Japanintatar

Kansallisesti haitalliseksi säädetty vieraslaji (Kansallinen vieraslajiluettelo)

Japanintatar on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Japanintatar on monivuotinen, nopeakasvuinen, tatarkasveihin (Polygonaceae) lukeutuva ruoho, joka muodostaa tiheitä kasvustoja. Sen versot voivat kasvaa jopa 3 metriä pitkiksi. Alkuperäisellä elinalueellaan Japanissa se jää yleensä pienemmäksi, 0,3-1,5 metriseksi.

Japanintatar menestyy monissa erilaisissa elinympäristöissä. Se vaatii valoa kasvaakseen ja se suosii aurinkoisia kasvupaikkoja, kuten joenvarsia, kaatopaikkoja, tien- ja radanvarsia. Se kasvaa myös puolivarjoisilla paikoilla kuten metsän aukoissa ja metsänreunoilla. Harvemmin se kasvaa myös metsän sisällä. Japanintatar viihtyy myös savisilla ja hyvin karuilla kasvualustoilla, eikä ole vaativa maan pH:n suhteen.

Japanintattaren varret ovat lähes haarattomat, ontot, ´bambumaiset´ ja hieman puumaiset. Ne ovat alhaalta yleensä haarattomat ja yläosasta vähän haarovia. Varret ovat väriltään vaaleanvihreitä ja niissä on usein punertavia tai punaruskeita täpliä. Japanintatar voi kasvaa kolmemetriseksi ja sen läheinen sukulainen sahalinintatar (Reynoutria sachalinensis, entinen jättitatar - Fallopia sachalinensis) vielä kookkaammaksi, 4-5 metriseksi. Varret ovat yksivuotiset ja juurakosta kasvaa joka vuosi uudet varret. Kookkaat tattaret tuottavat siten runsaasti kariketta.

Japanintattaren lehdet ovat 10-15 cm pitkiä, lähes kolmion muotoiset, tylppätyviset ja pitkä- ja kapeakärkiset. Japanintattaren voi lehtien perusteella erottaa sahalinintattaresta, sillä sahalinintattaren herttatyviset lehdet ovat suuremmat kuin japanintattarella, jopa yli 40 cm pitkät. Tarhatatar (Reynoutria x bohemica) (ent. hörtsätatar) on japanintattaren ja sahalinintattaren risteymä, ja ulkomuodoltaan näiden välimuoto. Sen lehdet ovat kärjestä pitkäsuippuiset ja tyvestä matalammin herttatyviset kuin sahalinintattarella. Tatarlajit voi varmimmin erottaa toisistaan lehden alapuolen karvojen perusteella: japanintattaren lehti on useimmiten kalju, sahalinintattarella on lehden alapinnan suonien kohdalla 1 mm mittaisia valkoisia karvoja ja tarhatattaren suonien karvat ovat hieman lyhyemmät 0,5 mm pitkät.

Japanintatar kukkii Suomen oloissa syys-lokakuussa. Kukinnot ovat pystyjä terttumaisia viuhkostoja, joiden pienet terälehdet ovat valkoisia–vaaleanpunaisia. Kasvi on kaksikotinen, mutta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan on tuotu pääosin emiyksilöitä. Tämän vuoksi leviäminen on lähes yksinomaan kasvullista.  Hyvin pienet maavarren palat pystyvät kasvattamaan uuden kasvin, mikä lisää leviämisriskiä maa-ainesten siirtojen mukana. Kasvuston juuristo ulottuu jopa 3 m syvyyteen ja leveyssuunnassa maavarret voivat olla 5-6 m pitkiä.

Japanintatar on kotoisin Itä-Aasiasta: Japanista, Sahalinin saarelta, Koreasta, Kiinasta, Taiwanista ja Vietnamista. Se kasvaa alkuperäalueellaan joenvarsilla, suometsissä, teiden varsilla, metsäreunoilla ja tammimetsissä. 

Vuonna 1823 japanintatar tuotiin Hollantiin koristekasviksi ja siitä tuli pian yleinen piha- ja puutarhakasvi monissa Euroopan maissa. Saksassa japanintatarta käytettiin myös rehukasvina ja eroosion hillintään. 1800-luvun puolivälissä laji levisi luontoon ja kotiutui moniin Euroopan maihin 1800-luvun lopulla, esimerkiksi Englantiin, Ranskaan, Saksaan, Hollantiin, Puolaan, Skotlantiin ja Walesiin.

