Kanadanvesirutto (Elodea canadensis)

Kanadanvesirutto
(Elodea canadensis)

Lajin vakiintuneisuus: Tuntematon

Kansallisen vieraslajistrategian laji (2012)

Ilmoita havainto

Kuva: Seppo Hellsten, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Seppo Hellsten, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kuva: Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Jouko Rikkinen, CC-BY-NC-4.0

Havainnot

Ilmoita havainto

Taksonomia

  • Eliökunta (Biota)
    • Aitotumaiset (Eucarya)
      • Kasvit (Plantae)
        • Kasvit ja sammalet (Streptophyta)
          • Putkilokasvit (Tracheophyta)
            • Siemenkasvit (Spermatophyta)
              • Koppisiemeniset (Magnoliophytina)
                • Alismatales
                  • Kilpukkakasvit (Hydrocharitaceae)
                    • Vesirutot (Elodea)
Kuva: Seppo Hellsten, CC-BY-NC-4.0
Kanadanvesirutto (Elodea canadensis) - Seppo Hellsten, CC-BY-NC-4.0

Luonnehdinta

Kanadanvesirutto on väriltään tummanvihreä 30–200 cm pituiseksi kasvava rantojen uposkasvi, jota esiintyy Suomessa sisävesillä ja Itämeren rannoilla. Nimi ”rutto” viittaa kasvin sitkeyteen ja nopeaan leviämiseen, koska rehevissä järvissä se voi muodostaa massiivisia kasvustoja.

Vesirutto kasvaa kärjistään ja haaroo runsaasti. Lehdet ovat pehmeitä, pyöreäkärkisiä ja kasvavat kolmen kiehkuroina varren ympärillä. Laji pysyy muuten upoksissa, mutta sen kukat kohoavat vedenpinnan yläpuolelle. Kukkiminen on meillä melko harvinaista. Euroopassa on havaintoja ainoastaan emikasveista, joten lajin oletetaan lisääntyvän ainoastaan kasvullisesti verson kappaleista. Vesirutto talvehtii vihreänä ja alkaa kasvaa heti jäiden lähdettyä.

Tunnistaminen

Vesirutto eroaa hieman samannäköisestä, mutta pienemmästä uposvesitähdestä (Callitriche hermafroditica) mm. siten, että vesiruton lehden ovat kolmen kiehkuroina, kun taas uposvesitähdellä lehtiä on aina kaksi vastakkain ja peräkkäisten nivelten lehdet ovat ristikkäin. Myös lehden kärjet ovat muodoltaan erilaisia: uposvesitähden lehden kärjessä on matala lovi.

Suomeen mahdollisesti tulossa oleva kiehkuravesirutto (Elodea nuttallii) on kanadanvesiruttoa pienempi ja haaroittuneempi. Sen lehdet ovat teräväkärkisiä. Myös kiehkuravesirutto on haitallinen vieraslaji.

Alkuperä ja levinneisyys

Kanadanvesirutto on alun perin pohjoisamerikkalainen laji. Se levisi Eurooppaan vuonna 1836 ja tuotiin Suomeen Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1884. Todennäköisesti laji on kuitenkin levinnyt Suomeen useita kertoja. Kanadanvesirutto on nykyisin vakiintunut Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläosissa sekä leviää aggressiivisesti Koillismaalla. Lisäksi yksittäisiä esiintymiä tavataan siellä täällä. Kanadanvesiruttoa tavataan myös murtovedessä Suomen rannikolla.

Laji viihtyy erityisesti emäksisissä ja runsasravinteisissa, matalissa järvissä ja lahdissa sekä hitaasti virtaavissa joissa ja ojissa. Vesiruton verson osat voivat kellua ja kulkeutua aallokon, virran, veneiden, alusten, kalastusvälineiden tai vesilintujen mukana vesistöstä toiseen.

Torjunta

Tehokasta hävittämiskeinoa vesirutolle ei toistaiseksi tunneta. Tärkeintä olisi tämän vuoksi estää vesiruton leviäminen alueille, joilla kasvia ei vielä esiinny. Esimerkiksi pyydysten, veneiden ja välineiden puhtauteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Vesirutolla ei ole varsinaisia juuria, ja se lisääntyy pienistäkin kasvin pätkistä. Tämän vuoksi sen hävittäminen esimerkiksi niittämällä on vaikeaa ja voi huolimattomasti tehtynä pahentaa tilannetta, koska jokaisesta lyhyestäkin pätkästä voi muodostua uusi kasvi. Uposkasvien poistoon käytetään kerääviä harvestereita ja nuottausta. Parhaita tuloksia on saatu toistamalla kasvillisuuden poisto useana vuotena peräkkäin ja yhdistämällä erilaisia torjuntatoimia.

Myös vesistöön pääsevän ravinnekuormituksen vähentäminen on hyvä ja käytetty tapa rajoittaa vesiruton massakasvustoja. Vesiruttokasvustojen hajotessa muodostuvia hajuhaittoja on vähennetty ilmastamalla vettä, eli sekoittamalla veteen ilmaa, jolloin veden happipitoisuus kasvaa.

Mitä minä voin tehdä

Vesiruton leviämistä voit estää puhdistamalla kalapyydykset ja uistimet niihin tarttuneista kasveista, ja pitämällä pilssivedet puhtaina. Muista myös, ettei vesiruttoa tule päästää akvaariovesistä luonnonvesiin.

Rajoitetuilta alueilta (alle 500 m3) voit poistaa vesiruttoa vuosittain.  Koneelliseen poistoon tarvitaan ilmoitus vesialueen omistajalle ja ELY-keskukselle.

Lajin esiintymistä voit ilmoittaa vieraslajiportaalin tai järviwikin avulla. Voit lisätä myös ranta-asukkaiden ja vesillä liikkujien tietoutta vesiruton haitallisuudesta ja sen leviämisen estämistavoista.

Lisätiedot