Etelänruttojuuri (Petasites hybridus)

Etelänruttojuuri
(Petasites hybridus)

Lajin vakiintuneisuus: Vakiintunut

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Streptophyta
          • Maakasvit (Embryophyta)
            • Putkilokasvit (Tracheophyta)
              • Siemenkasvit (Spermatophyta)
                • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                  • Asterales
                    • Asterikasvit (Asteraceae)
                      • Ruttojuuret (Petasites)
Kuva: Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0
Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) - Terhi Ryttäri, SYKE, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Ruttojuuret ovat monivuotisia, kookkaita asterikasveja. Ne ovat kaksikotisia, eli sukupuolet ovat eri yksilöissä. Niillä on loppukeväällä maasta nousevat kukintoversot, jotka hedelmävaiheessa kasvavat vielä pituutta. Kukinnan loppuvaiheessa maasta nousevat vihreät ruusukelehdet, jotka myös kasvavat kesän mittaan kokoa jopa metrin levyisiksi. Ruttojuuret leviävät kasvullisesti juurakon paloista.

Etelänruttojuuren kukat ovat tavallisesti syvän sinipunaisia. Suomessa siitä on lähes yksinomaan hedekasveja. Japaninruttojuuren (P. japonicus ssp. giganteus) kukat ovat kellertäviä, ja siitä on Suomessa, kuten myös koko Pohjolassa, ainoastaan hedekasveja. Kumpikaan lajeista ei siis tee meillä siementä.

Alkuperä ja levinneisyys Suomessa

Etelänruttojuuri on kotoisin Itä- ja Kaakkois-Euroopasta sekä Länsi-Aasiasta. Läntiseen Eurooppaan se tuotiin rohdoskäyttöön viimeistään keskiajalla. Myös Suomeen se tuotiin jo varhain, sillä Akatemian puutarhassa sitä viljeltiin jo 1670-luvulla (Tillandz 1683). Nykyään siitä on havaintoja Etelä-Suomesta Oulun ja Rovaniemen korkeudelle asti. Viljelyjäänteenä tai -karkulaisena sitä kasvaa ojanvarsilla, rannoilla, pientareilla, puistoissa ja joutomailla. Uusille kasvupaikoille se kulkeutuu juurakonpaloista esim. siirtomaiden tai puutarhajätteiden mukana. Lajia käytetään yleisesti koristekasvina.

Japaninruttojuuri on kotoisin Itä-Aasiasta. Kotiseudullaan se on jokivarsien, mutta myös esimerkiksi tulivuorten tuhkakenttien ensimmäisiä asuttajia. Suomeen laji tuotiin koristekasviksi. Sitä kasvaa viljelykarkulaisena tai -jäänteenä rehevissä rantametsissä, rannoilla ja pientareilla.

Etelänruttojuuri on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa.

Japaninruttojuuri on luokiteltu haitalliseksi Norjassa ja Tanskassa.

Haitat

Ruttojuuret ovat hyvin voimakkaita kilpailijoita, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kasvupaikoillaan. Kasvullisesti leviävinä ne muodostavat laajoja ja tiheitä kasvustoja, jotka syrjäyttävät tieltään alkuperäistä lajistoa. Lehtokotilot hyötyvät ruttojuurista ja niiden kasvatus edistää myös kotiloiden runsastumista.

Etelänruttojuuri on luonnonympäristöihin päästessään voimakas kilpailija. Etenkin puronvarsilla se leviää tehokkaasti kasvullisesti peittäen muun kasvillisuuden.

Japaninruttojuuren luontoon karkaamisesta on Suomessa toistaiseksi vain niukasti havaintoja.

Torjunta

Ruttojuuria voi kasvattaa pihallaan, mutta niiden juurakoita sisältävää maata ei tule viedä puutarhajätteiden mukana luontoon.

Lisätiedot

Kekki, T. 2009: Viljelykarkulaisia Rovaniemellä. Lutukka 25(4): 113-115.

Väre, H., Ulvinen, T., Vilpa, e. & Kalleinen, L. 2005: Oulun ruohovartiset viljelykarkulaiset. Lutukka 21(1): 3-21.

http://www.sabima.no/Japanpestrot