Nykyään se on vakiintunut laajalti Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Viimeisten vuosikymmenten aikana japanintatar on levinnyt Euroopassa nopeaa vauhtia. Tyypillisesti se kulkeutuu juurakonkappaleina maaperässä, jota käytetään täyttömaana puistoissa, pihoilla ja tienrakennuksessa. Se leviää puutarhajätteiden mukana myös joenvarsille.

Japanintatar ja sahalinintatar kasvavat toistaiseksi lähinnä eteläisessä Suomessa, paikallisesti siellä täällä. Isojen tatarlajien esiintymät ovat keskittyneet taajamiin ja haja-asutusalueille. Yleisimmin kookkaita tattaria näkee teiden varsilla ja "rikkaruohona" uusissa istutuksissa, mikä viittaa käytetyn kasvualustan epäpuhtauteen. Kasvit eivät tiettävästi lisäänny meillä siemenistä, vaan ne kulkeutuvat uusille paikoilla juurakonkappaleina puutarhajätteiden ja maa-ainesten mukana. Molempia lajeja tapaa joskus myös viljelyjäänteistä laajoiksi kasvustoiksi villiintyneinä.

Japanintatar on luokiteltu haitalliseksi myös Virossa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kasvin levittäminen luontoon kiellettiin Iso-Britanniassa vuonna 1981.

Kookkaat tattaret ovat voimakkaita kilpailijoita, eikä niiden muodostamissa kasvustoissa juuri kasva muita lajeja. Ne leviävät tehokkaasti kasvullisesti ja kilpailevat kulttuurikasvillisuuden kanssa asutuksen läheisyydessä.

Isoja tatarlajeja esiintyy jonkin verran suojelualueilla, mm. lehdoissa, sekä uhanalaisten metsälajien, niittylajien ja kalkkikallioiden lajien läheisyydessä.

Tiheissä tatarkasvustoissa kasvuolosuhteet muuttuvat niin täysin, että esimerkiksi puuvartisten kasvien siemenet eivät pysty itämään ja alueen luontainen kasvillisuuden kehitys hidastuu tai muuttuu täysin. Erityisesti valoisilla paikoilla japanintatar voi muodostaa täysin vallitsevan kasvuston, varjoisemmilla paikoilla se on hieman heikompi kilpailija muihin kasveihin nähden.

Jokien ja purojen varsilla esiintyessään tatarkasvustot voivat aiheuttaa eroosion lisääntymistä ja maa-aineksen kulkeutumista vesistöihin, sillä niiden kasvustot lakastuvat talveksi täysin, eivätkä sido maata talven ja kevään sateiden aikana. Irtomaan päätyminen vesistöön voi olla uhka mm. taimenten kutusoraikoille.

Japanintattaren leviämistä tulee estää ja haittavaikutuksia rajoittaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Olemassa olevat, luontoon levinneet kasvustot, erityisesti luonnonsuojelualueilta ja niiden läheisyydestä, sekä esiintymät asutuksen ja tiestön piiristä on tarpeen hävittää. Leviäminen uusiin kasvupaikkoihin on estettävä ja erityisesti huolehdittava, ettei maavarren ja juuren palasia sisältävää maa-ainesta siirretä uusille alueille.  Lisäksi leviämisen estämiseksi on oltava erityisen huolellinen kasvijätteen käsittelyssä (ks. lisätiedot). Isojen tatarlajien torjuntaan suositellaan käytettäväksi ensisijaisesti mekaanisia torjuntamenetelmiä.

Tatarten hävittäminen on syvälle ulottuvien juurten vuoksihankalaa ja vaatii sinnikkyyttä ja useamman vuoden työtä. Kasvin ollessa vielä pieni, taimet voi käsin kiskoa maasta juurineen. Juurakon kasvuvoimaa voi heikentää katkaisemalla kasvusto toistuvasta alas. Pelkkä maanpäällisten osien tuhoaminen toistuvastikaan ei välttämättä aina riitä tuhoamaan koko kasvustoa.

