämeen tiheästi asutuilla alueilla, ja pohjoisimmat havainnot ovat Oulun eteläpuolelta. Luontoon se on levinnyt useimmiten siirtola- ja kartanopuutarhoista. Myöhäisenä kukkijana kanadanpiisku ei yleensä ole ehtinyt tuottaa siemeniä, mutta se näyttäisi viime vuosina alkaneen levitä yhä tehokkaammin. Se leviää etenkin Etelä-Suomessa monin paikoin ratavarsilla, tienpientareilla ja ojissa mitä ilmeisimmin tuulten kuljettamista siemenistä. Sitä tavataan myös joutomailla, rantapensaikoissa, metsissä ja metsänreunoissa. Myös muista piiskulajeista on joitakin karkulaishavaintoja Etelä- ja Keski-Suomesta.
 

Kanadanpiisku on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa.

Haitat

Kanadanpiisku on avoimissa elinympäristöissä voimakas kilpailija, joka syrjäyttää etenkin kedoilta, niityiltä ja tienpientareilta niiden alkuperäistä lajistoa. Piiskut säilyvät sitkeästi valtaamillaan kasvupaikoilla ja ne leviävät tuulen mukana siemenistä helposti myös uusille paikoille. Puutarhajätteitä tai maa-aineksia siirrettäessä myös juurakot pääsevät siirtymään uusille kasvupaikoille. Laajalti levitessään piiskukasvustot saattavat muodostua esimerkiksi kulttuurimaiseman näkyväksi osaksi.

Keski-Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa piiskukasvustojen on todettu vaikuttavan kielteisesti useisiin hyönteisryhmiin, mm. muurahaisiin, mehiläisiin, kukkakärpäsiin, perhosiin ja jopa lintuihin. Tällä voi olla merkittäviä seurannaisvaikutuksia koko paikallisekosysteemiin.

Pohjoisamerikkalaiset piiskut eivät ole toistaiseksi pystyneet leviämään ja valloittamaan pientareitamme lupiinin tavoin. Ne kukkivat vasta loppukesällä, eivätkä siten yleensä ehdi tehdä itävää siementä. Ilmaston lämmetessä ja kasvukauden pidetessä leviämisuhka kuitenkin kasvaa. Meillä näyttäisikin jo nyt olevan piiskukantoja, jotka ehtivät tuottaa kypsiä pähkylöitä. Tulevaisuudessa piiskujen kurissapito voikin muuttua hankalaksi, koska niiden lenninhaivenelliset siemenet pystyvät leviämään tuulten mukana pitkiä matkoja. Piiskujen jäykät varret säilyvät pitkälle talveen, jolloin siemenet voivat levitä hangen pintaa pitkin esteettömämmin kuin kesällä.

Torjunta

Suomen luontoon kuulumattomien piiskujen tulisi pysyä puutarhan rajojen sisäpuolella. Jotta ne eivät leviäisi kotipuutarhan ulkopuolelle, tulisi niiden kukinnot katkaista ennen siementen kypsymistä. Kerran kasvupaikalle juurtuneita piiskukasvustoja on vaikea hävittää, koska niiden juurakot ovat sitkeitä ja kasvustot leviävät juurakonkappaleista. Tehokkain keino hävittää kasvusto kokonaan on kaivaa kasvit ylös juurineen.

Kasvustot voi myös niittää ne kaksi kertaa vuodessa (touko- ja elokuussa) useiden vuosien ajan. Niittämisen jälkeen kasvuston peittäminen muovilla saattaa myös estää kasvua. Myös maaperän kyntämistä voi kokeilla.

Mitä minä voin tehdä

Kerää kotipuutarhasi piiskujen kukinnot syksyllä maljakkoon - näin estät siementen leviämisen luontoon.

Lisätiedot

de Groot M, Kleijn D, Jogan N (2007) Species groups occupying different tropic levels respond differently to the invasion of semi-natural vegetation by Solidago canadensis. Biol Conserv 136:612–617

Moroń D, Lenda M, Skórka P, Szentgyorgyi H, Settele J, Woyciechowski M (2009) Wild pollinator communities are negatively affected by invasion of alien goldenrods in grassland landscape. Biol Conserv 142:1322–1332

Lenda, M., Witek, M., Skórka, P., Moron, D. & Woyciechowski, M. 2013: Invasive alien plants affect grassland ant communities, colony size and foraging behaviour. - Biological Invasions DOI 10.007/s10530-013-0461-8

Skórka P, Lenda M, Tryjanowski P (2010) Invasive alien goldenrods negatively affect grassland bird communities in Eastern Europe. Biol Conserv 143:856–861

Kanadanpiisku NOBANIS-tietokannassa (englanniksi)

Kanadanpiisku Norjassa (norjaksi)