Pienialaisten kasvustojen hävittäminen voi onnistua leikkaamalla kasvusto ensi kokonaan alas ja peittämällä se sitten mustalla muovilla 3–4 vuoden ajaksi. Onnistuneesti tatarkasvusto on saatu torjuttua seuraavalla menetelmällä: varret katkaistaan läheltä tyveä ja onttoihin varsiin ruiskutetaan torjunta-ainetta. Tämä toistetaan muutaman kerran vuodessa niin kauan, että kasvusto häviää.  Hankalissa kohteissa voi joutua turvautumaan torjunta-aineisiin. Niitä ei tule lainkaan käyttää pohjavesialueilla, kaivojen tai pintavesien lähellä, eikä lasten leikkipaikkojen tuntumassa. Kasvustoja on hyvä seurata useamman vuoden ajan torjuntatoimien jälkeen ja uudet syntyvät versot voi poistaa käsin kitkemällä.

Vaihtoehto suurialaisten kasvustojen kontrolloimiseksi on alueen laiduntaminen lampailla. Tällöin on tärkeää poistaa ensin edellisen vuoden kuivat japanintattaren varret, sillä ne ovat veitsenteräviä laiduntaville eläimille.

Japanintatarta sisältävien kasvijätteiden sekä maa-ainesten hävittämisessä on oltava erityisen tarkkana. Kasvi ei leviä varsista, eikä lehdistä, joten ne voidaan jättää paikoilleen maatumaan tai kompostoida. Juuren osia tai juurakoita ei pidä laittaa kompostiin, sillä eivät välttämättä tuhoudu kompostoinnissa, ja riskinä on kasvin leviäminen kompostimullan mukana. Pieniä määriä juuren paloja tai juurakoita sisältävää kasvijätettä tai maa-ainesta on mahdollista hävittää polttokelpoisen sekajätteen mukana.

Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.

Älä osta tai kasvata tätä haitallista vieraslajia. Japanintattaren tilaaminen myös nettikaupoista on kielletty. Japanintatarta ei saa luovuttaa eteenpäin. Hävitä vieraslajit puutarhastasi ja käsittele puutarhajäte niin, ettei itämiskykyisiä siemeniä tai kasvinosia voi säilyä. Huolehdi ettei laji leviä myöskään maa-aineksen mukana. Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia tai heikosti leviäviä kasveja.

Ammattimaisella toimijalla on velvollisuus estää japanintattaren sekä sen siementen ja kasvinosien leviäminen hallinnassaan olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen ja muiden kasvien mukana.

Terve askel luontoon -hankkeen vieraslajiopas (pdf). 2019. Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ja WWF Suomi.

Halme, M. 2018. Kasvaako pihallasi japanintatar? Kasvi saattaa tunkeutua jopa talon perustuksiin seitsenmetrisillä juurillaan. Julkaistu: 19.4.2018.

Huusela-Veistola, E. ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston kanslia. 138 sivua. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 32/2020.

Kuinka käsittelen ja hävitän vieraskasvijätettä? Ohjeita kotipuutarhureille, taloyhtiöille, talkoiden järjestäjille ja muille tahoille, joiden toiminnasta syntyy maltillisesti kasvijätettä. Vieraslajit.fi.

Ryttäri, T. & Teeriaho, J. 2020. Kurtturuusun, komealupiinin ja isojen tatarlajien levinneisyys Suomessa. Teoksessa: Huusela-Veistola, E. ym. 2020. Ehdotus kansallisesti haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston kanslia. s. 67-80. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 32/2020.

Kauranen, K. 2022. HAMK Opinnäytetyö: Haitallisten vieraskasvien hallinta ja torjuminen Suomessa ja Suomen naapurimaissa – Esimerkkinä isokokoiset tatarlajit.

Tuohimetsä ym. 2022. Haitalliset vieraskasvit ympäristössä – kuinka torjua tehokkaasti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 79/2022. 73 s.

YouTube. 25.6.2013. Video tatarkasvustojen vaikutuksesta taimenten kutusoraikkoihin. (englanniksi).

Alberternst, B. & Böhmer, H. J. 2011. NOBANIS – Invasive Alien Species Fact Sheet. Fallopia japonica. (englanniksi).

CABI. Invasive Species Compendium. Fallopia japonica (Japanese knotweed). (englanniksi).